The Epicurean Cyclist | Wool, Twine and All Things Fine
Mainioita retropyörätarvebongauksia. Aika todistaa, mikä on tyylikästä.
Pandamonium Fixie – Renovo Hardwood Bicycles
No hitto. Miten olisi kaupunkipyöräksi tuollainen puusta tehty hififiksi?
You are currently browsing the monthly archive for Elokuu 2009.
Autolounas huoltamon tapaan · Jopa viiden prosentin bonus
Keski-ikäiset blogienot Karde ja Merten tilittäää. Syväanalyyttistä haircuttia.
Havaintoja: Naiskansanedustajat aktiivisimpia verkossa – Vierityspalkki.fi
"Keskisuomalainen tutki kansanedustajien verkkoaktiivisuutta ja erityisesti verkkosivujen päivitystahtia. Artikkeli “Kepu-uros vieroksuu verkkoa” tiivistää tutkimuksen tulokset."
Havaintoja digimaailmasta: Kuka kerää rahat nettisisällöstä?
"Netin mahdollistamat uudenlaiset liiketoimintalogiikat saavat paljon julkisuutta ja niitä ihastellaan. Valitettavasti niissä hyötyjiä ovat uudet välikädet — siis juuri ne, jotka netin piti ohittaa."
Bicycle Versus Bus by Stuart McMillen – cartoon Recombinant Records
McMillen testasi, kumpi on nopeampi verme töihin menoon, bussi vai pyörä ja piirsi testistään ja sen tuloksista hauskan ja informatiivisen sarjakuvan.
Copenhagenize.com – The Copenhagen Bike Culture Blog: Three Wheel Vending
Kuvia Köpiksen kuljetusfillareiden pohjalle rakennetuista myymäläfillareista. Tarjolla on sushinmyyntifillaria ja nättiä tyttöä valtavan yhdistelmäperävaunufillarin ohjaustangossa.
Facebook | The Slow Bicycle Movement
"The Slow Bicycle Movement is a celebration of the bicycle. Not as a speed machine or a tool for tribal membership but merely as an enjoyable way to get around." Myös blogi.
Look at this fucking hipster
Flow oli ja meni. Sen kunniaksi.
Juoksin eilen ensimmäisen – ja hyvinkin mahdollisesti ainoan – maratonini. Aika oli melko hyvä ensikertalaiselle (3:47:36), mikä oli kahden juoksua edeltäneen viikon kiireiden jälkeen pieni yllätys. Hääjärjestelyiden ja pienen häämatkan takia en ollut käynyt kahteen viikkoon juoksemassa kuin kerran – treeni koostui lähinnä tavaran kantamisesta ja retkipyöräilystä.
Treenasin kyllä kohtuullisen paljon kevään ja kesän mittaan, mutta en muutamaa kevään viikkoa lukuun ottamatta juossut erityisemmän paljon. Sanoisin, että pikemminkin pyöräilin itseni maratonkuntoon.
Huomasin keväämmällä, että polveni alkavat vihotella ns. pitkillä lenkeillä eli yli puolentoista tunnin juoksuharjoituksissa. Hain toista kestävyyslajia tukeman harjoittelua ja Innostuin alkukesästä pyöräilystä. Korvasin ison osan pitkistä juoksulenkeistä monen tunnin pyörälenkeillä. Pyöräiin käytännössä kerran viikossa n. sadan kilometrin lenkin, mikä tarkoittaa minun pyöräilykunnollani kolmen neljän tunnin rutistusta ja loppupäästä melko tuskaisia tuntoja. Kun kävi vaikkapa Porvoossa kahvilla, paluumatkalla Kehä III:n jälkeen ylämäet tuntuivat pystysuorilta vuoristonousuilta.
Juoksutreenit pidin muutamia pitkiä testejä lukuunottamatta suhteellisen lyhyinä ja pikemminkin keskityin hiomaan juoksufiilistä menemällä vähän kovempaa.
Olisiko sitten johtunut tästä, että pumppu kesti Helsinki City Marathonin rääkin oikein hyvin, mutta juoksulihakset eivät? Oli kevyt ja rullaava fiilis, kunnes etureidet ja pohkeet hirttivät ihan totaalisti kiinni pari kilometriä ennen loppua. Vielä lopussakin henki kuitenkin kulki hyvin; kuuntelin naapurien puuskutusta ja vedin nenän kautta pitkiä sisäänhengityksiä.
Iloinen yllätys oli, että polvetkin kestivät neljän tunnin rutistuksen hyvin. Tosin näin juoksua seuraavana päivänä on vähän paha mennä sanomaan – voi olla, että reisien ja pohkeiden tuskanhuudot peittävät alleen loppuunajettujen polvien kitinän.
Kahviloita ja muita retkikohteita pyöräilijöille – Google Maps
Fillaripalstalaisten vinkkejä kahviloista pyörämatkan kohteiksi näppärästi kartalla esitettynä.
Tags: flamma, teatteri, tulileikit
Rasismi on keskiluokkainen ilmiö at A Heartbreaking Blog of Staggering Genius
"Nationalismista juontava kansallisvaltio on kuvitteellinen yhteisö, eikä sellaista synny ilman viestintäteknologian apua ja yleisen koulutustason kasvua."
Vastuullista toimintaa: Elektroniikan hiilidioksidipäästöt
"Tehokkain tapa pienetää päästöjä on jatkaa laitteen elinkaarta. Toisaalta valmistajan tavoite on maksimoida tulosta, johon tarvitaan mahdollisimman paljon myyntiä. Toki insentiivinä on valmistaa mahdollisimman halvalla ja itse asiassa mahdollisimman kevyttä, jolloin kulutettu energia per laite laskee. Kilpailutilanne itse asiassa pakottaa tähän ja lopputulema on se, että laitteen hinta laskee ja laite tulee mahdolliseksi ostaa yhä useammille ja laitteen uusintaosto tulee helpommaksi. Puhumme ns. kulutuksen demokratisoitumisesta, jossa ennen harvoille mahdollinen tulee mahdolliseksi yhä useammalle. Kokonaisenergiankulutuksen osalta tämä on ongelma ja alussa viittaamani digitaalisen laitteiston kuluttaman energian tuplaatuminen ja triplaantuminen voi olla hyvinkin totta."
The Green Wave in Copenhagen on Vimeo
Tämä video sujuvasta fillariliikenteestä Kööpenhaminassa on kierrellyt suomalaisia pyöräilyblogeja. Onhan tuo hieno. Itse mietin Espoossa suunnistaessani, että olisipa hienoa, kun suomalaiset pyörätiet olisi viitoitettu kuten autotiet – ennakoivasti. Nyt jokaisessa risteyksessä pitää pysähtyä etsimään viittaa ja oikeaa suuntaa, ja kun viitta puuttuu, pysähtyä tulkitsemaan karttaa. Aijai, kun varoittava viitta jo ennen risteystä niin, että voisi hyvässä kruisailuvauhdissa ennakoida tulevan käännöksen.
Fillarikesä: Pyöräilykypärä on turvallisuusriski
"Turvallisuuspäällikön mukaan tunteet voivat kuumeta paikallisotteluissa, ja Vartti-lehden mukaan "turvallisuuspäällikkö halusi varmistaa, että katsomossa on mahdollisimman vähän irtoesineitä, joilla voisi vahingoittaa katsojia tai pelaajia."
Pari Kulutusjuhla-henkistä arviota näin häiden jälkimainingeissa:
Kuva: ©Teemu Kuusimurto
Tämä hinta vs. varustetaso -ongelma korostuu, kun paikka on saaressa. Sinne ei tavaraa ihan noin vaan tuoda viereen, vaan kaikki on rahdattava veneellä – myös vieraat, mikä ei ole ihan ilmaista puhaa kesäsesonki-Helsingissä.
Ilmeisesti partiolaisilla ei riitä into paikan pitämiseen, kun sopimus kaupungin kanssa on katkolla.
Innottomuus kuulsi läpi jokaisella kerralla, kun otin yhteyttä huvilan yhteyshenkilöön. Verkkosivuilla luvataan apua kuljetusten järjestämisessä, paikan pidossa sun muussa, mutta näitä ei ollutkaan tarjolla. “Siellä on jotain vanhaa tietoa”, oli selitys. Kun huomautin, että tämän pitäisi näkyä hinnassa, vastaus oli, että “tämä on näitä valintatilanteita, ota tai jätä”.
Hyvä puoli oli, että kova hintapyyntö ja hikinen suhtautuminen vuokralaisiin syö paikan suosiota. Koska se ei kenellekään muulle kelvannut, saimme hoitaa järjestelyjä ja jälkisiivouksia juhlia edeltävänä ja niitä seuraavana päivänä.
Ja niin, sanoinko jo, että paikkahan on vaivan ja hinnan vastapainoksi hyvällä säällä ihan paratiisi? No, se on.
Erähenkisellä häämatkalla Kävimme Nuuksion Oravankolo-mökillä. Sekin oli kiva ja symppis paikka, mutta ei, aikuisten oikeesti, 60 euron yövuokransa väärti. Vieraskirjaan joku “vuosia” paikassa vieraillut oli kommentoinut, että “vuokrat nousevat vuosi vuodelta, mutta palvelu heikkenee”. Vaimo totesi, että “Lapissa tämä olisi ilmainen autiotupa”, mikä kuvaa mökin “palvelutasoa” aika hyvin. Vaimo on vieraillut myös TIkankolossa, joka on saman hintainen, mutta ihan eri kaliiberissa. Kannattaa valita siis mieluummin se.
Hieno paikka lampineen, silti. Matoja ei onkireissulle löytynyt, mutta ruisleivänpalalla sain särjen ja särjenpalalla seitsemän ahventa. Ja kun soittelin Villin Pohjolan asiakaspalveluun, sain ystävällistä ja mainiota palvelua laskunmaksuun ja sen todistamiseen liittyvissä kommervenkeissä.
Ihan puhtaasti positiivinen kulutuskokemus sen sijaan olivat Ortliebin pyörälaukut, jotka lainasin kavereilta häämatkaa varten. Ihan loistavat pelit. Itse käytin reissussa Bilteman laukkuja, mutta ne joutavat kiertoon – hankin meillekin tuollaiset Ortliebit jahka kauppaan ennätän.
Tags: häät, Helsinki, kuluttaminen, laukut, nuuksio, pyöräily
Kulutusjuhla » Parkkipaikkapiknik rikkoikin tieliikennelakia – tai ei sitten ehkä kuitenkaan
Kummallinen keissi, jossa poliisi kävi häätämässä hipit parkkiruudusta ilman kunnollista syytä. Yrittivät kyllä paikan päällä keksiä sellaisen.
Havis Amandan patsaalta lähtee taas tänään 11. elokuuta kriittinen pyöräretki klo 17. “Kriittinen pyöräretki kulkee niillä tieosuuksilla Helsingissä, joilla pyöräilijät on jätetty autoilijoiden varjoon. Tulemalla mukaan osoitat, että olemme merkittävä joukko ihmisiä, emmekä vain satunnaisia harrastelijoita. Meillä on oikeus hyvin suunniteltuihin ja laadukkaisiin pyöräyhteyksiin ja on kohtuutonta, että kaupunkia suunnitellaan saastuttavien ja tilaa vievien yksityisautojen ehdoilla. Helsingin kantakaupunkiin tulee toteuttaa laadukas pyöräkaistaverkosto.”
Oli viikonloppuna arvan varassa, ettei sukunimeni vaihtunut Laineeksi.
Menimme pitkän avoliiton jälkeen naimisiin. Halusimme liitossa molemmille saman sukunimen symboliksi yhteisen perheen perustamisesta, mutta olisiko se Moisio vai Laine?
Kumpikaan sukunimi ei ole erityisemmän arvokas, siis harvinainen tai kulkenut suvussa vuosisatoja. Molemmat nimet ovat kuitenkin hyviä. Kumpaakaan ei joudu tavaamaan kirjain kirjaimelta uusille tuttaville, ja suomalaisiksi nimiksi ne toimivat kansainvälisessäkin käytössä molemmat ihan OK. Kumpikaan meistä ei ole sillä tavalla konservatiivinen, että miehen nimi pitäisi ilman muuta ottaa – pikemminkin päin vastoin, molemmat haluaisivat tehdä mieluummin modernin valinnan ja ottaa yhteiseksi nimeksi vaimon nimen.
Ihan uusi yhteinen nimi voisi olla vaihtoehto, mutta se loukkaisi taas molempia sukuja. “Mikäs niissä teidän omissa nimissä nyt muka on vikana?” Kummallakaan ei myöskään ole mitään tarvetta tehdä pesäaroa omaan sukuunsa.
Riippumatta siitä, kumpi vaihtaa nimeä, toinen joutuu aikamoiseen urakkaan papereiden uusimisen ja uuteen nimeen totuttelun kanssa. Toisen vaiva on toki toiselta pois, mutta kumpikaan ei ole vastuun ja vaivan toiselle sysäävää sorttia.
Pallottelimme asiaa viikkotolkulla, ja päädyimme aina tasatilanteeseen. Kun emme järkiargumentein saaneet päätöstä aikaan, ratkaisimme asian kivi, sakset, paperi -menetelmällä. Moision sakset voittivat Laineen paperin, joten nyt olemme siis herra ja rouva Moisio.
Samassa tilanteessa oleville suosittelen nimen arpomista. Ellei mitään killeriargumenttiä toisen nimen puolesta ole, tasa-arvoisin konsti nimen valintaan on sattuma. Järkiperusteluita ei oikeasti ole kovin montaa, vaan yleensä kyse on siitä, kumpi saa pitää omansa ja kumman suvulle annetaan enemmän arvoa.
Reiluinta on antaa sattuman ratkaista ja vetää nimi ihan rohkeasti hatusta.
Tags: häät, henkilökohtaista
Pyöräilyn esteet nousivat pääkirjoitustasolle « Kaupunkifillari
"Helsingin Sanomat käynnisti viikonloppuna erittäin tärkeän keskustelun pyöräilyn edellytysten parantamisesta. Lehti julkaisi sunnuntaina paperiversiossaan Helsingin uuden pyöräliikennesuunnittelijan Marek Salermon haastattelun, jossa Salermo hahmotteli pyöräilyn tulevaisuutta Helsingissä. Hän totesi, että on virhe niputtaa kaupunkisuunnittelussa pyöräily ja jalankulku yhdeksi kokonaisuudeksi.
Tästä 1960-luvulla kehitetystä suunnittelufilosofiasta on luovuttu jo suurimmassa osassa Länsi-Eurooppaa. "
Fillarilla: Ajoneuvokeskustelu
"Kovasti nämä suunnitelmat herättävät vastustusta. Aremmat ja verkkaisesti ajelevat pyöräilijät eivät mielellään mene autojen sekaan. Toisaalla taas jääräpäisimmät autoilijat vastustavat pyöräilijöiden tuomista heidän reviirilleen."
Fillarikesä: HS jatkaa: fillari on ajoneuvo
"Siitä tulikin mieleeni pyöräteiden ja niiden pientareiden kunnossapito. Otanpa tänään pari kuvaa yhdeltä kevyen liikenteen baanalta. Sen varrella tulee aina mieleen, että fillaristit on tosiaan vain poistettu autoilijoiden tieltä."
Hesarin pääkirjoitus noteerasi aamulla Helsingin pyöräilyn suunnittelusta vastaavan Marek Salermon ajatukset siitä, että fillaria pitäisi käsitellä kaupunkisuunnittelussa ajoneuvona – ei siis ajatella pyöräilijää nopeana jalankulkijana vaan hitaana autoilijana.
Tuli hyvä mieli. Just näin.
Pääkkärissä huomataan myös, että
Pääkaupunkiseudun pyörätieverkko tehtiin alun perin ulkoilutarkoituksiin. Nyt se palvelee entistä enemmän myös jokapäiväistä liikkumista, kuten työmatkaliikennettä.
Esimerkiksi Keskuspuiston reitit ovat mahtavia pyörälenkkimaastoja näin kesällä. Kun lähtee hikilenkille aamuisin tai iltaneljän aikaan, huomaa niiden olevan myös fillarityömatkaliikenteen “moottoriteitä”. Lähes kaikki pohjoisesta keskustaan töihin pyörällä sukkuloivat tulevat puiston läpi.
Talvisin ulkoilureitit ovat lähinnä hiihtokunnossa. Ulkoilureittejä, nääs. Lumipyryn jälkeen pannaan ensin kuntoon autotiet, hupipolut joutavat odottamaan.
Reitit ovat myös ruokottoman huonosti opastetut. Perille löytää, jos on aikaa eksyä muutamaan kertaan. Suorin reitti pitää oppia ulkoa.
Ulkoilija joutuu välillä myös kiertämään – minnes sitä ulkoillessa kiire olisi? – ja toisinaan on tehty kiva mäki jossa nostaa lenkkipulssia. Joka-aamuisella työmatkalla ylimääräinen kiusanteko (maisemoidut pakkokiertoreitit ja rinnerallit) saattaisi kyllä pidemmän päälle lähinnä vituttaa.
Katseltiin tuossa hiljan kämppää Maununnevalta. Ensin ajattelin, että mahtavaa, sehän on ihan Pirkkolan kyljessä, siitähän ajaa tosi kivasti Sanomatalolle töihin puiston läpi. Sitten tajusin, että ei onnistu kuin seitsemän kuukautta vuodessa. Melkein puolet vuodesta eli talven rospuuttokeleillä pitää mennä muita reittejä tai toisilla vehkeillä.
Kivat kesäreitit eivät ole Helsingissä talven työmatkareittejä.
Kalliosta pääsee sentään kesät talvet yhtä hyvin keskustaan, kun iso osa reiteistä kulkee joka tapauksessa autotietä.
Tags: Helsinki, kaupunkisuunnittelu, liikenne, pyöräily, talvipyöräily
Fillarilla: Uusi pyöräilylehti
Timpan käteen sattui kaupassa pyöräilylehti, jossa ei puhuta hikiurheilusta ja hiilikuitupornosta vaan ihan tavallisesta fillaroinnista. Kuulostaa kiinnostavalta, etenkin verrattuna näihin sporttilehtiin. (Oletteko muuten huomanneet, että esmes Akateemisessa on erikseen miesten urheilulehdet ja naisten kuntoilulehdet? Mikä hauskinta, Sport-niminen lehti ei kuulu sport-osastoon, koska siinä urheilu on terveys- eikä hikipinkoasia.)