Tammikuu 2008

Syönpähän taas kerran 100 tuntematonta -lupaukseni, enkä vieläkään julkaise sarjaa ihan loppuun asti tässä pötkössä. Kuvat olen kyllä ottanut ja tuupannut julki, mutta suomenkielisiä tekstejä en millään ehdi rustata tänne Pohdiskelevaan liftariin ennen lomareissuani.

Parin viikon paussi vielä ennen viittä viimeistä stooria, sori. Kuvat voi kuitenkin käydä kurkkaamassa Flickristä tai katsoa blogin valokuvasivulla olevasta diashow’sta.

Mukavaa tammikuun loppua, palaillaan tuossa helmikuun 10. päivän tienoilla asiaan!

Hyppään – sekä visuaalisesti että kirjaimellisesti – hieman Sadan tuntemattoman julkaisujärjestyksessä, koska Valokuvatorstain tämänkertainen haaste sattui sopivasti olemaan “humoristinen”. Sadan kuvan sarja on nyt lopuillaan, ja mietin sille sopivaa lopetusta. Hyväntuulinen, iloinen viiden kuvan finaali tuntui mukavalta tavalta pistää homma pakettiin: päätin kuvata hyppyjä.

Tässä on Tuomas ilmassa Aleksanterinkadun yllä. Olin palaamassa kuvauskeikalta, kun huomasin kuvaushetken olevan tässä ja nyt. Sininen hetki oli kääntymässä pimeäksi, katuvalot syttyivät. Katu näytti mielettömän hyvältä ja kannoin kameraa sekä valotarpeistoja sopivasti mukanani, piti löytää vain malli ja assistentti pitämään valoständiä pystyssä tuulessa.

Kyselin siis pariskunnilta. “Ei”, “ei nyt”, “häh?” Ja sitten: “Mikä ettei?”

Tuomas oli liikenteessä Sadun kanssa. Kun kerroin, millaista kuvaa halusin, Satu teki työnjaon: “Minä en hyppää, joten Tuomas saa tulla kuvaan ja minä autan valojen kanssa.”

Kuva on yksi suosikeistani. Se on toki teknisesti kontuullisen onnistunut, mutta ennen kaikkea siinä on mielettömän hyvä fiilis. Tuomaksen lähtötervehdys “Kiitos, oli hauskaa” tuntui tulevan aidosti sydämestä.

Tämä merkintä kuuluu Pohdiskelevan liftarin Sata tuntematonta -sarjaan, jossa tavataan ja valokuvataan tuntemattomia ihmisiä. Sarjassa ilmestyy uusi kuva ja tarina joka aamu sadanteen kuvaan asti.

Samanhenkistä projektia kuvaa moni muukin eri puolilla maailmaa. Tutustu heidän ottamiinsa kuviin 100strangers.com-verkkosivulla. Lue myös aiempi artikkeli, jossa selitetään, mistä sarja sai alkunsa.

“Hei, olen etsinyt sun näköistäs tyyppiä valokuvaan. Ehtisitkö olemaan vähän aikaa mallina?” Taaskaan ei tarvinnut kusettaa, kun oli ihan oikealla asialla. Olin kävellyt Helsingin keskustaa parikymmentä minuuttia etsimässä pitkätukkaista, parrakasta nuorta miestä. Halusin järjestää dramaattisen, takavalaistun kuva, joho naamakarva olisi kiva bonus.

“Mikä ettei, oikeastaan olin tässä vain tappamassa aikaa.”

Laitoin kolmijalat pystyyn ja salamat paikoilleen. Kuvista tuli dramaattisia, Matias poseerasi kuin vanha tekijä. “Haluatko, että hiukset ovat auki vai kiinni?”

Päädyimme kuvaussession jälkeen kahville, koska minullakin oli muutama minuutti tapettavaksi. Matias kertoi olleensa tutustumassa Linnanmäen 3D-teatteriin, koska valmisteli lopputyönä selvitystä 3D-teatterin rakentamisesta kotikonstein. Hommaan tarvitsee kaksi videoprojektoria, polarisaatiokalvoa sekä konstin, jolla saa pyöritettyä kahta elokuvaa täsmälleen samanaikaisesti. Viimeinen kohta on hankalin.

Tämä merkintä kuuluu Pohdiskelevan liftarin Sata tuntematonta -sarjaan, jossa tavataan ja valokuvataan tuntemattomia ihmisiä. Sarjassa ilmestyy uusi kuva ja tarina joka aamu sadanteen kuvaan asti.

Samanhenkistä projektia kuvaa moni muukin eri puolilla maailmaa. Tutustu heidän ottamiinsa kuviin 100strangers.com-verkkosivulla. Lue myös aiempi artikkeli, jossa selitetään, mistä sarja sai alkunsa.

Seisoskelin Mikonkadun ja Kaivokadun kulmassa odottelemassa sopivaa mallia. Ei tuo, ei tuo… tuo! “Hei, sinähän näytät hyvältä…”

Halusin ottaa vähän muotikuvahenkisen otoksen niin, että kaikki pystyisivät tunnistamaan kuvauspaikan. Kovin muodikkaan oloisia ihmisiä ei vain mennyt – ellei sitten lähdetä siitä, että musta ja harmaa ovat aina muotia. Suvin punainen takki oli aivan ihana, ja tiesin heti haluavani sen kuvaan.

“Kiitos”, Suvi vastasi, ja hetken kuluttua olin saanut hänet puhuttua mallikseni. “Olin menossa Kelaan, mutta ei tässä nyt varmaan niin kiire ole.”

Tämä merkintä kuuluu Pohdiskelevan liftarin Sata tuntematonta -sarjaan, jossa tavataan ja valokuvataan tuntemattomia ihmisiä. Sarjassa ilmestyy uusi kuva ja tarina joka aamu sadanteen kuvaan asti.

Samanhenkistä projektia kuvaa moni muukin eri puolilla maailmaa. Tutustu heidän ottamiinsa kuviin 100strangers.com-verkkosivulla. Lue myös aiempi artikkeli, jossa selitetään, mistä sarja sai alkunsa.

Adam sattui sopivasti paikalle, kun etsin kuvattavaa Esplanadilta. “Enpä tiedä, en oikein tykkää olla kuvattavana.” Puhuin hänet kuitenkin mukaan. Kaipasin nuorta miestä, sillä ajattelin koettaa saada aikaan sellaista dramaattista valoa, jota ei oikein kehtaisi tyttösten kasvoille osoittaa.

“Hyvä on, otan sen sitten terapiana.”

Parikin hassua yhteensattumaa, muuten: Adam on Briteistä ja opiskelee Helsingin yliopistossa sosiaali- ja taloushistoriaa. Lena ja Moniek, joita kuvasin Adamia ennen, olivat myös ulkomaisia historianopiskelijoita samaisesta yliopistosta. Toisekseen, sosiaali- ja taloushistoria oli oma laaja sivuaineeni.

Saahan sitä maailmasta juuri niin pienen kuin mitä siitä haluaa tehdä.

Valo tulee kahdesta salamasta, joista toinen on 45 asteen kulmassa Adamin takana vasemmalla ja toinen suurin piirtein päinvastaisella puolella eli Adamin edessä oikealla. Takana oleva valo tekee näköjään vähän heijastusta linssiin.

Tämä merkintä kuuluu Pohdiskelevan liftarin Sata tuntematonta -sarjaan, jossa tavataan ja valokuvataan tuntemattomia ihmisiä. Sarjassa ilmestyy uusi kuva ja tarina joka aamu sadanteen kuvaan asti.

Samanhenkistä projektia kuvaa moni muukin eri puolilla maailmaa. Tutustu heidän ottamiinsa kuviin 100strangers.com-verkkosivulla. Lue myös aiempi artikkeli, jossa selitetään, mistä sarja sai alkunsa.

Viimeistä kymmentä kuvaa viedään… Eikä minulla oikein ollut ideaa, mitä tähän väliin nyt ryhtyisi tekemään. Osin siksi lopun teema on taas tekniikkalähtöinen: kuvaan kymmenen tämän sarjan viimeistä kuvaa kahdella salamalla valaisten.

Lähdin hakemaan ensimmäistä kuvaa “kävin täällä” ajatuksella. Halusin ottaa kuvan, joka olisi jostain turistikuvan ja muotokuvan välimaastosta. Paikan pitäisi olla tunnistettava ja kuvan poseerattu, vähän niin kuin turistit poseeraavat nähtävyyksien edessä, mutta kuvan kuitenkin selvästi erilainen.

Tuomiokirkko!

Pysäytin Lenan ja Moniekin, jotka molemmat ovat Hollannista mutta opiskelevat Helsingin yliopistolla historiaa. “Sopiiko, että toinen pitää toista salamaa, niin laitan vain yhden ständin pystyyn?” Valomiehen hommiin pyytäminen on ihan mukava sosiaalinen liukaste, tuntuu että ihmisille se on sellaista kivaa eksotiikkaa ja uutta tekemistä, joka on jollain tasolla jännittävää.

Lena oli ostanut uudet valkoiset saappaat, sain ne kuvaan. Moniekin kohdalla kävi vähän hassusti, toinen salama ei välähtänyt. Tekniikan kanssa on selvästikin vielä vähän opettelemista.

Tämä merkintä kuuluu Pohdiskelevan liftarin Sata tuntematonta -sarjaan, jossa tavataan ja valokuvataan tuntemattomia ihmisiä. Sarjassa ilmestyy uusi kuva ja tarina joka aamu sadanteen kuvaan asti.

Samanhenkistä projektia kuvaa moni muukin eri puolilla maailmaa. Tutustu heidän ottamiinsa kuviin 100strangers.com-verkkosivulla. Lue myös aiempi artikkeli, jossa selitetään, mistä sarja sai alkunsa.

Le Coqin alakerran hiljaisuuden jälkeen tuntui jotenkin haastavalta ajatukselta ottaa kuva yläkerran ruuhkassa. Tunne ei kestänyt kovin kauaa, kun näin Teemun. Lyötäydyin yksinään tupakkaa poltelleen rokkarin seuraan juttelemaan ensin niitä ja näitä, tupakasta juttua tehden.

“Miut tuntee täällä kaikki, vaikken mie muusikko ookkaan”, Teemu kertoi. Hän väitti käyttäneensä käytännössä samanlaisia vaatteita kymmenkunta vuotta, mikä kyllä 50.000 ihmisen kaupungissa tarkoittaa, että on melko varmasti jäänyt kaikkien mieleen. “Jotkut on sanonu, että mie näytän Ari Koivuselta, mutta miehän oon näyttäny tältä jo ennen sitä. Että oikeestaan se näyttää miulta.”

Ja toki Teemua – tai Hevi-Teemua, kuten hänet Lappeenrannassa tunnetan – sai kuvata.

Tupakka on muuten maanmainio rekvisiitta valokuvissa. Harmi, että se on niin turkasen turmiollista.

Tämä merkintä kuuluu Pohdiskelevan liftarin Sata tuntematonta -sarjaan, jossa tavataan ja valokuvataan tuntemattomia ihmisiä. Sarjassa ilmestyy uusi kuva ja tarina joka aamu sadanteen kuvaan asti.

Samanhenkistä projektia kuvaa moni muukin eri puolilla maailmaa. Tutustu heidän ottamiinsa kuviin 100strangers.com-verkkosivulla. Lue myös aiempi artikkeli, jossa selitetään, mistä sarja sai alkunsa.

Le Coq-baarin yläkerrassa oli melkoinen ryysis, mutta savuttomassa alakerrassa ei ollut kuin baarimikko Marko ja yksi asiakas, baaritiskillä Markon kanssa jutustellut Kimmo. Minua nauratti vähän – sisään tullaan yläkerran kautta ja olin odottanut alakerraltakin vähän menevämpää meininkiä.

Toisaalta rauha sopi kuvaamiseen hyvin. Heti kun näin Markon taustalla oleva pullorivin, ajattelin että siitä saisi hienon taustan. Onneksi Marko suostui malliksi, vieläpä ihan mielellään. Kimmo kieltäytyi kuvasta kaikin keinoin, mutta ryhtyi kyllä kiltisti valomieheksi, kun pyysin.

Tässä on improvisoitu pehmeää valoa tilaan, jossa ei valoisia pintoja ole. Varsinainen valaisin on baaritiskillä ja osoittaa Kimmon pitelemään iltapäivälehden aukeamaan, josta se heijastuu Markon kasvoille. Ihan onnistunut improvisaatio, sanoisin.

Tämä merkintä kuuluu Pohdiskelevan liftarin Sata tuntematonta -sarjaan, jossa tavataan ja valokuvataan tuntemattomia ihmisiä. Sarjassa ilmestyy uusi kuva ja tarina joka aamu sadanteen kuvaan asti.

Samanhenkistä projektia kuvaa moni muukin eri puolilla maailmaa. Tutustu heidän ottamiinsa kuviin 100strangers.com-verkkosivulla. Lue myös aiempi artikkeli, jossa selitetään, mistä sarja sai alkunsa.

Tykkään ihan mielettömän paljon Helsingin rautatieasemasta, ja olen moneen kertaan tätä projektia kuvatessa ajatellut käydä ottamassa jonkun kuvan myös junalaiturilta. Perusajatus kuvasta on aina ollut sama: ihmisiä odottamassa, taustalla junat ja kiireisten ihmisten kuhina.

Olin itse lähdössä reissuun ja kävelin laiturille, kun Kari ja Mikael olivat siinä. Tämä oli ihan oikeasti ensimmäinen ajatukseni ja myös avauslauseeni. “Hei, nyt te olette siinä.” Mahtoi tuntua pojista kummalliselta.

Mukavia sällejä, odottelivat kaveria saapuvaksi. Pyysin vielä yhtä asemalla hengaillutta nuorta, Jannea, mukaan valomieheksi. Halusin kuvan, jossa taustalla ihmiset kiitävät sellaista vauhtia, että liike näkyy. Siksi piti saada vähän salamaakin, että etualalla tulisi vähän pysähtyneempää.

Tämä merkintä kuuluu Pohdiskelevan liftarin Sata tuntematonta -sarjaan, jossa tavataan ja valokuvataan tuntemattomia ihmisiä. Sarjassa ilmestyy uusi kuva ja tarina joka aamu sadanteen kuvaan asti.

Samanhenkistä projektia kuvaa moni muukin eri puolilla maailmaa. Tutustu heidän ottamiinsa kuviin 100strangers.com-verkkosivulla. Lue myös aiempi artikkeli, jossa selitetään, mistä sarja sai alkunsa.

Tässä on Kuutio (vasemmalla) ja Laura. Arvaisitko, että kuvat on otettu lappeenrantalaisessa kapakassa ja että tytöt olivat minulle ennestään tuntemattomia?

Olin käymässä isäni luona ja lähdin illalla kameran kanssa kaupunkiin. Varmistin baarissa baarimikolta, että kuvaaminen on henkilökunnan puolesta OK ja kävin pöytään. “Pyysin baarimikolta luvan häiritä teitä, sopiiko kuvata?”

Oikeasti tarina oli pidempi, istuin Kuution ja Lauran kanssa puolentoista tuopin ajan. Välillä annoin toiselle tytöistä valaisu- ja toiselle poseeraustehtävän ja sitten taas laitoimme kamppeet alas ja turisimme niitä ja näitä. Taisimme todeta yhdessä, että tällainen tuntemattomien valokuvausprojekti on aivan mahtava tapa ujuttautua vieraisiin pöytiin ja tavata uusia ihmisiä.

Kuution oikea nimi on muuten Annastiina. Sukunimensä takia häntä ryhdyttiin kutsumaan ensin Kuutiksi ja siitä sitten taipui Kuutio. Aika tyypillinen lempinimiväännöskaava Lappeenrannassa. Kuutio opiskelee venäjää Jyväskylässä, Laura tuuraa lastentarhassa mutta haluaisi töihin radioon.

Kuvat on valaistu yhdellä paljaalla salamalla.

Tämä merkintä kuuluu Pohdiskelevan liftarin Sata tuntematonta -sarjaan, jossa tavataan ja valokuvataan tuntemattomia ihmisiä. Sarjassa ilmestyy uusi kuva ja tarina joka aamu sadanteen kuvaan asti.

Samanhenkistä projektia kuvaa moni muukin eri puolilla maailmaa. Tutustu heidän ottamiinsa kuviin 100strangers.com-verkkosivulla. Lue myös aiempi artikkeli, jossa selitetään, mistä sarja sai alkunsa.