‹ Jos huumeista puhuisi kuin aseista •
Hankin tänään juoksutietokoneen.
Kuukausi sitten lopetin (taas) tupakoinnin, ja olen muutaman vuoden maistellut mielessäni ajatusta maratonin juoksemisesta.14 vuotta vanhasta sykemittaristani loppuivat patterit jo jokin aika sitten, ja ominaisuudetkin ovat olleet melko vähissä. Nyt sitten ajattelin palkita itseni kirityskoneella: tein illalla vähän pohjatöitä ja marssin aamulla kauppaan. “Haluaisin sykemittarin, juoksua varten.”
Sokoksen myyjä esitteli kahta vaihtoehtoa, Suunnon T3:sta ja Polarin RS200sd:tä - molempia matkaa mittaavan jalkapotikan kanssa. Molemmat paketit maksoivat 230 euroa (plusmiinus euron), ja myyjän suosituksesta (oman kokemuksen mukaan pitänyt helpompana) päädyin Polariin.
Helppokäyttöisyydestä en tiedä, kyllä sitä käyttöohjetta piti vähän tavata ennen laitteen ominaisuuksien avautumista.
Ennätin aamupäivästä vielä testaamaan laitetta ja itseäni.
Hölkkäsin Eläintarhan kentälle, missä oli helppo mitata matkaa. Hölkkäsin ensin rauhallisesti 1600 metriä ja kalibroin samalla askelmittarin. Sitten kokeilin omia rajojani ja koetin juosta Cooperin. Epäonnistuin sekä ajanotossa että kierrosten laskemisessa, ja päädyin juoksemaan noin 11 minuuttia 15 sekuntia ja tasan 2600 metriä. Tai siis 2600 metriä ratamerkintöjen mukaan, hölkyttelylle hetkeä aiemmin täsmätty mittarini näytti 2640 metriä.
Vähintään tuon kokoisiin heittoihin kannattaa siis matkan mittaamisessa varautua, kun askeleen pituus kuitenkin käytännössä vaihtelee maaston ja nopeuden mukaan.
No, se nyt ainakin tuli testattua, ettei 28-vuotiaan pumppu tykytä enää kuin 191 lyöntiä minuutissa. Laskukaavoissahan sanotaan, että maksimisyke on 220-ikä, eli aika lähelle mennään. Kyllähän tässä rehellisyyden nimissä on jo lähempänä 29 vuotta kuin 28-vuotispäivää.
Tästä alkanee jonkinlainen epätasaisesti päivittyvä juoksupäiväkirja. Tavoitteena on 42 kilometrin kellotettu lenkki myöhemmin tänä vuonna, todennäköisesti joko Helsingissä elokuussa tai Vantaalla lokakuun alussa. Tuohon pystyminen edellyttänee painon pudottamista nykyisestä 77 kilosta lähelle 70 kiloa. Tällä painolla eivät polvet kestä neljän tunnin töksyttelyä.
Vinkkejä ja kannustusta harjoitteluun otetaan vastaan. Sattuuko muuten tämän blogin lukijoissa olemaan juoksuintoilijoita?
Samasta aiheesta
Tags: juoksupäiväkirja, liikunta, maraton, polar, tupakoinnin-lopettaminen, tupakointi
6 comments
Comments feed for this article
Trackback link
http://pohdiskeleva.liftari.org/2007/12/28/juoksutietokone/trackback/
Joulukuu 28, 2007 at 4:51 pm
Mari Koo
Ai hitsi, pitäisiköhän minunkin vaivautua vaihtamaan sykemittariin paristot (se ei ole kuin nelisen vuotta vanha)? Maratonia en sentään havittele, mutta muutoin voisi vähän tehostaa taas lenkkeilyään, ettei olisi vain sitä epämääräistä hölköttelyä.
Annan siis kannustusta harjoitteluun ja vinkiksi iänikuisia varusteluvinkkejä: hyvät juoksusukat (ja tietty muutkin kamat) on tosi jees!
Joulukuu 28, 2007 at 5:45 pm
Teppo
Hyvät kengät hankin vuosi sitten, muuten ei mitään erityisiä juoksukamoja ole. Saa nähdä, missä vaiheessa sitä innostuu shoppaamaan hifistisempiä sukkia, paitoja tai housuja. Ehkä vähän keväämpänä, jostain toisesta palkasta… Tosin kengätkin varmaan pitää uusia ennen loppukesää, kai niillä tulevat kilometrit jossain vaiheessa täyteen.
Joulukuu 29, 2007 at 2:33 am
Anssi
No täällä ollaan jos ei nyt intoilijoita niin juoksijoita ainakin. Vähän kutittelee kesän 2005 suorituksen uusinta ensi kesänä, mutta katsellaan nyt. Sykemittari on hyvä nopeusmittari, etenkin siellä muiden joukossa juostessa.
http://avokatsomo.com/arkisto/2005/07/12/paavo-pala-palalta/
Joulukuu 31, 2007 at 3:54 pm
Pirkka
Juoksuintoilijoita kyllä löytyy. Ainoa neuvoni on kahdeksan vuotta sitten aloitetun juoksufriikkiyteni alkuajoilta oppimani: Malta, malta, malta.
Ota tarpeeksi hitaasti, tarpeeksi vähän ja tarpeeksi lepoa, niin kyllä se siitä. Ja kaikkeen tähän juoksutietokone kyllä auttaa!
Tammikuu 4, 2008 at 9:32 pm
Tatu
Kuinkas sattuikin. Minä sain juuri ystävältäni Suunnon T1-sykemittarin. Mielestäni se on aika perkeleen vaikea käyttää.
Eräs ystäväni puhui sykemittarin (tai juoksutietokoneen) tietojen siirtämisestä koneelle, mutta valitettavasti se ei onnistu Macilla, ainakaan tämän T1:n kanssa ja silloinkin pitäisi varmaan olla jokin lisälaite. Saattaisi olla kannustavaa katsoa graafisesti esitettyä kuntokäyrää, jos kunto oikeasti nousisi. Miten lienee tuon sinun laitteesi kanssa?
Olen itse alkanut taas keuhkokuumeen ja keuhkoleikkauksen jälkeen lenkkeilemään ja kyllä tuollainen laite antaa lisää intoa kuntoiluun. Erinomainen hankinta. Kaltaistani nörttipoikaa tämä tekninen aspekti jotenkin sykähdyttää.
Tammikuu 6, 2008 at 12:39 pm
Teppo
Tatu, ei noita datoja saa siirrettyä macille. Ajattelin kirjoitella aiheesta myöhemmin, koska harjoituspäiväkirja totta tosiaan on hyvä kannustin. Itse päädyin pitämään sellaista käsin.