Rahmo käveli minua vastaan vaaleatukkaisen ystävänsä kanssa. Parhailla kaveruksilla oli kiire oppitunneille lukioon, mutta sain Rahmon suostuteltua kuvaan. Miten? Kertomalla rehellisesti, että olen ottanut yli neljänneksen kuvaprojektistani kuvaamatta yhtään tummaihoista, vaikka syytä kyllä tilastojen pohjalta olisi. Ja huomauttamalla, että hän on versin kaunis.
Rahmon tyyppiset nuoret saavat minut suhteutumaan tämän maan - ja pienessä mittakaavassa maailman muutenkin - tulevaisuuteen vähän positiivisemmin. Tumma tyttö, joka käy koulunsa ja hengaa kantasuomalaisten kanssa, on merkki paremmasta. Hunnun perusteella voisi arvailla hänen mahdollisuuksiaan menestyä kotimaassaan, mutta täällä eväitä siihen tarjotaan - monissa Afrikan maissahan naisten oikeuksien kanssa ollaan melkoisesti Suomea jäljessä.
Toinen juttu on se, että nuoret tuntuvat melko suvereenisti ylittävän kysymykset ihonväristä, mikä on helvetin hienoa. Lähiöjengeissä ei kavereita karvojen väriin katsota. Propsit siitä.
Tämä merkintä kuuluu Pohdiskelevan liftarin Sata tuntematonta -sarjaan, jossa tavataan ja valokuvataan tuntemattomia ihmisiä. Kuvat ja englanninkieliset tekstit on jo aiemmin julkaistu Flickrissä.
Samasta aiheesta
Tags: 100-tuntematonta, Ihmiset, Myyrmäki, Suomi, valokuvaus, Vantaa







1 comment
Comments feed for this article
Trackback link
http://pohdiskeleva.liftari.org/2007/07/10/30-rahmo/trackback/
Elokuu 25, 2008 at 12:24 pm
Petteri
Upea kuva! Tykkään erityisesti valosta tässä kuvassa.