John Websterin Katastrofin aineksia oli hyvä leffa, hauska ja puhutteleva samaan aikaan. Parasta oli, että siinä oli sellaista yrittämisen meininkiä, jota itse kadehdin. Että okei, ei tämä nyt maailmaa pelasta tämä yhden perheen öljydietti, mutta pitäähän sitä oma osansa tehdä silti ja vaivautua ajattelemaan vähän suurempiakin asioita tässä oman arjen lomassa.
Sympaattisin hetki dokumentissa oli, kun perheenäiti kertoi kaverilleen, että parasta on ollut hidastaa tahtia ja viettää lasten kanssa laatuaikaa - bussimatkoilla kouluun.
No comments
Comments feed for this article
Trackback link
http://pohdiskeleva.liftari.org/2008/09/28/oljydietti-ja-maailmanpelastus/trackback/