“Anteeksi, teillä on niin kaunis keltainen kaulaliina, että minä haluaisin ottaa teista kuvan.” Imartelu toimii aina, vaikka läpinäkyväähän se tietenkin on. Irina kertoi vierastavansa ajatusta kuvansa laittamisesta nettiin, “koska siellä on niin paljon kaikkea turhaa.” Pääsimme kuitenkin neuvottelutulokseen siitä, että minun projektini ei ole turha, joten siihen voi kuvattavaksi tulla. Kehuilla ulkonäöstä — vaikka seison kyllä sataprosenttisesti jokaisen kauniin sanani takana, tyhjiä lepertelyitä en sanonut ainuttakaan — oli varmaan merkityksensä.
“Tämän jälkeen saa sataa vaikka pikku-ukkoja, ja päivä on silti kunnossa”, Irina huikkasi lopuksi kiitokseksi.
Kuvasin tuntemattomat 71–80 isäni vanhalla Yashica-Mat -kameralla. Se on sympaattinen, puoli vuosisataa vanha kamera, jolla kyllä voi ottaa kuvia käsivaralta, mutta joka käytännössä on parhaimmillaan jalustalla. Kuljin ympäriinsä kameran ja kolmijalan kanssa ja kuvasin helsinkiläisiä Harjussa, Vallilassa, Kumpulassa ja Käpylässä.
Kamera ottaa 6X6-kokoisia kuvia rullafilmille. Kuvasin puolet sarjasta negatiiville, puolet dialle. Olin aivan ihastunut diakuvien väreihin, kun hain filmit kehityksestä. 120milliä leveät ja korkeat kuvat olivat mahtavia, ihan noin fyysisinä esineinä.
Sen sijaan Fotoykkösen CD-rompulle tekemät skannaukset olivat melkoinen pettymys. Sävyt olivat vähissä, verrattuna alkuperäisiin. Varmaan pystyisivät parempaankin, mutta en lähtenyt enää ruikuttamaan parempien digitointien perään. Maksaa niin pirusti, kun on tottunut digikuvien ilmaisuuteen. No, onneksi minulla on orginaalit itselleni ihailtavaksi, jos en kuitenkaan niitä kykene sellaisenaan täällä julkaisemaan.
Hauskaa sinänsä, Irinalle kamera oli tuttu. “Äitini käytti tuollaista.” Hän oli taidemaalari, jos kyllä Irinan suvussa ihan oikeitakin valokuvaajia on.
Tämä merkintä kuuluu Pohdiskelevan liftarin Sata tuntematonta -sarjaan, jossa tavataan ja valokuvataan tuntemattomia ihmisiä. Sarjassa ilmestyy uusi kuva ja tarina joka arkiaamu sadanteen kuvaan asti.
Samanhenkistä projektia kuvaa moni muukin eri puolilla maailmaa. Tutustu heidän ottamiinsa kuviin 100strangers.com-verkkosivulla. Lue myös aiempi artikkeli, jossa selitetään, mistä sarja sai alkunsa.
Samasta aiheesta
Tags: 100-tuntematonta, Helsinki, Ihmiset, valokuvat, Yashica-Mat
2 comments
Comments feed for this article
Trackback link
http://pohdiskeleva.liftari.org/2007/10/01/71100-irina/trackback/
Kesäkuu 15, 2008 at 11:44 am
Pingback from Snapshot.fi
Lokakuu 1, 2007 at 11:02 am
Tuomo
Teppo: Eipä nuo valokuvausliikkeiden skannaukset varmasti mitään ihmeellisiä ole. Kannattaa viedä kuvat mielellään johonkin ihan kunnon firmaan, joka tekee reprotöitä ja skannauttaa siellä. Tai ehkä teillä on töissäkin joku kunnollinen ammattiskanneri?
Lokakuu 1, 2007 at 1:58 pm
Teppo
Pitää raahautua kunnon lafkaan siinä vaiheessa, jos tästä meinaa jotain totisempaa tehdä - blogiproggikseen ei kauheasti enempää kannata varmaan pennosia laittaa likoon.
Ei ole töissä laitteistoa, digillä mennään.