Valokuvatorstain 85. haaste on jokin kolmesta: Humiseva harju; Lennä, uneksi tai Vetää kaikista ovista. Sorruin taas arkistojen kaivelemiseen, vaikka viime viikolla siitä jo vähän nitisinkin. Pari kuukautta vanha kuva vain jotenkin toi Humisevan harjun mieleen, vaikkei siinä tietenkään mitään harjua ole, vaan Tokoinranta.
Emily Brontën kirjaa en ole lukenut, enkä muista edes jaksaneeni istua yhtään Humisevan harjun filmatisointia läpi, mutta tämä onkin fiilisjuttu.
Pieni lupaus tulevalle: koska en ole osannut päättää, mitä sadan tuntemattoman sarjallani tekisin, ajattelin jatkaa miniatyyrihenkilökuvien kuvaamista ja julkaisua Pohdiskelevassa liftarissa. Tahti tulee olemaan rauhallinen, mutta kuitenkin: lisää naamoja ja tarinoita kohtaamisista tulossa.
Flickrin puolella joku muuten ehti jo oivaltaa, että kontaktinottohaastetta voisi laajentaa videohaastatteluihin, nyt kun palvelu antaa postata puolentoista minuutin “pitkiä valokuvia”.
Ja nyt kun tänne rönsyttiin: Flickrin videot ovat herättäneet reaktioita suomalaisblogeissa (Erkka, Jere, Kari) ja vastarintaliikkeen Flickrissä.
Samasta aiheesta
Tags: 100-tuntematonta, flickr, valokuvatorstai, valokuvaus, video







5 comments
Comments feed for this article
Trackback link
http://pohdiskeleva.liftari.org/2008/04/10/valokuvatorstai-85-humiseva-harju/trackback/
Huhtikuu 9, 2008 at 9:05 pm
Pingback from Valokuvatorstai
Huhtikuu 10, 2008 at 1:29 pm
Jaakko H.
Oletko ajatellut kuvasarjan julkaisua kirjana? Blurb tarjoaa tähän varsin kätevät työkalut.
Huhtikuu 10, 2008 at 3:10 pm
Teppo
Kirja on käynyt mielessä, mutta jos sille tielle lähden, menen kyllä ihan oikean kustantamon kautta hyvä jatkojalostusidea takataskussa. Itselle voisi toki tehdä uniikkikappaleen muistoksi ja projektin esittelyä varten iPhoton työkaluilla - Applen kuvakirjoilla on varsin hyvä hinta/laatu/vaiva -suhde.
Huhtikuu 13, 2008 at 8:24 pm
Sari
Ihan vaan tuota valokuvatorstaikuvaa aioin kommentoida, mutta sitten kävin (taas) katsomassa noita 100 ihmistä ja autuaasti unohdin, mitä kuolematonta mielessä oli.
Olen aloittanut vastaavan projektin kuukausia sitten, mutta koska en ole kovin järjestelmällinen ihminen, mennee vielä kymmenisen vuotta ennenkuin 100 on kasassa.
Mutta kiitokset hienosta ideasta.
Ai niin, se Humiseva harju. Fiilis on aika melkein. Vaikka Tokoinrannasta on traaginen rakkaus nummien huminassa vaikea irrottaakin.
Huhtikuu 14, 2008 at 7:50 am
Teppo
Moikka Sari,
mukava että idea on tarttunut pirtaan. Ihan hyvin siihen voi käyttää niin pitkään kuin sopivalta tuntuu, tosin rutiinin kannalta suurin piirtein vuosi on hyvä harjoitusaika.