Valokuvatorstain 52. haaste on jäätelökesä ja minä olen mukana kolmen vuoden takaisella kuvalla, jonka kanssa leikin hetken ennen sen uudelleenjulkaisua. [1]
Olin alun alkaen sitä mieltä, että valokuvahaasteiden idea on haastaa valokuvaamaan ja siksi arkistosta kaiveltujen kuvien käyttö haasteisiin vastaamiseen on vähän pöhköä. Selitin tästä joitain kuukausia sitten Erkalle, joka aika hyvin perusteli päinvastaisen kannan: haasteet innostavat ihmisen katsomaan paitsi maailmaa, myös omia arkistojaan uusin silmin. Se ei muuten ole mikään pieni asia, jos on kymmenien tuhansien kuvien arkisto.
Siksi toisekseen, 100 tuntematonta on innostanut minua kaduille ja kuvaamaan viime aikoina ihan riittävästi.
- Olisin voinut leikkiä vähemmänkin, mutta innostuinpa kokeilemaan, miten kuvaan saa lisättyä sotkua. ↩
Samasta aiheesta
Tags: jäätelö, kesä, valokuvatorstai, valokuvaus
4 comments
Comments feed for this article
Trackback link
http://pohdiskeleva.liftari.org/2007/06/21/valokuvatorstai-jaatelokesa/trackback/
Kesäkuu 21, 2007 at 11:03 pm
Pingback from Valokuvatorstai
Kesäkuu 21, 2007 at 11:14 pm
Iines J
Virkistävää nähdä jäätelötuutti tuollaisen könsikkään kädessä. Jäätelökesäinen kuva, ehdottomasti!
Kesäkuu 22, 2007 at 2:53 am
erkka
Valokuvatorstai onkin minulle pikemminkin jokaviikkoinen löytöretki kuva-arkistooni. Usein unohdan annetun aiheen ja uppoudun verestelemään muistoja.
Olen kyllä kovasti yrittänyt ottaa tuoreita kuvia, mutta usein kun vertaan valokuvatorstaita varten ottamaani kuvaa arkistooni, niin arkistosta löytyy yleensä jotain, mikä vain sopii paremmin otsikkoon tai miellyttää silmääni enemmän. Arkistokuvissa on myös yleensä vähemmän lavastuksen makua.
En tiedä tuon ottamasi kuvan taustoista, mutta siinä kuvattavan ilme on niin hetkessä mukana, että kuvasta välittyy ottohetkeen liittyvä tunnekeskeisyys (”haluan ottaa kuvan tuosta henkilöstä ja tästä hetkestä”), samaa fiilistä on huomattavasti vaikeampi tallentaa jos samanlaista kuvaa yritettäisiin ottaa tehtäväkeskeisesti (”tarvitsen jäätelöaiheisen kuvan, pitele tätä”), silloin vaaditaan ponnisteluja paitsi kuvaajalta, myös kohteelta.
Hyvä kuva. Pidän siitä kun kuvaaja uskaltaa/osaa lähestyä kohdettaan - ei siis tarvinne lisätä, että olen innolla seurannut 100-sarjaasi
Kesäkuu 22, 2007 at 10:10 am
Teppo
Kiitos kehuista, Erkka. Ihan vain selvyyden vuoksi, että tämä ei ole osa tuntemattomien sarjaa. Otin kuvan parin päivän kuvauskeikalla, Kehitysvammaisten tukiliiton perheleirillä Ilomantsissa ottamassa propagandakuvaa. Tämä sälli oli jokapaikanjuntunen, joka tuli tutuksi reissun mittaan. Jos ihan oikein muistan, niin taisi olla myös jäätelönjakeluvastaavana.