Parasta nyt, 29. Tammikuuta

Kysymys on hyvä ja aihe mielenkiintoinen.

Ja voihan noista ammattimaisten-/uutissaittien paskuuksista jotain analogioita vetää (yksityisten) blogien puolelle. Mutta olennaista musta on nyt kuitenkin muistaa se, että ammattimaisten sivustojen ja yksityisten sivustojen perimmäinen olemassa olon syy (raison-d’etre) on monesti hyvin erilainen.

Kaupallisen sivun elinehto on suuren lukijamäärän saaminen ja sitä jotenkin toivoisi, että ainakin mediapuolella “sivu”agendana olisi myös laatu ja yleinen parhaus. Siis hyvä kirjoittaminen ja tämän kehittyvän median “kasvattaminen”/”hoivaaminen”.

Ja sitten taas yksityisellä “julkaisu”puolella homma on monesti jotain ihan muuta. Tällä rintamalla kyse laadusta on vähintään pirun vaikea. Perinteisellä “laatu on asioita X, Y ja erityisesti Z” -ajattelulla on musta liki täydellisen mahdotonta järkevästi puida asiaa.

Okei, ei ole perusteetonta sanoa, että (ainakin) yksityisten ihmisten tuotokset netissä ovat paljolti paskaa (enkä väitä, ettei omat “kontribuutioni” olisi). .. Mutta Ze Pointti onkin siinä, että One man’s trash is another ones treasure.

Erityisesti musta joidenkin fiksaatiot siitä minkä formaattiset jutut ovat “parhaita” ovat ihan paskaa. Siis anteeksi, tahattoman(?) ymmärtämätöntä. Kuten Valpurikin siteeraa: toiset tykkää pitkistä jutuista netissä. .. Musta nettiin nimenomaisesti sopii pitkät jutut.

Katsoin äskettäin TEDtalks-videon, jossa innokas sanakirjantekijänörttimimmi (en nyt muista nimeä, mutta rakastan suomen yhdyssanoja!) kertoi intohimoisesti unelmastaan paremmasta sanakirjasta. Tämä muistutti – ja erinomaisesti havainnollistaa – siitä, että monet rajoitukset julkistavan tekstin (määrän) pituudesta ovat johtuneet median formaatista (siis ensisijaisesti / määräävänä tekijänä). Jos tätä ei (a) ymmärretä ja (b) riittävästi alleviivata, että osaamme oppia irti siitä, niin silloin “paperin haamu” jää vainoamaan meitä.

Everything is Miscellanous (esittää David Weinberger mainiosti), The Long tail ja systeemit. Ja tässä on myös oma mielipiteeni top-listojen älykkyydestä (=vähäistä monesti, muttei aina). .. Sitten toisaalta: niihin (tai muuhun paskaan) linkittäminen ei välttämättä ole, vaikka top-lista olisikin. Se voi hyvin olla osa keskustelua tai sitä hienotunteista sosiaalista vuorovaikutusta, mitä nykynetti aika hienosti edistää (parhaimmillaan). Ja siinä on musta mitä selvimmin koko netin suola.

Loppuun vielä ajatuksen puolikas:
Paradoksaalisesti tää koko hiano Intternjetti nousee paskasta.
(long-tail / everything is miscellanous -ajattelua seuraten)