Yleinen varallisuuden kasvu ja siitä seuraava yhä useampien mahdollisuus valita luksusta aiheuttaa ympäristölle yhä pahempia ongelmia. Niiden ratkaiseminen on hankalaa, koska vapautta valita luksus on ikävä rajoittaa.
Viime viikonlopun kirjoitelmani karppaamisen ympäristöetiikasta herätti keskustelua. Samaa ovat tehneet satunnaiset tekstini yksityisautoilusta. Ehkä voisinkin nyt koettaa vetää ajatuksiani vähän yhteen.
Minusta yksityisautoilu on äärimmäisen mukavaa. Autolla on kiva ajaa ja sillä pääsee paikkoihin kuivana, nopsasti ja kaiken lisäksi ilman, että tarvitsee katsella kaiken maailman pummeja ja punkkareita naapuripenkissä. Tunnen myös monia ihmisiä, jotka asuvat paikoissa, joissa oma auto on ainoa tapa saada asioita hoidettua millään mittapuulla järjellisessä ajassa. Ymmärrän hyvin, että monien mielestä heillä ja heidän lapsillaan on oikeus hankkia juuri niin monta autoa kuin varat antavat myöten.
Syön satunnaisesti lihaa ja toisinaan se on vallan mainion makuista. Olin aiemmin kasvissyöjä, mutta nuorempana olen myös metsästänyt. Minusta ihmisellä on oikeus tappaa eläin ravinnoksi. Näinhän se menee luonnossakin.
Lihan tuottaminen kuitenkin kuluttaa balttiarallaa kymmenen kertaa niin paljon energiaa kuin kasvien viljely. [1] Lisäksi se pakottaa tehostamaan tuotantoa, mikä usein johtaa eläimien melko hurjaan kohteluun. Vaikka eläinten tappaminen ravinnoksi on minusta okei, niiden elinikäinen kiduttaminen alkaa jo tuntua moraalisesti arveluttavalta.
Yksinään kulkevat autoilijat puolestaan päästävät ilmaan rutkasti enemmän saasteita kuin tehokkaan julkisen liikenteen käyttäjät. Lisäksi autoille pitää rakentaa teitä ja parkkipaikkoja, mikä syö taas luonnonvaroja, tuottaa melusaastetta ja pakottaa peittämään määrättömät määrät hyvää rakennusmaata asfaltilla. Yksilölle oman ratkaisun hinta ei ehkä ole turhan kova, mutta yhteiskunnalle kokonaiskustannus on melkoinen.
Eliittien [2] harrastama luksus ei ole käytännössä merkittävä ympäristöongelma, koska määrät ovat pieniä. Moraalisesti se toki on väärin, jos kuningas syö kermaleivoksia, kun kansa samaan aikaan näkee nälkää.
Sekään ei ole ongelma, jos suuret joukot ihmisiä silloin tällöin hemmottelevat itseään ympäristöä hieman turhan paljon kuormittavalla luksuksella. Kyllä se luonto sen kestää.
Käytännön tilanne muuttuu, kun valtavat massat ihmisiä vaurastuvat niin, että heillä on varaa pieneen luksukseen, kuten vaikkapa autolla köröttelyyn tai pariin reiluun liha-ateriaan joka päivä. Tässä on ekokeskustelun suuri rintamalinja: Itse kukin vihastuu kulutusta arvosteleville viherpiiperöille, jotka vaativat rajoituksia valinnanvapauteen juuri silloin, kun itsellä alkaa olla varaa valita arkeen myös kiva eikä vain välttämätöntä.
Massakulutuksen ongelmia ei ratkaista yksilöiden omaan valintaan vetoamalla. Vaikka ihminen tietäisi hyvin massaautoilun ja lihatalouden ympäristölle aiheuttamat ongelmat, oma panos kokonaisuudessa on niin pieni, että omasta mukavuudesta tinkiminen ei tunnu mielekkäältä. Jos muut eivät tingi, maailma ei pelastu omasta uhrauksesta huolimatta. Jos kaikki muut tinkivät, maailma ei tuhoudu siihe, että itse ottaa vähän tai hieman enemmänkin luksusta.
Vapaaehtoisesti omasta edustaan tinkivä viherpiiperö onkin lopulta idiootti, joka kärsimyksellään maksaa vapaamatkustajankin ekolipun.
Mutta mitä tehdä? Lihansyönti ja autoilu tiukkaan valtiolliseen kontrolliin? Ikävältä kuulostaa moinen sääntelyvalta — eikä sille kyllä kansanvallassa saa kerättyä poliittista kannatustakaan. Ehkä sitä pitää vain tyytyä odottamaan parempaa tulevaisuutta, jossa insinöörit korjaavat maailman virheet ilman, että kenenkään tarvitsee tinkiä oikeudestaan luksukseen.
- YK:n ruoka- ja maatalousjärjestö todisti hiljan, että lihantuotanto on suurempi hiilidioksiidin päästäjä kuin koko kuljetusala. ↩
- Eliitti voi tässä yhteydessä tarkoittaa yhtä hyvin aatelistoa, oppineistoa kuin rikkaita länsimaitakin, jolloin massaa ovat säädyttömät, sivistymättömät tai vaurastuvat kehitysmaat. Periaate on sama. ↩
Samasta aiheesta
Tags: ekologia, kasvissyönti, yhteiskunta, yksityisautoilu, ympäristö
-
Hyvin koottu ajatuksia. Minä näen, että perusongelma koko tässä kuviossa on se, että luonnonvarat (niin malmit kuin ilma ja vesikin) ovat liian halpoja. Ei tässä tarvitse odottaa insinöörien ratkaisevan asiaa, sillä sitten kun ne saavat fuusiovoimalat pyörimään on peruuttamatonta tuhoa jo aiheutunut laajalti.
Hommahan on puhdasta politiikkaa: pistetään kunnon ympäristöverot, niin sitten rahaa luksukseen jää vain silloin tällöin. Ohjataan kulutusta palveluihin, niin talouskin pyörii. -
Onko tosiaan niin, että lihantuotanto on elintarviketuotannossa pahin ekologinen kuormittajia. Itse olen ollut huolestunut lannotteiden käytöstä, jolla kuorimitetaan melko huolettomasti vieläkin vesistöjä.
Tuosta autoilusta: olemme tulleet ehkä sen ajan kynnykselle, että kuluttavien kuninkaitten määrä moninkertaistuu eikä meillä pohjoisen ihmisillä enää ole yksinoikeutta. Asia saa tragiokoomisiakin piirteitä, kun jenkit eivät tahdo tinkiä autoilun päästöistä sillä perusteella että kiinalaiset lisäävät näitä päästöjä eivätkä vähennä.
-
Kirsi: Lihantuotannossa on hyvä ottaa huomioon, että juurin sen vuoksi pelloilla viljellään ja lannoitetaan kasveja. Pääosahan kasvituotannosta menee eläinten suihin, ei ihmisten. Viljelyn aiheuttamien päästöjen lisäksi lihantuotannossa kuluu runsaasti energiaa lämmitykseen, valaistukseen ja siinä syntyy myös runsaasti vesistöjä kuormittavia päästöjä lannan muodossa.
Eläimet kuluttavat suunnattomasti energiaa omaan elämiseensä. -
Tuo lienee totta, Koistinen, mutta jos lihaa ei syödä, ei se vähennä kasvinviljelyn päästöjä, sillä jotain täytyy syödä. Niitä kiinteistökuluja se vähentää luultavasti jossain määrin.
-
Ööö… kyllähän se ihan suoraan näkyy kasvinviljelyn päästöissä, jos rehuviljan viljelyä voidaan vähentää.
-
Viljelymäärät romahtaisivat heti kun lihansyönti lopettetaisiin. Esimerkiksi Suomessa viljellään finwoodin tilastojen (http://www.finfood.fi/finfood/ff.nsf/1/66E72CB1430356C2C225705200281C59?opendocument&lng=Suomi&sh=Kaikille&cat1=Tietoa%20ruuasta&cat2=Tilastotietoa) mukaanmukaan nurmikasveja 620 000 hehtaarilla. Toinen merkittävä rehukasvi on ohra, jota viljellään 565 000 hehtaarilla. Esimerkiksi ruista viljellään vain 31 000 hehtaarilla ja vehnää 236 000 hehtaarilla. Vehnä ja ruis lienevät pääasiallisesti ihmisten ravinnoksi tarkoitettua, mutta nurmikasvit ja ohra eläimille. Mielenkiintoinen vertailu on myös merkittävimpään juurekseemme, eli perunaan, jota viljellään 29 000 hehtaarilla. Eli suomessa käytetää perunan viljelyyn 20 kertaa vähemmän peltopinta-alaa kuin nurmikasvien.
Jos lihantuonto lopettaisiin, loppuisi viljelykin pääosalla Suomen pelloista. Myös viljeltävät lajien suhteet muuttuisivat, ohran sijaan maahan pantaisiin ehkä enemmän vehnää tai perunaa, kun ihmiset söisivät niitä lihan sijaan. -
Päivitysilmoitus from internet on mobiili: Testailua ja poiminta blogispotista. on 1.12.2008 at 0.32
-
jahas
Kuka? Mikä?
Pohdiskeleva liftari on Teppo Moision blogi.
Pysyt kärryillä menossa, kun otat rss-syötteen seurantaan, ruksit blogin Blogilistan suosikiksi tai tilaat päivitykset sähköpostiisi.
8 comments
Comments feed for this article
Trackback link: http://pohdiskeleva.liftari.org/2007/09/29/valinnanvapaus-ja-luksuksen-ymparistoongelmat/trackback/