Täytyy tunnustaa, että tätä kuvaa rakentelin miljöö edellä. Pohjolankatu on mahtava paikka, yksi Helsingin ikoneista. Ruskaretkeni Helsingin itäsen kantakaupungin [1] alueella oli yksinkertaisesti pakko päätyä ottamaan kuva ratikkaverkon pohjoisimmasta kolkasta, puukaupunkibulevardilta.
Olin virittänyt laatikkokamerani jalustalleen hyvissä ajoin, mitannut valotukset ja katselin, kun Nina ja Leo kävelivät katua toisesta päästä kohti kyttäyspaikkaani.
“Hei, harrastan tuntemattomien ihmisten valokuvausta. Voisinko ottaa teistä syksyisen muotokuvan?”
“Mitä maksat?”
“En mitään, mutta saatte kivan muotokuvan ilmaiseksi.”
Sopihan tuo. Nina ja Leo ottivat muutaman askeleen taksepäin, juuri siihen mihin olin mielessäni malleja asetellut.
Ulkoasuni ei vain tuntunut olevan kovin lapsiystävällinen. Leoa jännitti, enkä onnistunut saamaan hämmennystä hänen kasvoiltaan. Ehkä se olisi ajan myötä onnistunut, vähän niin kuin Mariannen kummipojan Jaakon kanssa. Laatikkokameralla en vain voinut härnätä ottamalla hukkaruutuja, joten keinovalikoima rajoittui lähinnä idioottimaiseen virnuiluun. Se ei selvästikään toiminut tarpeeksi hyvin. Tai ehkä Leon hämmennys johtui juuri siitä.
Niin tai näin, harjoiteltavaa taitaa vielä tässä ihmisten kuvaamisen jalossa taidossa riittää.
Tämä merkintä kuuluu Pohdiskelevan liftarin Sata tuntematonta -sarjaan, jossa tavataan ja valokuvataan tuntemattomia ihmisiä. Sarjassa ilmestyy uusi kuva ja tarina joka arkiaamu sadanteen kuvaan asti.
Samanhenkistä projektia kuvaa moni muukin eri puolilla maailmaa. Tutustu heidän ottamiinsa kuviin 100strangers.com-verkkosivulla. Lue myös aiempi artikkeli, jossa selitetään, mistä sarja sai alkunsa.
- Tunnustan, Käpylä on niukin naukin kantakaupungin ulkopuolella, jos tarkkoja ollaan ↩
Samasta aiheesta
Tags: 100-tuntematonta, Helsinki, Ihmiset, valokuvat, Yashica-Mat







No comments
Comments feed for this article
Trackback link
http://pohdiskeleva.liftari.org/2007/10/12/80100-nina-ja-leo/trackback/