Joulukuu 2007

Hankin tänään juoksutietokoneen.

Kuukausi sitten lopetin (taas) tupakoinnin, ja olen muutaman vuoden maistellut mielessäni ajatusta maratonin juoksemisesta.14 vuotta vanhasta sykemittaristani loppuivat patterit jo jokin aika sitten, ja ominaisuudetkin ovat olleet melko vähissä. Nyt sitten ajattelin palkita itseni kirityskoneella: tein illalla vähän pohjatöitä ja marssin aamulla kauppaan. “Haluaisin sykemittarin, juoksua varten.”

Sokoksen myyjä esitteli kahta vaihtoehtoa, Suunnon T3:sta ja Polarin RS200sd:tä - molempia matkaa mittaavan jalkapotikan kanssa. Molemmat paketit maksoivat 230 euroa (plusmiinus euron), ja myyjän suosituksesta (oman kokemuksen mukaan pitänyt helpompana) päädyin Polariin.

Helppokäyttöisyydestä en tiedä, kyllä sitä käyttöohjetta piti vähän tavata ennen laitteen ominaisuuksien avautumista.

Ennätin aamupäivästä vielä testaamaan laitetta ja itseäni.

Hölkkäsin Eläintarhan kentälle, missä oli helppo mitata matkaa. Hölkkäsin ensin rauhallisesti 1600 metriä ja kalibroin samalla askelmittarin. Sitten kokeilin omia rajojani ja koetin juosta Cooperin. Epäonnistuin sekä ajanotossa että kierrosten laskemisessa, ja päädyin juoksemaan noin 11 minuuttia 15 sekuntia ja tasan 2600 metriä. Tai siis 2600 metriä ratamerkintöjen mukaan, hölkyttelylle hetkeä aiemmin täsmätty mittarini näytti 2640 metriä.

Vähintään tuon kokoisiin heittoihin kannattaa siis matkan mittaamisessa varautua, kun askeleen pituus kuitenkin käytännössä vaihtelee maaston ja nopeuden mukaan.

No, se nyt ainakin tuli testattua, ettei 28-vuotiaan pumppu tykytä enää kuin 191 lyöntiä minuutissa. Laskukaavoissahan sanotaan, että maksimisyke on 220-ikä, eli aika lähelle mennään. Kyllähän tässä rehellisyyden nimissä on jo lähempänä 29 vuotta kuin 28-vuotispäivää.

Tästä alkanee jonkinlainen epätasaisesti päivittyvä juoksupäiväkirja. Tavoitteena on 42 kilometrin kellotettu lenkki myöhemmin tänä vuonna, todennäköisesti joko Helsingissä elokuussa tai Vantaalla lokakuun alussa. Tuohon pystyminen edellyttänee painon pudottamista nykyisestä 77 kilosta lähelle 70 kiloa. Tällä painolla eivät polvet kestä neljän tunnin töksyttelyä.

Vinkkejä ja kannustusta harjoitteluun otetaan vastaan. Sattuuko muuten tämän blogin lukijoissa olemaan juoksuintoilijoita?

Lueskelin Uudesta Suomesta keskustelua aseista. Päätoimittaja Huusko kysyy, kuka tarvitsee pistoolia. Lukijat vastaavat, että harrastaja. Huusko ehdottaa tiukempaa kontrollia. Lukijat vastaavat, että kontrollia on liikaa, eikä se auta.

Minusta pyssyillä ampuminen on kivaa (olen harrastanut), mutta silti niiden hallussapitoa voisi rajoittaa. Ei harrastus ole mikään pakottava tarve, ilmankin voi olla.

Pari kertaa olen mielessäni leikkinyt ajatuksella, että hyvin pitkälti samaa retoriikkaa voisi käyttää huumeiden puolustamiseen. “Eivät huumeet tapa, vaan niiden väärä käyttö.” “Miksi meidän tarvitsee rajoittaa kunnollisten, lainkuuliaisten ihmisten huumeiden käyttöä?” “Harrastaja tarvitsee huumeita.” “Huumeiden käyttö on rentouttava harrastus, joka sopii erinomaisesti nykyiseen hektiseen aikaan.”

Huumeiden saatavuutta rajoitetaan, koska niiden käyttöä ei pidetä hyvänä harrastuksena. Ja siksi toisekseen, vaikka monet varmaan osaisivat käyttää huumeita sivistyneesti rentoutumiseen, väärinkäytön riski on yhteiskunnallisesti liian suuri.

Maailmalta kuuluu kummallisia. Vuoden aikana Meksikossa on tapettu 13 grupero-muusikkoa alamaailman teloitustyyliin. Eniten hälyä on herättänyt K-Paz de la Sierra -yhtyeen solistin Sergio Gómezin kaappaus ja murha, joka tapahtui heti miehen saatua grammy-ehdokkuuden.

Juttu sattui silmiin New York Timesin sivuilta. Lehden mukaan murhien motiivista ei ole tietoa, mutta niiden veikkaillaan liittyvätn Meksikon alamaailman välienselvittelyihin. Ilmeisesti muusikoilla on kytkyjä huumebisnekseen, ja yhden rikollisjärjestön leipiin leimautuneen bändin tappamisesta on tullut toisen järjestön tapa uhitella. Tai jotain sinnepäin.

Guardian kertoo, että Britanniaan seksiorjiksi tuodut naiset ovat saaneet oikeudessa 140.000 punnan eli noin 196.000 euron korvaukset kivusta ja särystä. Merkittävä juttu. Nämä ovat niitä naisten oikeuksia, joiden puolesta olisi syytä kamppailla. Oikeuden määräämät korvaukset ovat signaali siitä, että asia otetaan vakavasti.

Syytä onkin. Jutun mukaan seksibisneksen tarpeisiin käytävä ihmiskauppa on helvetin iso ongelma Briteissä.

“The scale of sex trafficking is of increasing concern to police. Officially, the Home Office believes the number of illegal immigrants being sexually exploited at any one time is about 4,000. Investigators and support groups, however, calculate numbers are likely to be in excess of 10,000 and describe known cases as the ‘tip of the iceberg’. Even small towns are likely to have a brothel. Peterborough is a typical example. As little as three years ago, the Cambridgeshire town had two of them. This year the police have raided at least 48 in the town. Detectives describe such places as ’sex prisons’. ‘The problem of trafficking is far greater than officially recognised and can no longer be considered a big city problem,’ said Johnson of Lovells.”

Amnesty kampanjoi Suomessa naisten oikeuksien puolesta, tänä vuonna painopiste on ollut seksuaalisen väkivallan kitkemisessä. Kampanjaan kyllä liittyy muitakin sivujuonteita, kuten kansainvälisen naiskaupan lopettamista ja naisten kohtelua konflikteissa. Käykääpä allekirjoittamassa vetoomus, jos ette sitä vielä ole tehneet.

Kerroin aiemmin syksyllä, että Helsingin nuorisoasiainkeskus aikoo vetää 100 tuntematonta -projektista vaikutteita ottaneita videopajoja syksyn mittaan.

Ensimmäinen pätkä on Youtubessa, ja lisää on tulossa. Mukavaa, että proggis ottaa tuulta siipiensä alle.

Juttelimme kaverin kanssa, että tuosta projektista saisi muokattua helposti erittäin hyvän taide-/viestintäkurssin. Tuntemattomien kuvaaminen antaa sopivasti uusia elämyksiä ja oppimisen tunnetta, projektilla on helposti määriteltävä alku ja loppu ja perusasiat on helppo opettaa. Lopputuloskin taipuu helposti näyttelyksi.

Jos nämä liitopukuoravamiehet ovat kiehtovan kahjoja tapauksia, niin entäpäs sitten Sveitsin armeijan entinen hävittäjäpilotti Yves Rossy a.k.a. Jet Man / Fusionman? Jätkä on kehittänyt itselleen suihkuturbiinisiivet, joilla voi lentää viitisen minuuttia 150 kilometrin tuntivauhdilla.

Lisäksi kundin omilla verkkosivuilla harrastetaan kaikenlaista muutakin kylähullua ilmailua. Rossy esimerkiksi ilmalautailee - tiedättehän, siis tämä laskuvarjohypyn laji jossa surffaillaan vapaapudotuksen aikana ilmavirtojen päällä lumilaudalla - Mirage-hävittäjästä tekemällään parimetrisellä pienoismallilla hävittäjälentäjän univormussa ja maskeissa.

Hulvaton sälli. Pitäisi varmaan koettaa päästä jätkän kyytiin, Wikipedia-artikkelin mukaan lentäisi vielä kansainvälisiä reittilentoja sveitsiläisyhtiön piikkiin. “This is your captain speaking…”

New York Timesissa oli eilen hauska artikkeli:

Jeb Corliss wants to fly — not the way the Wright brothers wanted to fly, but the way we do in our dreams. He wants to jump from a helicopter and land without using a parachute.

Tarina kertoo miehestä, joka haluaa olla ensimmäinen, joka pystyy laskeutumaan liitopuvulla, siis täydestä putoamisnopeudesta. Tarvitsisi kuulemma kaksi miljoonaa taalaa, että saisi rakennettua kiitoradan laskeutumista varten.

Lentämistä tunteva työkaveri muisteli hississä, että Suomessa oli joskus vuosikymmeniä sitten sälli, joka jossain lentosirkuksessa viritteli samaa temppua. Onnistui kerran. Toisella yrityksellä kuoli.

Hienon näköistä noilla liitopuvuilla meno kuitenkin on. Hämmästyin ihan oikeasti, kun katselin YouTubesta The Flying duden menoa: kyllähän tuo on jo aika lähellä lentämistä tuo.

Gary Younge kirjoittaa Guardianissa siitä, miten harhaista ja historiantajutonta maahanmuuttajiin kohdistuva kritiikki välillä on.

“It has become a Europe-wide habit to refer to Muslims in particular and migrants in general as though they are barbarians who must either be civilised or banished, before they pollute the egalitarian societies in which they were either born or now live. Lacking all sense of humility, self-awareness and historical literacy, Europe’s political class acts as though these communities not only manifest homophobia, sexism, antisemitism, political violence and social unrest, but also as though they invented them and introduced them to an otherwise utopian continent.”

Niin. Ovatko muslimit nyky-Euroopan juutalaisia, joita syytetään ruton levittämisestä ja yhteiskuntajärjestelmän romuttamisesta?

Hyvää ihmisoikeuksien päivää, muuten. Juuri juutalaisvainoista ja eurooppalaisista hairahduksistahan tämä nykyinen ihmisoikeuspaatos lähti liikkeelle, toisen maailmansodan jälkeisestä “ei koskaan enää” -fiiliksestä. Silloin kelattiin, että jokaisen ihmisen arvo pitää suojella kansainvälisellä lailla.

Osallistu kynttilämielenosoitukseen paikallisessa lähikaupungissasi.