Ihastuin Inarintielle pysäköityyn Kuplaan, samanlaiseen kuin mikä itselläni oli joskus vuosia sitten. Taustalla aukesi hieno näkymä vanhaan Vallilaan, joten virittelin kolmijalan ja aloin kärkkyä kuvattavaa. Hiljaista oli, pitkään. Ehdin hyvin polttaa tupakin, toisenkin.
Nella asui ihan nurkilla ja käveli ohi. “Mutta minähän näytän ihan räjähtäneeltä”, hän esteli, ei suinkaan ensimmäisenä. Vakuuttelin, että ihan tavallisia ihmisiä tässä kuvataan. “Ei ole ainuttakaan ‘I’m worth it’ -meikkistä tässä sarjassa”, vakuuttelin, ja sain vastaan sellaisen suloisen jännittyneen hymyn, joka kertoo, että kohta tulee “kyllä”.
“Ihan totta, tämä on ihanaa aluetta”, Nella sanoi. “Rauhallista ja silti hyvät yhteydet.” Puu-Vallila, here I come. Sattuisiko kenelläkään olemaan kämppää myynnissä? Vaihdossa tarjotaan vastaremontoitu kaksio Kalliosta.
Tämä merkintä kuuluu Pohdiskelevan liftarin Sata tuntematonta -sarjaan, jossa tavataan ja valokuvataan tuntemattomia ihmisiä. Sarjassa ilmestyy uusi kuva ja tarina joka arkiaamu sadanteen kuvaan asti.
Samanhenkistä projektia kuvaa moni muukin eri puolilla maailmaa. Tutustu heidän ottamiinsa kuviin 100strangers.com-verkkosivulla. Lue myös aiempi artikkeli, jossa selitetään, mistä sarja sai alkunsa.
Samasta aiheesta
Tags: 100-tuntematonta, Helsinki, Ihmiset, valokuvat, Yashica-Mat







No comments
Comments feed for this article
Trackback link
http://pohdiskeleva.liftari.org/2007/10/02/72100-nella/trackback/