Erkki Toivanen on kirjoittanut Uuden Suomen lukijoiden runsaasti kiittelemän tekstin islamismin lepyttelyn vaaroista. Kyllä, brittien tapa tehdä bisnestä saudien hirmuhallinnon kanssa on helvetinmoisen vittumainen temppu. Mutta pariin otteeseen Toivanen tekee saman perusmokan kuin hemmetin moni muukin tässä maailmanpoliittisessa poppisaiheessa: islam ja islamismi menevät välillä iloisesti sekaisin. Pakko nillittää.
Islamismi, siis tämä vakaisiin ja vanhakantaisiin tulkintoihin pohjaava ja valitettavan laajalle levinnyt kouhkaaminen on oikea ongelma. Sen varjolla lietsotaan järjetötä vihaa köyhässä ja vähän rikkaammassakin maailmassa vääruskoisia – siis meitä länkkäreitä – vastaan.
Sen sijaan tietyissä piireissä kovassa muodissa oleva islamin – siis itse uskonnon – parjaaminen itsessään on puurojen ja vellien sekoittamista.
Näiden islamistimulkkujen tekosten tasoisia tempauksia on saatu aikaan muidenkin uskonkappaleiden pohjalta. Irlannissa pistettiin turpaan väärään krisintuskonhaaraan kuuluvaa maanmiestä, Nepalissa hindulaisuutta on käytetty yhteiskunnan eriarvoisuuden ja heikompien sorron kappaleena, ja mitäs kaikkea vielä…? Syvästi kristinuskoisten etelävaltioiden orjakauppa Jenkkilässä? Aina niistä uskonnollisista opuksista tuntuu löytyvän kohta, jonka perusteella sota, tappaminen ja sorto on paitsi sallittua myös toivottavaa.
Ei se vika ole uskonnossa vaan niissä mulkuissa, jotka sen pohjalta vihaa lietsovat. Riittävistä yhteiskunnallisista sortosuhteista on myös hyötyä – on niitä, joilla on syytä olla vihaisia ja niitä, joilla on syy keksiä joku luonteva oikeutus korkealle asemalleen. Globaalissa maailmassa voi näköjään turhautua vähän kauempanakin olevia hyväosaisia vastaan.
Miksi nillittää? No, tällainen ihan tavallisen uskonnon demonisoiminen johtaa käytännön katu- ja keskustelupalstaelämässä vähän turhan helposti siihen, että syyttömät ihmiset kärsivät. Ei siinä ole mitään mieltä, että perusjamppa/-pirkko pitää Algeriasta Suomeen muuttanutta maltillista muslimia oletusarvoisesti turpaansa sietävänä fundamentalistina mutta irlantilaista kiihkokatolista abortinvastustajaseparatistia ihan vaarattomana heppuna. Mutta tämän siitä saa, kun “rohkea ja ennakkoluuloton” julkinen keskustelu ja katuidiotismi lyövät iloisesti kättä.
Toisekseen läntisen maailman huomio on nykyisellään vähän turhan tiukasti islamisteissa. Moraalisia pohdintoja siitä, mikä on oikein ja missä tilanteessa kuuluu älähtää, pitäisi tehdä aina. Sillä, vedetäänkö vaimoa/toisinajattelijaa/etnistä vähemmistöä turpaan Allahin, Jahven vai Leninin nimissä, ei ole merkitystä. Väärin se on silti. [1]
- Tästä ei muuten ole kovin pitkä matka pr-insinöörien salaliittoteorian maalailuun: pseudotiedostavan maailman huomio on ohjattu islamismin kivittämiseen, jotta kiinalaisten, venäläisten sun muiden epädemokraattisten sortohallintojen kanssa voidaan käydä rapsakasti rahaa tuottavaa kauppaa… ↩
Samasta aiheesta
Tags: Ihmisoikeudet, islam, Kiina, sensurointi, Venäjä
No comments
Comments feed for this article
Trackback link: http://pohdiskeleva.liftari.org/2007/11/06/puurot-ja-vellit-sekaisin/trackback/