Tammikuu 2008

You are currently browsing the monthly archive for Tammikuu 2008.

Julkaisematon kuva, vai onko?Syönpähän taas kerran 100 tuntematonta -lupaukseni, enkä vieläkään julkaise sarjaa ihan loppuun asti tässä pötkössä. Kuvat olen kyllä ottanut ja tuupannut julki, mutta suomenkielisiä tekstejä en millään ehdi rustata tänne Pohdiskelevaan liftariin ennen lomareissuani.

Parin viikon paussi vielä ennen viittä viimeistä stooria, sori. Kuvat voi kuitenkin käydä kurkkaamassa Flickristä tai katsoa blogin valokuvasivulla olevasta diashow’sta.

Mukavaa tammikuun loppua, palaillaan tuossa helmikuun 10. päivän tienoilla asiaan!

Tags: , ,

#98/100 Tuomas

TuomasHyppään – sekä visuaalisesti että kirjaimellisesti – hieman Sadan tuntemattoman julkaisujärjestyksessä, koska Valokuvatorstain tämänkertainen haaste sattui sopivasti olemaan “humoristinen”. Sadan kuvan sarja on nyt lopuillaan, ja mietin sille sopivaa lopetusta. Hyväntuulinen, iloinen viiden kuvan finaali tuntui mukavalta tavalta pistää homma pakettiin: päätin kuvata hyppyjä.

Tässä on Tuomas ilmassa Aleksanterinkadun yllä. Olin palaamassa kuvauskeikalta, kun huomasin kuvaushetken olevan tässä ja nyt. Sininen hetki oli kääntymässä pimeäksi, katuvalot syttyivät. Katu näytti mielettömän hyvältä ja kannoin kameraa sekä valotarpeistoja sopivasti mukanani, piti löytää vain malli ja assistentti pitämään valoständiä pystyssä tuulessa.

Kyselin siis pariskunnilta. “Ei”, “ei nyt”, “häh?” Ja sitten: “Mikä ettei?”

Tuomas oli liikenteessä Sadun kanssa. Kun kerroin, millaista kuvaa halusin, Satu teki työnjaon: “Minä en hyppää, joten Tuomas saa tulla kuvaan ja minä autan valojen kanssa.”

Kuva on yksi suosikeistani. Se on toki teknisesti kontuullisen onnistunut, mutta ennen kaikkea siinä on mielettömän hyvä fiilis. Tuomaksen lähtötervehdys “Kiitos, oli hauskaa” tuntui tulevan aidosti sydämestä.

Tämä merkintä kuuluu Pohdiskelevan liftarin Sata tuntematonta -sarjaan, jossa tavataan ja valokuvataan tuntemattomia ihmisiä. Sarjassa ilmestyy uusi kuva ja tarina joka aamu sadanteen kuvaan asti.

Samanhenkistä projektia kuvaa moni muukin eri puolilla maailmaa. Tutustu heidän ottamiinsa kuviin 100strangers.com-verkkosivulla. Lue myös aiempi artikkeli, jossa selitetään, mistä sarja sai alkunsa.

Tags: , , , , , ,

Matias“Hei, olen etsinyt sun näköistäs tyyppiä valokuvaan. Ehtisitkö olemaan vähän aikaa mallina?” Taaskaan ei tarvinnut kusettaa, kun oli ihan oikealla asialla. Olin kävellyt Helsingin keskustaa parikymmentä minuuttia etsimässä pitkätukkaista, parrakasta nuorta miestä. Halusin järjestää dramaattisen, takavalaistun kuva, joho naamakarva olisi kiva bonus.

“Mikä ettei, oikeastaan olin tässä vain tappamassa aikaa.”

Laitoin kolmijalat pystyyn ja salamat paikoilleen. Kuvista tuli dramaattisia, Matias poseerasi kuin vanha tekijä. “Haluatko, että hiukset ovat auki vai kiinni?”

Päädyimme kuvaussession jälkeen kahville, koska minullakin oli muutama minuutti tapettavaksi. Matias kertoi olleensa tutustumassa Linnanmäen 3D-teatteriin, koska valmisteli lopputyönä selvitystä 3D-teatterin rakentamisesta kotikonstein. Hommaan tarvitsee kaksi videoprojektoria, polarisaatiokalvoa sekä konstin, jolla saa pyöritettyä kahta elokuvaa täsmälleen samanaikaisesti. Viimeinen kohta on hankalin.

Tämä merkintä kuuluu Pohdiskelevan liftarin Sata tuntematonta -sarjaan, jossa tavataan ja valokuvataan tuntemattomia ihmisiä. Sarjassa ilmestyy uusi kuva ja tarina joka aamu sadanteen kuvaan asti.

Samanhenkistä projektia kuvaa moni muukin eri puolilla maailmaa. Tutustu heidän ottamiinsa kuviin 100strangers.com-verkkosivulla. Lue myös aiempi artikkeli, jossa selitetään, mistä sarja sai alkunsa.

Tags: , , , , ,

#93/100 Suvi

SuviSeisoskelin Mikonkadun ja Kaivokadun kulmassa odottelemassa sopivaa mallia. Ei tuo, ei tuo… tuo! “Hei, sinähän näytät hyvältä…”

Halusin ottaa vähän muotikuvahenkisen otoksen niin, että kaikki pystyisivät tunnistamaan kuvauspaikan. Kovin muodikkaan oloisia ihmisiä ei vain mennyt – ellei sitten lähdetä siitä, että musta ja harmaa ovat aina muotia. Suvin punainen takki oli aivan ihana, ja tiesin heti haluavani sen kuvaan.

“Kiitos”, Suvi vastasi, ja hetken kuluttua olin saanut hänet puhuttua mallikseni. “Olin menossa Kelaan, mutta ei tässä nyt varmaan niin kiire ole.”

Tämä merkintä kuuluu Pohdiskelevan liftarin Sata tuntematonta -sarjaan, jossa tavataan ja valokuvataan tuntemattomia ihmisiä. Sarjassa ilmestyy uusi kuva ja tarina joka aamu sadanteen kuvaan asti.

Samanhenkistä projektia kuvaa moni muukin eri puolilla maailmaa. Tutustu heidän ottamiinsa kuviin 100strangers.com-verkkosivulla. Lue myös aiempi artikkeli, jossa selitetään, mistä sarja sai alkunsa.

Tags: , , , , ,

#92 Adam

AdamAdam sattui sopivasti paikalle, kun etsin kuvattavaa Esplanadilta. “Enpä tiedä, en oikein tykkää olla kuvattavana.” Puhuin hänet kuitenkin mukaan. Kaipasin nuorta miestä, sillä ajattelin koettaa saada aikaan sellaista dramaattista valoa, jota ei oikein kehtaisi tyttösten kasvoille osoittaa.

“Hyvä on, otan sen sitten terapiana.”

Parikin hassua yhteensattumaa, muuten: Adam on Briteistä ja opiskelee Helsingin yliopistossa sosiaali- ja taloushistoriaa. Lena ja Moniek, joita kuvasin Adamia ennen, olivat myös ulkomaisia historianopiskelijoita samaisesta yliopistosta. Toisekseen, sosiaali- ja taloushistoria oli oma laaja sivuaineeni.

Saahan sitä maailmasta juuri niin pienen kuin mitä siitä haluaa tehdä.

Valo tulee kahdesta salamasta, joista toinen on 45 asteen kulmassa Adamin takana vasemmalla ja toinen suurin piirtein päinvastaisella puolella eli Adamin edessä oikealla. Takana oleva valo tekee näköjään vähän heijastusta linssiin.

Tämä merkintä kuuluu Pohdiskelevan liftarin Sata tuntematonta -sarjaan, jossa tavataan ja valokuvataan tuntemattomia ihmisiä. Sarjassa ilmestyy uusi kuva ja tarina joka aamu sadanteen kuvaan asti.

Samanhenkistä projektia kuvaa moni muukin eri puolilla maailmaa. Tutustu heidän ottamiinsa kuviin 100strangers.com-verkkosivulla. Lue myös aiempi artikkeli, jossa selitetään, mistä sarja sai alkunsa.

Tags: , , , , ,

Lena and MoniekViimeistä kymmentä kuvaa viedään… Eikä minulla oikein ollut ideaa, mitä tähän väliin nyt ryhtyisi tekemään. Osin siksi lopun teema on taas tekniikkalähtöinen: kuvaan kymmenen tämän sarjan viimeistä kuvaa kahdella salamalla valaisten.

Lähdin hakemaan ensimmäistä kuvaa “kävin täällä” ajatuksella. Halusin ottaa kuvan, joka olisi jostain turistikuvan ja muotokuvan välimaastosta. Paikan pitäisi olla tunnistettava ja kuvan poseerattu, vähän niin kuin turistit poseeraavat nähtävyyksien edessä, mutta kuvan kuitenkin selvästi erilainen.

Tuomiokirkko!

Pysäytin Lenan ja Moniekin, jotka molemmat ovat Hollannista mutta opiskelevat Helsingin yliopistolla historiaa. “Sopiiko, että toinen pitää toista salamaa, niin laitan vain yhden ständin pystyyn?” Valomiehen hommiin pyytäminen on ihan mukava sosiaalinen liukaste, tuntuu että ihmisille se on sellaista kivaa eksotiikkaa ja uutta tekemistä, joka on jollain tasolla jännittävää.

Lena oli ostanut uudet valkoiset saappaat, sain ne kuvaan. Moniekin kohdalla kävi vähän hassusti, toinen salama ei välähtänyt. Tekniikan kanssa on selvästikin vielä vähän opettelemista.

Tämä merkintä kuuluu Pohdiskelevan liftarin Sata tuntematonta -sarjaan, jossa tavataan ja valokuvataan tuntemattomia ihmisiä. Sarjassa ilmestyy uusi kuva ja tarina joka aamu sadanteen kuvaan asti.

Samanhenkistä projektia kuvaa moni muukin eri puolilla maailmaa. Tutustu heidän ottamiinsa kuviin 100strangers.com-verkkosivulla. Lue myös aiempi artikkeli, jossa selitetään, mistä sarja sai alkunsa.

Tags: , , , , ,

Heavy-TeemuLe Coqin alakerran hiljaisuuden jälkeen tuntui jotenkin haastavalta ajatukselta ottaa kuva yläkerran ruuhkassa. Tunne ei kestänyt kovin kauaa, kun näin Teemun. Lyötäydyin yksinään tupakkaa poltelleen rokkarin seuraan juttelemaan ensin niitä ja näitä, tupakasta juttua tehden.

“Miut tuntee täällä kaikki, vaikken mie muusikko ookkaan”, Teemu kertoi. Hän väitti käyttäneensä käytännössä samanlaisia vaatteita kymmenkunta vuotta, mikä kyllä 50.000 ihmisen kaupungissa tarkoittaa, että on melko varmasti jäänyt kaikkien mieleen. “Jotkut on sanonu, että mie näytän Ari Koivuselta, mutta miehän oon näyttäny tältä jo ennen sitä. Että oikeestaan se näyttää miulta.”

Ja toki Teemua – tai Hevi-Teemua, kuten hänet Lappeenrannassa tunnetan – sai kuvata.

Tupakka on muuten maanmainio rekvisiitta valokuvissa. Harmi, että se on niin turkasen turmiollista.

Tämä merkintä kuuluu Pohdiskelevan liftarin Sata tuntematonta -sarjaan, jossa tavataan ja valokuvataan tuntemattomia ihmisiä. Sarjassa ilmestyy uusi kuva ja tarina joka aamu sadanteen kuvaan asti.

Samanhenkistä projektia kuvaa moni muukin eri puolilla maailmaa. Tutustu heidän ottamiinsa kuviin 100strangers.com-verkkosivulla. Lue myös aiempi artikkeli, jossa selitetään, mistä sarja sai alkunsa.

Tags: , , , ,

BartenderLe Coq-baarin yläkerrassa oli melkoinen ryysis, mutta savuttomassa alakerrassa ei ollut kuin baarimikko Marko ja yksi asiakas, baaritiskillä Markon kanssa jutustellut Kimmo. Minua nauratti vähän – sisään tullaan yläkerran kautta ja olin odottanut alakerraltakin vähän menevämpää meininkiä.

Toisaalta rauha sopi kuvaamiseen hyvin. Heti kun näin Markon taustalla oleva pullorivin, ajattelin että siitä saisi hienon taustan. Onneksi Marko suostui malliksi, vieläpä ihan mielellään. Kimmo kieltäytyi kuvasta kaikin keinoin, mutta ryhtyi kyllä kiltisti valomieheksi, kun pyysin.

Tässä on improvisoitu pehmeää valoa tilaan, jossa ei valoisia pintoja ole. Varsinainen valaisin on baaritiskillä ja osoittaa Kimmon pitelemään iltapäivälehden aukeamaan, josta se heijastuu Markon kasvoille. Ihan onnistunut improvisaatio, sanoisin.

Tämä merkintä kuuluu Pohdiskelevan liftarin Sata tuntematonta -sarjaan, jossa tavataan ja valokuvataan tuntemattomia ihmisiä. Sarjassa ilmestyy uusi kuva ja tarina joka aamu sadanteen kuvaan asti.

Samanhenkistä projektia kuvaa moni muukin eri puolilla maailmaa. Tutustu heidän ottamiinsa kuviin 100strangers.com-verkkosivulla. Lue myös aiempi artikkeli, jossa selitetään, mistä sarja sai alkunsa.

Tags: , , , ,

At the trainway stationTykkään ihan mielettömän paljon Helsingin rautatieasemasta, ja olen moneen kertaan tätä projektia kuvatessa ajatellut käydä ottamassa jonkun kuvan myös junalaiturilta. Perusajatus kuvasta on aina ollut sama: ihmisiä odottamassa, taustalla junat ja kiireisten ihmisten kuhina.

Olin itse lähdössä reissuun ja kävelin laiturille, kun Kari ja Mikael olivat siinä. Tämä oli ihan oikeasti ensimmäinen ajatukseni ja myös avauslauseeni. “Hei, nyt te olette siinä.” Mahtoi tuntua pojista kummalliselta.

Mukavia sällejä, odottelivat kaveria saapuvaksi. Pyysin vielä yhtä asemalla hengaillutta nuorta, Jannea, mukaan valomieheksi. Halusin kuvan, jossa taustalla ihmiset kiitävät sellaista vauhtia, että liike näkyy. Siksi piti saada vähän salamaakin, että etualalla tulisi vähän pysähtyneempää.

Tämä merkintä kuuluu Pohdiskelevan liftarin Sata tuntematonta -sarjaan, jossa tavataan ja valokuvataan tuntemattomia ihmisiä. Sarjassa ilmestyy uusi kuva ja tarina joka aamu sadanteen kuvaan asti.

Samanhenkistä projektia kuvaa moni muukin eri puolilla maailmaa. Tutustu heidän ottamiinsa kuviin 100strangers.com-verkkosivulla. Lue myös aiempi artikkeli, jossa selitetään, mistä sarja sai alkunsa.

Tags: , , , , ,

Kuutio and LauraTässä on Kuutio (vasemmalla) ja Laura. Arvaisitko, että kuvat on otettu lappeenrantalaisessa kapakassa ja että tytöt olivat minulle ennestään tuntemattomia?

Olin käymässä isäni luona ja lähdin illalla kameran kanssa kaupunkiin. Varmistin baarissa baarimikolta, että kuvaaminen on henkilökunnan puolesta OK ja kävin pöytään. “Pyysin baarimikolta luvan häiritä teitä, sopiiko kuvata?”

Oikeasti tarina oli pidempi, istuin Kuution ja Lauran kanssa puolentoista tuopin ajan. Välillä annoin toiselle tytöistä valaisu- ja toiselle poseeraustehtävän ja sitten taas laitoimme kamppeet alas ja turisimme niitä ja näitä. Taisimme todeta yhdessä, että tällainen tuntemattomien valokuvausprojekti on aivan mahtava tapa ujuttautua vieraisiin pöytiin ja tavata uusia ihmisiä.

Kuution oikea nimi on muuten Annastiina. Sukunimensä takia häntä ryhdyttiin kutsumaan ensin Kuutiksi ja siitä sitten taipui Kuutio. Aika tyypillinen lempinimiväännöskaava Lappeenrannassa. Kuutio opiskelee venäjää Jyväskylässä, Laura tuuraa lastentarhassa mutta haluaisi töihin radioon.

Kuvat on valaistu yhdellä paljaalla salamalla.

Tämä merkintä kuuluu Pohdiskelevan liftarin Sata tuntematonta -sarjaan, jossa tavataan ja valokuvataan tuntemattomia ihmisiä. Sarjassa ilmestyy uusi kuva ja tarina joka aamu sadanteen kuvaan asti.

Samanhenkistä projektia kuvaa moni muukin eri puolilla maailmaa. Tutustu heidän ottamiinsa kuviin 100strangers.com-verkkosivulla. Lue myös aiempi artikkeli, jossa selitetään, mistä sarja sai alkunsa.

Tags: , , , , ,

Ruairi, Pasi ja Outi


Supliikki ja kontaktin ottaminen ihmisiin on mahtava työkalu valokuvatessa. Otin muutaman vähän tiukemmin rajatun kuvan tästä tilanteesta, mutta päätin julkaista kuitenkin tämän, jossa näkyy koko kuvausryhmä: Malleiksi pysäyttämäni Pasi ja Outi sekä Ruairi, joka valaisee kuvattavana olevan parin salamalla.

Kuvattavista minulla ei ole tällä kerralla juurikaan enempää sanottavaa. Pasi ja Outi olivat vähäpuheisia, Ruairi puolestaan ei puhunut suomea joten hoisimme asiat englanniksi.

Sen sijaan se, että ylipäätään otin tällaisen kuvan, on ajatuksen arvoinen. Kahdeksankymmentä kuvaa sitten saatoin kyllä kuvitella puhuvani useita ihmisiä järjestäytymään kuvaan ja toisia ihmisiä avustajiksi kuvan ulkopuolelle, mutta ei se ajatus kovin uskottavalta tuntunut. Askel kerrallaan homma on edennyt niin, että nyt tuntemattomien ihmisten kanssa työskentely alkaa tuntua jo varsin luontevalta.

Yksi kohtuullisesti hanskassa oleva työkalu lisää kuvauspakissa. Ja toisen, salamakuvauksen, harjoittelu hyvää vauhtia menossa siinä sivussa.

Tämä merkintä kuuluu Pohdiskelevan liftarin Sata tuntematonta -sarjaan, jossa tavataan ja valokuvataan tuntemattomia ihmisiä. Sarjassa ilmestyy uusi kuva ja tarina joka arkiaamu sadanteen kuvaan asti.

Samanhenkistä projektia kuvaa moni muukin eri puolilla maailmaa. Tutustu heidän ottamiinsa kuviin 100strangers.com-verkkosivulla. Lue myös aiempi artikkeli, jossa selitetään, mistä sarja sai alkunsa.

Tags: , , , , ,

JussiEn sitten pystynyt pidättelemään itseäni, vaan kävin hankkimassa vähän lisää vermeitä salamakuvaamiseen: Canonin salamoiden ST-E1 -etälaukaisimen, jonka avulla irtosalamoilla voi käyttää samaa automatiikkaa kuin jos ne olisivat kamerassa kiinni.

Ja sitten testaamaan. Kampin keskuksessa Jussi oli siskonsa Meerin kanssa odottelemassa Lahden-junan lähtöä. “Ette vaikuta kovin kiireisiltä”, totesin, ja sen jälkeen kuvauspyynnöstä on jo vaikea luikerrella eroon. Ei niin, että Jussi olisi halunnutkaan. Meeri ilmoitti, ettei tykkää olla kuvissa, joten hän sai olla valohenkilönä ja pitää salamaa.

Kuva on sinänsä simppeleintä, mitä irtosalaman kanssa voi tehdä. Kun valon voi siirtää vähän syrjään, valo on parempi, ja tällaisessa lähikuvassa ei edes tarvitse erityisemmin valon pehmennystä. Ja siinäkin mielessä tämä on kiva keikka tässä tuntemattomien sarjassa, että tässä on mukana kaksi tuntematonta: toinen mallina ja toinen avustajana. Ei tarvitse tuoda mukana malleja eikä henkilökuntaa.

SessionTässä vielä kuva, josta näkyy tuon potretin tekemisen meininki.

Jussi ja Meeri olivat mukavia tyyppejä. Meeri opiskelee maskeeraajaksi ja veli oli ollut mallina. Jussi näytti kännykkäkameranltaan joitain kuvia meikkaussessioista: toisessa 25-vuotias näytti kahdeksankymppiseltä, toisessa kurkku oli viilletty ikävän näköisesti auki. Isosti. Henki oli hieman eri kuin näissä kuvissa.

Tämä merkintä kuuluu Pohdiskelevan liftarin Sata tuntematonta -sarjaan, jossa tavataan ja valokuvataan tuntemattomia ihmisiä. Sarjassa ilmestyy uusi kuva ja tarina joka arkiaamu sadanteen kuvaan asti.

Samanhenkistä projektia kuvaa moni muukin eri puolilla maailmaa. Tutustu heidän ottamiinsa kuviin 100strangers.com-verkkosivulla. Lue myös aiempi artikkeli, jossa selitetään, mistä sarja sai alkunsa.

Tags: , , , ,

The beloved oneTässä kuvassa on Armas, mutta hän ei oikeastaan ollenkaan näytä itseltään. Hän poseeraa. Opin tuntemaan hänet puheliaana, eläväisenä ja ennen kaikkea hymyilevänä vanhuksena, joka puhui lakkaamatta. Valitsin kuitenkin tämän kuvan, koska se oli valokuvana mielestäni parempi.

Armas on 70-vuotias inkerinsuomalainen, joka asui nuoruutensa Neuvosto-Virossa. “Venäläiset koettivat aina viedä meitä Siperian suuntaan, sekoittaa väkeä ja sitten me tulimme takaisin. Se oli sellaista leikkiä, mitä silloin tehtiin.” Hän olisi halunnut olla taiteilija – “artisti”, kuten hän itse sanoi – mutta perhettä piti elättää eivätkä taiteilijoiden palkat neuvostoliitossa kovin kaksiset olleet. Armas teki uransa autokuskina.

Armas paitsi tanssi ja höpötti kuvaussession aikana, hän myös lausui runoja. Toisen hän oli kirjoittanut sota-aikaan äidilleen, toisen nyt myöhemmin, käsittääkseni Suomessa. En muista runoa sanatarkkaan, mutta sen sisältö teki sinänsä kyllä vaikutuksen. Siinä Suomi oli unelmien maa, josta oli elätelty kurjuuden keskellä toivekuvia ja nyt, kun elämä oli Itäkeskuksessa, tuo unelma oli lunastettu.

Suomi, unolmien maa. Pulaa ja kurjuutta ei kenelläkään.

Tämä merkintä kuuluu Pohdiskelevan liftarin Sata tuntematonta -sarjaan, jossa tavataan ja valokuvataan tuntemattomia ihmisiä. Sarjassa ilmestyy uusi kuva ja tarina joka arkiaamu sadanteen kuvaan asti.

Samanhenkistä projektia kuvaa moni muukin eri puolilla maailmaa. Tutustu heidän ottamiinsa kuviin 100strangers.com-verkkosivulla. Lue myös aiempi artikkeli, jossa selitetään, mistä sarja sai alkunsa.

Tags: , , ,

#83/100 Jossu

JossuTässä on Jossu. Bongasin hänet Itäkeskuksen kosmetiikkaliikkeestä pian yhdeksän jälkeen torstaiaamuna. Olin ajatellut käydä ensin uimassa, mutta halli olikin vielä kiinni, joten päädyin loskaisen sadesään ajamana harhailemaan kauppakeskuksen kujille etsimään kuvattavia. Hiljaista oli.

Jossu ei ollut ostoksilla, vaan töissä. Pyysin hänet hyllyn eteen seisomaan ja Jossun työkaverin Aijan pitelemään salamaa, että sain vähän lisää valoa kuvattavani kasvoille. Ihan hyvä kuva tuli, ottaen huomioon, että paussia on pitänyt.

Ajattelin vihdoin kuvata 100 tuntematonta -sarjani loppuun. Siinä auttaa kaksi asiaa: muutaman viikon loma sekä kiritys Flickrin 100 strangers -ryhmän puolelta. Olin pitkään ihan ylivoimaisesti pisimmällä projektin kuvaamisessa, mutta tämän taukoni aikana vakavasti otettavia kilpailijoita on ilmaantunut nurkan taakse. Ja sehän ei sovi, että joku muu saa aloittamani projektin valmiiksi ennen minua.

Tänään tai aikaisin huomenna menee muuten Flickrin ryhmän kuvavirrassa 1000 kuvan raja rikki. Näyttää siltä, että ryhmä on keräämässä sellaisen kriittisen massan, että projektin näkyvyys voi pian karata käsistä ja uudet kuvaajat ottavat ryhmän haltuunsa. Mikä on oikeastaan ihan hyvä. Minä en ole lapseni.

Tämä merkintä kuuluu Pohdiskelevan liftarin Sata tuntematonta -sarjaan, jossa tavataan ja valokuvataan tuntemattomia ihmisiä. Sarjassa ilmestyy uusi kuva ja tarina joka arkiaamu sadanteen kuvaan asti.

Samanhenkistä projektia kuvaa moni muukin eri puolilla maailmaa. Tutustu heidän ottamiinsa kuviin 100strangers.com-verkkosivulla. Lue myös aiempi artikkeli, jossa selitetään, mistä sarja sai alkunsa.

Tags: , , ,

Juoksupäiväkirja on kuulemma hyvä konsti pitää yllä harjoittelumotivaatiota ja hahmottaa omaa treenaamistaan. Lisäksi harjoittelupäiväkirjaan voi kerätä kaikenlaista mielenkiintoista tietoa itsestään ja kevään treenien etenemisestä, mikä jo itsessään hivelee tällaisen narsistisen kontrollifriikin mieltä.

Kun päiväkirjaa vielä pitää sähköisesti, saa mukaan ns. nörttiaspektin. Pääsee leikkimään koneilla ja voi piirtää käyriä.

Kehittyneemmät juoksutietokoneet osaisivat tallentaa suoraan kaikenlaista mielenkiintoista tietoa sykemittarin kanssa tehdyistä harjoituksista, mutta mutta… Kumpikaan suurista suomalaisvalmistajista, Polar tai Suunto, eivät ole tällaisen Mac-ihmisen kavereita: mittarien harjoituspäiväkirjaohjelmistot on tehty vain Windowsille.

Vietin muutaman tunnin punnitsemalla erilaisia vaihtoehtoja. Löysin kaksi Macille tehtyä ohjelmistoa: Training Log Pro ja iSmart Train. Edellinen on vähän turhan joustamaton, joskin ilmainen. Jälkimmäinen osaisi lukea joidenkin tyyriimpien Polar-mittarien sykelukuja, mutta eivät minun ostamaani puolikarvalakkiversiota.

Sitten olisi tarjolla kaikenlaisia nettihärpäkkeitä. Harjoituspäiväkirjaa voisi pitää esimerkiksi treenit.netissä, ja Juoksija-lehdellä on oma verkkopäiväkirjansa juoksijoita varten. Jälkimmäinen on maksullinen, ei sovi. Treenit.net ei puolestaan osaa pirtää käyriä, mikä vie siltä merkittävimmän edun perinteisintä harjoittelun kirjaamistapaa eli treenivihkoa vastaan.

Toistaiseksi paras ja joustavin vaihtoehto tuntui olevan OpenOffice.orgin taulukkolaskentaohjelma. Se on ilmainen, tekee kaikenlaisia käppyröitä ja tietoja voi tallentaa ihan oman mielensä mukaan. Tein itselleni elokuun Helsinki City Marathoniin asti kurottavan kalenterin, johon luonnostelin harjoitussuunnitelman tapaista kuukaudeksi eteenpäin.

Sattuuko jollakulla Mac-käyttäjällä olemaan parempaa tietoa hyvistä ohjelmista, joilla voisi seurailla ja suunnitella juoksuharjoittelun etenemistä?

Jos jotakuta kiinnostaa, tiedoksi: kirjaan itselleni muistiin juoksuista harjoitustyypin (intervalleja vai peruslenkkiä jne), juoksun keston, matkan, maksimisykkeen ja keskisykkeen sekä jonkinlaisen kommentin fiiliksestä (kivaa, raskasta, mistä kiristi). Toiseen sarakkeeseen merkkailen muiden lajien treenit ja niiden kestot. Lisäksi pidän kirjaa painosta ja leposykkeestä. Näistä luulisi puolen vuoden päästä pystyvän jo piirtämään yhtä sun toista mielenkiintoista käppyrää omaksi iloksi.

Olen muuten saanut jo yhden opiskelukaverin yllytettyä mukaan maratonprojektiin ja toisen lenkkiseuraksi. Onko muita ilmoittautujia? Sekä lenkkiseura että kilpakumppanit ovat tervetulleita.

Tags: , , , ,

« Older entries