Valokuvatorstain 61. haaste on kursiivinen melankolia, joka on napattu Eino Santasen runon säkeestä. Pitää kysyä Einolta, mitä se tuolla meinasi, kun seuraavan kerran nähdään. Tuskinpa ainakaan kuollutta kiirunaa vaellusreitillä. Tai ehkä sitäkin, mutta epäilen kovin.
Alkuperäinen säe menee “On olemassa kursiivinen melankolia”. [1] Jos kursiivi nyt tarkoittaisi korostettua, niin jo pelkästään yritys kuvittaa surumielisyyttä tekee siitä kursivoitua. Vaan olen kyllä oppinut, ettei runoja parane minun mennä sanallisesti tulkitseman, metsään menen joka kerta.
Benropella oli hienosti kursivoidun melankolinen valokuva. Skrubun tulkinnasta tykkäsin myös.
Viitteet:
- Runosta “Sisiliskoja kuin runonjalkoja”, Tammen vuonna 2002 julkaisemasta kokoelmasta Kuuntele, romantiikkaa ↩
Samasta aiheesta
Tags: kiiruna, kuolema, Lappi, valokuvatorstai, valokuvaus
4 comments
Comments feed for this article
Trackback link
http://pohdiskeleva.liftari.org/2007/09/30/valokuvatorstai-kursiivinen-melankolia/trackback/
Lokakuu 1, 2007 at 8:30 am
Pingback from Valokuvatorstai
Lokakuu 1, 2007 at 12:14 pm
Oh-show-tah hoi-ne-n
Kiveenkö tuo onneton on lentää hurauttanut?
Melankoliaa on, jopa melodraamaa.
Ja totta on tuokin, että runoilijan aivoituksia selittäessään saattaa helpostikkin astella jäillä joissa on yllättävän vähän kantavuutta.
Lokakuu 2, 2007 at 5:55 pm
Hilkka
Voi raukkaa. Surullinen, aiheeseen sopiva kuva.
Lokakuu 2, 2007 at 11:37 pm
mia
Upea ja todella kaunis kuva, vaikka aihe aika rujo onkin. Tykkään kovasti syvyydestä sekä kuvan välimatkoissa että ajatuksessa kohteesta ja sen katsojasta.