#84 / 100 Armas

Tammikuu 14, 2008 by Teppo | No comments

Tässä kuvassa on Armas, mutta hän ei oikeastaan ollenkaan näytä itseltään. Hän poseeraa. Opin tuntemaan hänet puheliaana, eläväisenä ja ennen kaikkea hymyilevänä vanhuksena, joka puhui lakkaamatta. Valitsin kuitenkin tämän kuvan, koska se oli valokuvana mielestäni parempi.

Armas on 70-vuotias inkerinsuomalainen, joka asui nuoruutensa Neuvosto-Virossa. “Venäläiset koettivat aina viedä meitä Siperian suuntaan, sekoittaa väkeä ja sitten me tulimme takaisin. Se oli sellaista leikkiä, mitä silloin tehtiin.” Hän olisi halunnut olla taiteilija - “artisti”, kuten hän itse sanoi - mutta perhettä piti elättää eivätkä taiteilijoiden palkat neuvostoliitossa kovin kaksiset olleet. Armas teki uransa autokuskina.

Armas paitsi tanssi ja höpötti kuvaussession aikana, hän myös lausui runoja. Toisen hän oli kirjoittanut sota-aikaan äidilleen, toisen nyt myöhemmin, käsittääkseni Suomessa. En muista runoa sanatarkkaan, mutta sen sisältö teki sinänsä kyllä vaikutuksen. Siinä Suomi oli unelmien maa, josta oli elätelty kurjuuden keskellä toivekuvia ja nyt, kun elämä oli Itäkeskuksessa, tuo unelma oli lunastettu.

Suomi, unolmien maa. Pulaa ja kurjuutta ei kenelläkään.

Tämä merkintä kuuluu Pohdiskelevan liftarin Sata tuntematonta -sarjaan, jossa tavataan ja valokuvataan tuntemattomia ihmisiä. Sarjassa ilmestyy uusi kuva ja tarina joka arkiaamu sadanteen kuvaan asti.

Samanhenkistä projektia kuvaa moni muukin eri puolilla maailmaa. Tutustu heidän ottamiinsa kuviin 100strangers.com-verkkosivulla. Lue myös aiempi artikkeli, jossa selitetään, mistä sarja sai alkunsa.

Share this: These icons link to social bookmarking sites where readers can share and discover new web pages.