Ehdin odotella Kaisaniemen kentällä jonkin aikaa, ennen kuin sain bongattua itselleni kuvattavan. Keski-ikäinen mies oli oikaisemassa kentän poikki ja kiirehdin perään.
“Anteeksi, anteeksi, onko kauhea kiire vai ehtisitkö auttaa valokuvaajaa hetken?”
“Junaan pitäisi ehtiä, eli on vähän.”
“Tähän menisi vain pari minuuttia…”
“No, pariksi minuutiksi ehdin juuri jäämään…”
Olin sattumalta vilkaissut kentänreunassa kuralätäkköön ja ihastunut siihen, miten pilvet heijastuivat sen pinnasta. Nyt pyysin kuvattavani lammikon toiselle puolelle ja koetin saada heijastukset sopivaan riviin. Napsin kuvia ja höpisin samalla: “Nyt kiitän kyllä itseäni siitä, että laiton vettäpitävät kengät jalkaan.”
Puolentoista minuutin päästä laitoin kameran laukkuun ja totesin, että olen itse menossa samaan suuntaan – voisin hyvin selittää matkalla junalaitureille, mistä oli kyse.
“Miten ihmiset yleensä suhtautuvat tällaiseen”, Visaksi myöhemmin esittäytynyt mies kysyi.
“Riippuu ihan tyypistä. Jotku pitävät minua maailman pelottavimpana, toiset suhtautuvat samalla tavoin mutkattomasti kuin sinä. Olit muuten oikeastaan ihan poikkeuksellisen yhteistyökykyinen.”
“Ammattiliitossa tottuu olemaan tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa ja erilaisissa tilanteissa”, Visa vastasi. Hän kertoi olevansa matkalla kokoukseen, tosin matkalla pitäisi käydä laittamassa puku päälle. Pakko ei olisi, mutta työnantajapuolen kanssa neuvottelu kuulemma helpottuu siitä sen verran, että kannattaa.
Tämä merkintä kuuluu Pohdiskelevan liftarin Sata tuntematonta -sarjaan, jossa tavataan ja valokuvataan tuntemattomia ihmisiä. Sarjassa ilmestyy uusi kuva ja tarina joka arkiaamu sadanteen kuvaan asti.
Samanhenkistä projektia kuvaa moni muukin eri puolilla maailmaa. Tutustu heidän ottamiinsa kuviin 100strangers.com-verkkosivulla. Lue myös aiempi artikkeli, jossa selitetään, mistä sarja sai alkunsa.
Samasta aiheesta
Tags: 100-tuntematonta, Helsinki, Ihmiset, valokuvat
-
Tämä on kyllä erittäin koukuttava “artikkelisarja”. Valokuvauksesta mitään ymmärtämättömälle suorastaan taikuutta ja nuo tarinat kuvien takaa ovat mitä mainioin extra. On ollut varmasti todella hienoa tehdä tätä ja lyöttäytyä tuntemattomien seuraan kyselemään malliksi.
-
Juu, tekijän kannalta tässä on kaksi innostavaa asiaa itse prosessissa: homma on hauskaa ja siinä oppii paljon, sekä kuvauksesta että ihmisistä.
2 comments
Comments feed for this article
Trackback link: http://pohdiskeleva.liftari.org/2007/09/13/59100-visa-latakossa/trackback/