Hyppään – sekä visuaalisesti että kirjaimellisesti – hieman Sadan tuntemattoman julkaisujärjestyksessä, koska Valokuvatorstain tämänkertainen haaste sattui sopivasti olemaan “humoristinen”. Sadan kuvan sarja on nyt lopuillaan, ja mietin sille sopivaa lopetusta. Hyväntuulinen, iloinen viiden kuvan finaali tuntui mukavalta tavalta pistää homma pakettiin: päätin kuvata hyppyjä.
Tässä on Tuomas ilmassa Aleksanterinkadun yllä. Olin palaamassa kuvauskeikalta, kun huomasin kuvaushetken olevan tässä ja nyt. Sininen hetki oli kääntymässä pimeäksi, katuvalot syttyivät. Katu näytti mielettömän hyvältä ja kannoin kameraa sekä valotarpeistoja sopivasti mukanani, piti löytää vain malli ja assistentti pitämään valoständiä pystyssä tuulessa.
Kyselin siis pariskunnilta. “Ei”, “ei nyt”, “häh?” Ja sitten: “Mikä ettei?”
Tuomas oli liikenteessä Sadun kanssa. Kun kerroin, millaista kuvaa halusin, Satu teki työnjaon: “Minä en hyppää, joten Tuomas saa tulla kuvaan ja minä autan valojen kanssa.”
Kuva on yksi suosikeistani. Se on toki teknisesti kontuullisen onnistunut, mutta ennen kaikkea siinä on mielettömän hyvä fiilis. Tuomaksen lähtötervehdys “Kiitos, oli hauskaa” tuntui tulevan aidosti sydämestä.
Tämä merkintä kuuluu Pohdiskelevan liftarin Sata tuntematonta -sarjaan, jossa tavataan ja valokuvataan tuntemattomia ihmisiä. Sarjassa ilmestyy uusi kuva ja tarina joka aamu sadanteen kuvaan asti.
Samanhenkistä projektia kuvaa moni muukin eri puolilla maailmaa. Tutustu heidän ottamiinsa kuviin 100strangers.com-verkkosivulla. Lue myös aiempi artikkeli, jossa selitetään, mistä sarja sai alkunsa.
Samasta aiheesta
Tags: 100-tuntematonta, Helsinki, Ihmiset, valokuvat, valokuvatorstai







1 comment
Comments feed for this article
Trackback link
http://pohdiskeleva.liftari.org/2008/01/25/97100-tuomas/trackback/
Tammikuu 25, 2008 at 5:41 pm
Pingback from Valokuvatorstai
Kesäkuu 15, 2008 at 11:44 am
Pingback from Snapshot.fi