Kuvaaminen oli ollut ihan helvettiä, ja Marita pelasti päiväni. Katselin, kun hän näpytteli yksinään viestiä tien toisella puolella ja ajattelin, ettei hänellä voi olla kovin kiire. “Anteeksi, häiritsenkö pahasti jos keskeytän”, kysyin ja istuin portaille Maritan viereen. Kerroin 100 tuntematonta -projektistani kysyin, voisinko ottaa hänestä kuvan sitä varten.
“Miksei. Haluatko kuvan aurinkolasien kanssa vai ilman?”
Marita oli mukavinta tähän mennessä tapaamaani tyyppiä, siis kuvaamisen kannalta. Karkeasti ottaen voisin lajitella ihmisten suhtautumisen tuntemattomaan valokuvaajaan kolmeen luokkaan: Yhdet pelkäävät, toiset eivät välitä ja kolmannet ovat uteliaita. Viimeeksi mainittu tyyppiluokka on tässä jaottelussa paras.
Kuvaajasta kiinnostuneet jakautuvat vielä kahteen porukkaan, tyrkkyihin ja tervejärkisiin. Nämä tervejärkiset ottavat kuvaustarjouksen mahdollisuutena kokea jotain, mitä ei ihan joka päivä tule vastaan ja lähtevät uteliaisuudesta mukaan. Tyrkyt haluavat julkkikseksi, mika on kummallista.
Marita ei ollut tyrkkytyyppiä, vaan poseerasi mutkattomasti. Otin hänestä kolmisenkymmentä kuvaa, joista tämä oli lähinnä sitä, miten hänet muistan: Nätti, utelias hymy.
Tämä merkintä kuuluu Pohdiskelevan liftarin Sata tuntematonta -sarjaan, jossa tavataan ja valokuvataan tuntemattomia ihmisiä. Kuvat ja englanninkieliset tekstit on jo aiemmin julkaistu Flickrissä.
Samasta aiheesta
Tags: 100-tuntematonta, Ihmiset, Lappeenranta, Suomi, valokuvaus
-
Teppo, kuviisi alkaa tulla lisää visuaalista tehoa. Tämä on ehdottomasti sarjan paras – enkä nyt sano tätä besserwisserinä (jollainen kai salaa olen kuitenkin), vaan kuvien katsojana.
Journalistisesti sarjasi on parasta, mitä blogeissa on vähään aikaan tapahtunut. Kiehtova projekti, johon itse tuskin jaksaisin ryhtyä – siksi on kiva, että voin seurata tuloksia omasta löhötuolistani käsin.

4 comments
Comments feed for this article
Trackback link: http://pohdiskeleva.liftari.org/2007/07/01/23100-marita/trackback/