Olin edellisenä päivänä ihastellut Berliinin keskustassa juutalaisten kansanmurhan muistomerkin visuaalisuutta ja oikeastaan jo etukäteen tiesin, millaisen kuvan haluan. Muistomerkillä oli - kuten varmasti aina - paljon väkeä. Anna ja Sara tulivat vastaan, ja pistelin heidän luokseen. Selitin haluavani kuvan sarjaani ja pyysin tyttöjä kuvattavaksi muistomerkin sisään. Heille sopi hyvin.
Molemmat tytöt olivat saksalaisia. Berliinissä asuva Sara oli esittelemässä kaupunkia ystävälleen Annalle, joka oli tullut kyläilemään. Harmittelin, miten viikko kaupungissa ei tunnu riittävän mihinkään. “Hei, minä olen asunut täällä 15 vuotta ja törmään silti jatkuvasti uusiin asioihin. Mikään aika ei riitä Berliinille”, Sara nauroi. Hieno, hieno paikka.
Kyselin, tietääkö kumpikaan miten holokaustin muistomerkkiä pitäisi tulkita. Miljoonien juutalaisten murhaa muistaa graniittipaalujen meri, jota ei kuvasta pysty ymmärtämään - se on koettava. Päädyimme erilaisiin tulkintoihin, kun tietoa ei ollut kenelläkään. Itse koin kiehtovaksi sen, miten ulkoapäin muistomerkki näyttää tyhjältä ja epämääräiseltä. Paikalla vierailevat sadat imiset vain hukkuvat muistomerkin sisälle, eivätkä he edes näe toisiaan sokkeloissa. Tytöt arvelivat puolestaan, että pylväät viittaavat samantyyppiseen geometriseen estetiikkaan kuin juutalaisuuden museo Kreutzbergissä.
Tämä merkintä kuuluu Pohdiskelevan liftarin Sata tuntematonta -sarjaan, jossa tavataan ja valokuvataan tuntemattomia ihmisiä. Kuvat ja englanninkieliset tekstit on jo aiemmin julkaistu Flickrissä.
Samasta aiheesta
Tags: 100-tuntematonta, Berliini, holokausti, Ihmiset, Saksa, valokuvaus







No comments
Comments feed for this article
Trackback link
http://pohdiskeleva.liftari.org/2007/07/25/45100-anna-ja-sara/trackback/