Will istuskeli metrossa ja luki kirjaa, kun hyppäsin kyytiin Itäkeskuksesta. Olin juuri saanut kuvattua Leenan ja biljardia pelaavat kaverukset ja oli hyvä fiilis. Istahdin vastapäätä Williä ja kysäisin suomeksi, sopiiko häntä häiritä ottamalla yksi kuva.
Will vastasi englanniksi, ettei ymmärrä. Piti vaihtaa kieltä, mikä pisti minulta pikku hetkeksi pasmat sekaisin. Onneksi se ei Williä haitannut.
Willillä ei ollut mitään kuvatuksi tulemista vastaan. Nappasin yhden kuvan ja aloin jutella niitä näitä.
Seivisi, että Will oli tullut Teksasista pari vuotta sitten tytön perässä Suomeen (ja oli nyt menossa tapaamaan häntä keskustaan) ja opiskeli Helsingissä ammattikorkeassa. Mutta ennen kaikkea hän totesi olevansa muusikko. Sain kutsun seuraavan illan keikalle Äänen ja Vimman semifinaaleihin, kuvaamaankin. Willin melodista heviä soittava bändi Sans Human olisi siellä nähtävillä ja ennen kaikkea kuultavilla.
Lupasin harkitsevani keikalle menoa, vaikka tiesin olevani seuraavana päivänä iltavuorossa ja sitä myöten estynyt pääsemästä paikalle. Mutta mitä vain small talkin nimissä, eikös niin?
Will tuntui joka tapauksessa uskovan bändiinsä. Metroon sattui nuoria, joita Will moikkasi. “Olen jonkin sortin julkkis Itä-Helsingissä, siellä bändillämme on yllättävän kova fanipohja”, hän selitti tuttavien määrää.
Täytyy tunnustaa, että tunsin vähän myötäharmia, kun myöhemmin luin Äänen ja Vimman nettisivuilta, että Sans Human ei ollut päässyt finaaliin. Olisin sen Willille kyllä suonut.
Tämä merkintä kuuluu Pohdiskelevan liftarin Sata tuntematonta -sarjaan, jossa tavataan ja valokuvataan tuntemattomia ihmisiä. Kuvat ja englanninkieliset tekstit on jo aiemmin julkaistu Flickrissä.
Samasta aiheesta
Tags: 100-tuntematonta, Ihmiset, Metro, Suomi, valokuvat







No comments
Comments feed for this article
Trackback link
http://pohdiskeleva.liftari.org/2007/06/11/muusikko-will/trackback/