#46/100 Max

Heinäkuu 26, 2007 by Teppo | 1 comment

Saksan valtiopäivätalolla paistoi aurinko ja liput liehuivat tuulessa. Mieleen tuli nationalististen mainosjulisteiden kuvamaailma, joten katsoin sopivan kuvakulman valmiiksi ja lähdin etsimään sopivaa kuvattavaa. Pyysin ensin kuvaan saksalaista punkkaria, mutta hän kieltäytyi - tosin verrattain kohteliaasti ja hyvässä hengessä. Seuraavaksi bongasin valtiotalon nurkalla ostoksineen ystäviä odottelevan pukumies Maxin, joka oli itse ystävällisyys ja innostus.

“Oletko patriootti?” kysyin. “Tavallaan niinkin voi sanoa”, Max vastasi. Selitin hänelle, että haluaisin ottaa propagandahenkisen kuvan liehuvista lipuista ja ylväästi taivaanrantaan tähyävästä saksalaisesta. “Mikäs siinä, kuulostaa hauskalta”, Max vastasi. Menimme katsomaani paikkaan, Max asettui poseeraamaan. “Minne katson?” “Katso tuota puuta, kiitos. Juuri noin.”

Juttelimme niitä ja näitä mukavia, töistä ja tuntemattomien ihmisten valokuvaamisesta. Ihmettelin hiljaa mielessäni, miten vähän pukumiehiä onkaan tullut tämän projektin aikana kuvattua. Itse asiassa Max on ensimmäinen.

Myöhemmin, kuvaa työstäessäni ja Saksan-kokemuksiani miettiessäni mieleeni iski Saksan dragedia: natsien hirmuvallan takia kaikenlainen patriotismi, joka muualla on jotakuinkin luonnollisena pidetty osa yhteiskuntaa, yhdistyy vahvasti Hitleriin ja nostaa niskakarvat pystyyn. Jo pelkästään saksalaisten siviilien järjettömästä kärsimisestä puhuminen (Liittoutuneiden kaupunkipommitukset, neuvostosotilaiden hillitön terrori ja länsisotilaiden harrastama ryöstely) mielletään helposti natsisympatiaksi.

Kummallinen maa. Rankka historia.

Tämä merkintä kuuluu Pohdiskelevan liftarin Sata tuntematonta -sarjaan, jossa tavataan ja valokuvataan tuntemattomia ihmisiä. Kuvat ja englanninkieliset tekstit on jo aiemmin julkaistu Flickrissä.