#54/100 Tiia heijastaa Hakaniemeä

Syyskuu 6, 2007 by Teppo | 3 comments

En ollut ihan tyytyväinen Tarkkailijasta ottamaani kuvaan, vaan halusin vielä kokeilla muotokuvan ottamista heijastavan lasin läpi. Hyvä paikka löytyi Hakaniemen metroaseman hiljaiselta sisäänkäynniltä, missä ikkunasta heijastui Areenan talo ja lasin läpi saattoi nähdä Ympyrätalon.

Nyt vain piti napata ohi kulkeva sopiva tyyppi kuvattavaksi. Istahdin polttamaan tupakkaa ja odottelemaan - turhaan. Muutama heikkihoppuinen juoksi ohi, mutta ei heistä olisi ollut seisoskelemaan mallina.

Toisella metron sisäänkäynnillä seisoskeli nuori nainen, joka näytti odottelevan jotakuta. Epäilin vähän, ennättäisikö hän kuvattavaksi, mutta totesin ettei kysyessä mitään hävitä. Tervehdin ja kerroin olevani valokuvaaja, joka harrastaa tuntemattomien kuvaamista. “Ehtisitkö minulle vähäksi aikaa malliksi.” Ja ehtihän Tiia.

Kuvauksen järjestäminen oli vähän hassua, kun välissä oli tukeva lasi eikä opastamaan oikein pystynyt reaaliaikaisesti. Kerroin, millaisen kuvan haluaisin ja Tiia pisteli lasin toiselle puolelle. Ehdin juuri nostaa kamerani, kun laitapuolenkulkija tuli pummaamaan tulta. Mallini vähän hämmentyi, mutta totesin pääseväni takaisin toimintaan kaikkein nopeimmin vain kaivelemalla sytyttimen taskustani. Siinä sitten elehtimään, että odota ihan pieni hetki, jatketaan sekunnin kuluttua.

Kuvasta tuli minun mielestäni aika hieno. Sitä kannattaa ehkä vilkaista vähän isommassakin koossa.

Annoin Tiialle kuvaajakäyntikorttini :”(Teetin moo.comissa pieniä kortteja, joissa on yhteystietoni ja Pohdiskelevan liftarin nettiosoite. Sata korttia maksoi kotiin kuljetettuna viitisentoista euroa ja niistä on ollut vähintään hintansa verran hyötyä ja hupia. Ennen korttien tilaamista jouduin repimään joka toiselle kuvattavalleni muistilappuja lehtiöstäni, mikä ei ollut kovin vakuuttavaa tai käytännöllistä. Kiitoksia Ollille, joka muistaakseni ensimmäisenä näistä korteista vinkkasi - joskus kauan ennen tätä projektia. )”: ja kehotin tsekkaamaan sarjan. “Kiitos, että sain olla mukana”, Tiia huikkasi lähtiessään takaisin sille toiselle sisäänkäynnille. Kiitokset tuntuivat hyvältä^[1] - kauhean usein tässäkin projektissa on tuntenut kiusaavansa ihmisiä, vaikka näkökulma voisi olla ihan toinenkin: kyllähän yllättäen juttelemaan tuleva kuvaaja tarjoaa mukavaa vaihtelua tavalliseen arkeen ja jos henkilökemiat toimivat, niin hetken verran myös hyvää seuraa.

Tämä merkintä kuuluu Pohdiskelevan liftarin Sata tuntematonta -sarjaan, jossa tavataan ja valokuvataan tuntemattomia ihmisiä. Sarjassa ilmestyy uusi kuva ja tarina joka arkiaamu sadanteen kuvaan asti.

Samanhenkistä projektia kuvaa moni muukin eri puolilla maailmaa. Tutustu heidän ottamiinsa kuviin 100strangers.com-verkkosivulla. Lue myös aiempi artikkeli, jossa selitetään, mistä sarja sai alkunsa.

Viitteet: