Alakarppaaminen ja ekologia

Tuttavat söivät lähinnä lihaa, kalaa ja juustoja. Ihmetytti, mutta ajattelin olla sosiaalihygieenisistä syistä hiljaa.

Alakarppaaminen :”(Wikipedia kertoo, että alakarppi - sanamuunnos englanninkielen termistä low carb eli low-carbohydrate diet - on ruokavalio, jossa rasvan vähentämisen ja kalorien laskemisen sijasta kiinnitetään huomiota ravinnon sisältämien hiilihydraattien laatuun ja määrään)”: on länsimaisen maailman buumeista kummallisin. Itse en syönyt lihaa moneen vuoteen, nyt otan punaista lihaa lautaselleni kerran kuussa, kun muuta ei ole saatavilla ilman kohtuutonta mausta, laadusta tai sosiaalisesta sopivuudesta tinkimistä. Kalaa ja eri sorttisia lintuja vähän useammin. Jotenkin vain tuo lihadietti tuntuu villeimpiin vegaanifantasioihinkin verrattuna melkoiselta nirsoilulta ja humpuukilta.

Koetin googlettaa, olisiko kukaan kirjoittanut mitään tämän buumin ekologisuudesta. Ei ollut, suomeksi eikä oikein englanniksikaan. Olin vähän yllättynyt. Olisi hyvinkin voinut, mutta ilmeisesti viherpiiperöt ja karpistit liikkuvat eri ympyröissä. Ei ole tullut kenellekään mieleen.

Alakarppaaminen on pahimman luokan elintasoyhteiskunnan ilmiö. Terveysvaikutuksista en käy väittelemään, mutta maailmanlaajuiseksi ja pitkäikäiseksi livetessään moisen hullutuksen ympäristövaikutukset olisivat huikeat. Siihen ei maailmalla olisi yksinkertaisesti varaa. Yhtä lihakiloa varten pitää nimittäin kasvattaa melkoinen määrä viljaa, mikä on omanlaisensa ympäristörasite. :”(Tästä on aika lailla viherpiiperölinkkejä, voit katsoa vaikka Suomen luonnonsuojeluliiton sepustukset.)”:

Ajatusleikkinä: mitä tapahtuisi, jos kaikki kiinalaiset innostuisivat (ja heillä olisi siihen varaa) pitämään itseään hoikkina raavaalla lihadietillä? Rai rai.

Jotenkin tämän ravintoainehysterian keskellä muistelen kaiholla sitä New York Timesin täysjärkistä artikkelia :”(Michael Pollan: Unhappy meals. Vaatii rekisteröitymisen, mutta on ilmainen.)”: , jossa annettiin terveysruokaohjeita tyyliin “Syö ruokaa. Älä liikaa. Enimmäkseen kasviksia”. Tuollaisia vinkkejä noudattamalla paranisi terveyden lisäksi maailma. Ihan oikeasti.

Tosin veikkaan, ettei alakarppaamisesta innostuneita tällainen pohdinta juurikaan kiinnosta.

Share this: These icons link to social bookmarking sites where readers can share and discover new web pages.
  • del.icio.us
  • Facebook
  • Google
  • Digg
  • Technorati
  • TwitThis

Samasta aiheesta

Tags: , , , ,

Teppo, itse olisin kai voinut, ja ehkä olisi pitänytkin kirjoittaa, mutta nämä dieettien aihepiirit tuovat blogiini niin aggressiivisia kommentteja, etten sosiaalihygienisistä syistä, kuten näppärästi sanot, tahdo kovin usein käsitellä alakarppaamista sivuavaa aihepiiriä. Sananvapauden kannalta tämä on kieltämättä huono valinta, mutta yksikin päällekäyvä kommenttigeneraattori pystyy sabotoimaan työrauhaa aika pitkän aikaa uskomattomassa määrin.

“Syö ruokaa. Älä liikaa. Enimmäkseen kasviksia”. Kun tuohon lisää “huolehdi siitä, ettei elämäsi ole tylsää” ja “ruuassa keskity laatuun, älä määrään”, meillä onkin käsissä aikas hemmetin toimiva kilojenkaristusmalli.

Zepander puhuu asiaa. Ja tuolla ohjeella pysyvät myös verisuonet kunnossa, jos se on ravinnosta kiinni (ei ole pelkästään siitä kiinni).

Ympäristöä ajattelevan lihansyöjän kannattaa syödä hevosta. Niitä kun ei kasvateta lihan takia ja suurin osa lihoista ainakin täällä Suomessa menee tällä hetkellä hukkaan. Parempi olisi nekin lihat syödä pois. On siis ekotaseeltaan varmaan yhtä hyvää kuin porkkanatkin jollei parempaakin. Sopisi varmaan alakarppaajillekin.

Alakarppaushan ei edellytä lihan syöntiä, sitä voi toteuttaa ihan hyvin myös kasviproteiinilla. Ja toisaalta ruoan laatu on vain osa ekologiaa.

Lihadieetti?
Jos edes vähän olisit asiaan perehtynyt…

Kirsi, nuo Zepanderin ohjeet sopii suoraan karppaukseen ja minä luulin, että hän puolustaa alakarppausta kommentillaan. Perehtykää ihmeessä aiheeseen! Ensin hutkitaan ja sitten tutkitaan…

Nimimerkki A.K., voisitko selittää jotenkin? En ymmärtänyt kommentistasi yhtään mitään.

Täytyy sanoa näin karppina, että sillä, että jätin sokerit ja tärkkelykset pois ruokavaliostani ja vaihdoin tekorasvat oikeisiin ei ole ollut mitään vaikutusta mun proteiinintarpeeseen, -saantiin tai -lähteiden valintaan.

[Zepander:
“Syö ruokaa. Älä liikaa. Enimmäkseen kasviksia”. Kun tuohon lisää “huolehdi siitä, ettei elämäsi ole tylsää” ja “ruuassa keskity laatuun, älä määrään”, meillä onkin käsissä aikas hemmetin toimiva kilojenkaristusmalli. ]

Kirsi tarkoitin sitä, että karppaajan lautasesta suurimman osan täyttää kasvikset ja karppaaja keskittyy ruoassa laatuun, eikä määrän tarkkailuun. Lisäksi vielä karppaamiseen kuuluu se, että ruoasta pitää nauttia eikä kituuttaa nälkäkuurilla. Zepander ei kertonut, onko hänen kommenttinsa karppauksen puolesta vai sitä vastaan, mutta minä näin sen karppimyönteisenä.

A.K., perinteinen Kansanterveyslaitoksen lautasmalli sieltä Pohjois-Karjala-projektin ajalta 70-luvulta on samalla periaatteella: ei salaattilautasta, vaan puolet lautasesta kasviksia, neljännes perunaa, riisiä tai muuta hiilihydraattia ja neljännes proteiinipitoista ja säännölliset ruoka-ajat.

Ihmeellinen buumi tuo Kansanterveyslaitoksen lihadietti. Onkohan sen ekologisuutta tutkittu? Toivottavasti kiinalaiset eivät ainakaan siihen innostu, sillä muuten ympäristövaikutukset olisivat huikeat. :)

Kalaa, kanaa, lihaa tai soijaa (joka nyt sitten on todennäköisesti geeni…)

minä en syö lihaa ja olen silti karppaaja. enkä usko, että soijanviljely ja kuljettaminen ympäri maapalloa olisi oikeastaan yhtään sen ekologisempaa kuin lähilihan syöminen, joten yritän olla syömättä kauheasti soijaakaan.

tärkein ekologinen valinta on syödä lähellä tuotettua ruokaa siten, että suurin osa ruokavaliosta koostuu kasviksista. juuri näin useimmat karppaajat tekevät.

miksi teollisuudessa tuotetut pitkälle jalostetut viljatuotteet olisivat ekologisempia kuin suoraan maasta nostettu lanttu?

En minä puolusta yhtään dieettiä millä on nimi! Lähinnä puolustan järkeä a)painonpudotuksessa b) painon säilyttämisessä, joka, kuten tunnettua, on sitä vaikeampaa mitä enemmän tulee ikää. Se, ettei elämä saisi olla tylsää, tulee puolestaan ihan kokemuksesta, ja sattuu kuulumaan myös aihepiiriin “miksi ranskalaiset naiset ovat hoikkia” :-)

Exme, itse suosin mieluiten lähiruokaa monesta syystä.