Marraskuu 2007

Jännästi tämä kaupallinen nykyveppi näyttää toimivan - lukijoiden on näköjään mahdollista sensuroida verkossa käytävää keskustelua mieleisekseen.

Bongasin Digitodayn uutisen, jonka mukaan aseharrastajat haluaisivat boikotoida Hesaria. Kommenteista moni oli saanut lukijoilta roimasti miinuspisteitä ja siksi piilotettu. Pari, sanoisinko, asemyönteistä kommenttia oli sen sijaan roimasti kannustavia klikkauksia.

Mikä on lukijoiden mielestä merkityksellistä? Nappaanpa tähän lainaksi sitaatin, joka oli saanut plus 130 pistettä:

Onnellinen metsästäjä 13.11.2007 16:55 # Laillisen aseen hankkiminen on huomattavasti vaikeampaa kuin laittoman. Sellainen henkilö, joka haluaa aiheuttaa vahinkoa toiselle ihmiselle - tekee sen aseen kanssa tai ilman. Aseenkin hän saa varmasti pimeästi, muttei välttämättä laillisesti. Pidän hyvänä, että aseen hankinta vaatii perusteluita, mutta järki käteen. Yleensä asioista urputtavat ne, jotka niistä vähiten tietävät! Itselläni on laillinen ase ja hankinta oli mielestäni kohtuullisen vaikeaa, perustelluin syinkin. Älkää mollatko oikeita harrastajia ja metsästäjiä. Jos yksi autoilija törttöilee, niin otetaan kortti pois kaikilta

Kävi kiinnostamaan, mitä asiattomuuksia siellä piilotetuissa kommenteissa oli. Mikä niistä tekee merkityksettömiä? Klippi kommentista, joka sen kurkatessani oli saanut miinus 63 pistettä:

13.11.2007 16:56 Aseharrastajien melko turha kurmottaa, koska he eivät itse voi taata että uusia mielipuolisia tai muuten ajatusmaailmallisesti rajoittuneita muka-sankareita ei pääsisi tulemaan. Kuten edellisessä tapahtumasta kuultiin oli hänkin aseharrastaja. Itsensä tehostamiseen eri harrastusten kautta tai muuten oman mielenkiinnon uudelleensuuntaamiseen kannattaisi jokaisen aseharrastajan uhrata ajatus tai kaksi. Ase on aina vaarallinen kapistus, oli se itsellä vyöllä varmistin päällä tai naapurilla lipastossa lukkojen takana. Jos henkilö ei aseita todellakaan tarvitse elinehtonaan, niitä kannattaa karttaa kuin ruttoa. Jokainen liikkeelle laskettu ase on uhka yhteiskunnalle, ja jokaisella niistä on mahdollisuus ajautua vääriin käsiin.

Että näin.

Kävin vetämässä Stadin nuorten ääni -toimitukselle työpajan tuntemattomien ihmisten kuvaamisesta. Mukana oli tusinan verran innostuneita, suurin piirtein 17-vuotiaita nuoria. Rupattelin kuvaamisesta ja vieraiden ihmisten lähestymisestä. Ja sitten laitoin teinit kadulle.

Hiton hienoja kuvia tuli, ja kaikkein parasta oli kaikkien innostus. Toivottavasti moni innostuu jatkamaan pidemmällekin.

Mahtavinta on kyllä se, miten into tarttuu. Nyt tuntuu siltä, että ihan ehdottomasti pitää rapsia kohta kuvia omaankin sarjaan.

Ja jos joku kurssilaisista innostuu tänne: kannattaa tsekata Flickristä noita samoja kuvia kuin mitä täällä on suomeksi. Siellä nimittäin on parikymmentä vinkkiä tuntemattomien kuvaamiseen, alkaen kuvasta numero 51.

Olen joutunut Sadan tuntemattoman kuvaamisessa aika- ja motivaatiopulaan, mutta tässä alla vielä diashow tähän asti ottamistani kuvista.

Erkki Toivanen on kirjoittanut Uuden Suomen lukijoiden runsaasti kiittelemän tekstin islamismin lepyttelyn vaaroista. Kyllä, brittien tapa tehdä bisnestä saudien hirmuhallinnon kanssa on helvetinmoisen vittumainen temppu. Mutta pariin otteeseen Toivanen tekee saman perusmokan kuin hemmetin moni muukin tässä maailmanpoliittisessa poppisaiheessa: islam ja islamismi menevät välillä iloisesti sekaisin. Pakko nillittää.

Islamismi, siis tämä vakaisiin ja vanhakantaisiin tulkintoihin pohjaava ja valitettavan laajalle levinnyt kouhkaaminen on oikea ongelma. Sen varjolla lietsotaan järjetötä vihaa köyhässä ja vähän rikkaammassakin maailmassa vääruskoisia – siis meitä länkkäreitä – vastaan.

Sen sijaan tietyissä piireissä kovassa muodissa oleva islamin – siis itse uskonnon – parjaaminen itsessään on puurojen ja vellien sekoittamista.

Näiden islamistimulkkujen tekosten tasoisia tempauksia on saatu aikaan muidenkin uskonkappaleiden pohjalta. Irlannissa pistettiin turpaan väärään krisintuskonhaaraan kuuluvaa maanmiestä, Nepalissa hindulaisuutta on käytetty yhteiskunnan eriarvoisuuden ja heikompien sorron kappaleena, ja mitäs kaikkea vielä…? Syvästi kristinuskoisten etelävaltioiden orjakauppa Jenkkilässä? Aina niistä uskonnollisista opuksista tuntuu löytyvän kohta, jonka perusteella sota, tappaminen ja sorto on paitsi sallittua myös toivottavaa.

Ei se vika ole uskonnossa vaan niissä mulkuissa, jotka sen pohjalta vihaa lietsovat. Riittävistä yhteiskunnallisista sortosuhteista on myös hyötyä - on niitä, joilla on syytä olla vihaisia ja niitä, joilla on syy keksiä joku luonteva oikeutus korkealle asemalleen. Globaalissa maailmassa voi näköjään turhautua vähän kauempanakin olevia hyväosaisia vastaan.

Miksi nillittää? No, tällainen ihan tavallisen uskonnon demonisoiminen johtaa käytännön katu- ja keskustelupalstaelämässä vähän turhan helposti siihen, että syyttömät ihmiset kärsivät. Ei siinä ole mitään mieltä, että perusjamppa/-pirkko pitää Algeriasta Suomeen muuttanutta maltillista muslimia oletusarvoisesti turpaansa sietävänä fundamentalistina mutta irlantilaista kiihkokatolista abortinvastustajaseparatistia ihan vaarattomana heppuna. Mutta tämän siitä saa, kun “rohkea ja ennakkoluuloton” julkinen keskustelu ja katuidiotismi lyövät iloisesti kättä.

Toisekseen läntisen maailman huomio on nykyisellään vähän turhan tiukasti islamisteissa. Moraalisia pohdintoja siitä, mikä on oikein ja missä tilanteessa kuuluu älähtää, pitäisi tehdä aina. Sillä, vedetäänkö vaimoa/toisinajattelijaa/etnistä vähemmistöä turpaan Allahin, Jahven vai Leninin nimissä, ei ole merkitystä. Väärin se on silti. ^[1]