Kesäkuu 2009

Ajattelin lähteä pyörälenkille. Yksin.

Viikonloppuna kävin Helsingin polkupyöräilijöiden maantielenkillä. Mukana oli muutama kymmenen pyöräilijää, joista vain kaksi naisia.

Lenkin jälkeen kyselin hitaamman porukan vetäjältä, miksi näin. Naureskeli, että se johtuu siitä, että maantiepyörä on tekninen vempain, joten se kiinnostaa miehiä. Naiset harrastavat spinningiä, jolla on sama harjoitusvaikutus muttei pakollista fillarinrassaamista.

Valokuvauskin on poikalaji, siltä osin kuin siihen liittyy vempaimia. Isot miehet hankkivat kalliita teknisiä laitteita, että saisivat tarkennettua. Naisia vempaimet kiinnostavat vähemmän, joten tässä kameraseurajengissä mimmejä on vähemmän. Ammattikuvaus- ja taidepuolella nuorissa taitaa kuitenkin olla naisenemistö.

Vempaimet tekevät harrastuksista poikakiinnostavia. Lisätään esimerkkilistaan vielä lennokit, hifistely ja autourheilu.

Viime viikolla juteltiin töissä poikakiinnostavasta journalismista. Se on sellaista turinointia, jossa kiinnitetään ylimaallisen paljon huomiota poikia kiinnostaviin yksityiskohtiin, jotka oikeasti saattavat olla kokonaisuuden kannalta aika merkityksettömiä. Ville määritteli sen hyvin: poikajournalismi on miten-journalismia. Siinä näytetään, että miten se tuuli puhalsi ne puut kumoon tai että miten se aurinkopaneli toimii. Vähän niinkusta tekniikan maailmaa, mutta sovellettuna todellisuuteen ja uutisointiin vähän laajemmassa mittakaavassa.

Tietääkö joku, mikä meitä miehiä vetää noiden vempainten kimppuun? Ja jos vempaimet ja kysymys “miten?” kuvaavat poikakiinnostavia asioita, mitä olisi tyttökiinnostavuus?