Kesäkuu 2007

Ilkka oli kaljalla Oleksin terassilla ja ryhtyi mielellään juttusille. Innostuneeksi vastaanottoa ei voi väittää, mutta melankolia tuntui olevan yleisempikin tunnelma.

Lappeenrannassa kasvanut mies oli lähdössä Lahteen, minne oli muuttanut naisen perässä. “Se oli elämäni suurin virhe.” Ero oli tullut, mutta paluuta takaisin ei enää ollut. Asiat oli tullut järjesteltyä toisaalle. Eikä kovin hyvin putkeen.

Tämä merkintä kuuluu Pohdiskelevan liftarin Sata tuntematonta -sarjaan, jossa tavataan ja valokuvataan tuntemattomia ihmisiä. Kuvat ja englanninkieliset tekstit on jo aiemmin julkaistu Flickrissä.

Elma istuskeli Lappeenrannan linnoituksessa, varjossa seuraamassa Linnoiituksen isännän päivää. Ympärillä hääräsi yhden jos toisenkin laista ihmistä, ja Elma kehottikin ensin kuvaamaan heitä. Jäin kuitenkin juttusille, ja tovin höpistyämme hän oli sitä mieltä, että kyllähän sitä nyt pitää tällaisen keskustelun perään kuva ottaa.

Energinen nainen, tämä Elma. Arvuutteli ikäänsä, veikkasin lähes kaksikymmentä vuotta alakanttiin. “Täytyy tässä tänään vielä käydä pyöräyttelemässä hameenhelmoja”, hän sanoi. Tanssi pitää virkeänä.

Tämä kuva aloittaa kolmannen kymmenen kuvan sarjan, jossa tällä kertaa on ideana ottaa mustavalkoisia, melko tiukkoja kasvokuvia, joissa on hyvin pieni syvyysterävyys. Kehykset kuuluvat konseptiin myös - nämä kaikki ovat helppoja kikkoja tehdä ilman sen suurempaa vaivaa varsin näyttävää kuvaa. Ajatuksenani oli testata, meneekö tällainen löysä silmänkarkki läpi Flickrissä. Menihän se. Tämän sarjan kuvat ovat olleet suosituimpia siihen kuvapalveluun lataamiani kuvia. Helppoa tekijälle, helppoa silmälle.

Tämä merkintä kuuluu Pohdiskelevan liftarin Sata tuntematonta -sarjaan, jossa tavataan ja valokuvataan tuntemattomia ihmisiä. Kuvat ja englanninkieliset tekstit on jo aiemmin julkaistu Flickrissä.

Lappeenrannan lähiöistä ei löytynyt lauantaiaamuna tunnin kävelyn aikana ketään kuvaamiseen innostavaa, kunnes huomasin kurkistaa omakotitalon rakennustyömaalle. Unto oli auttamassa poikaansa, joka oli ostanut pienen vanhan hirsiomakotitalon, jota nyt piti laittaa uuteen uskoon.

“Vuosi tätä on tehty”, miehet kertoivat. Aurinkoisena päivänä tehtiin pintalaudoitusta. “Tämä homma pitää aloittaa aikaisin, loppukesät ovat yleensä kosteampia”, Unto sanoi, ja oli varmaan oikeassa.

Juttelimme pitkään niitä näitä - Lappeenrannasta, rakennustöistä, taloista, vähän kaikesta. Monet kuvaamani ihmiset ovat olleet vaivaantuneita, mutta Unton asenne hommaan tuntui mukavan luontevalta ja lupsakkaalta. “Piristi rupatella tässä töiden lomassa”, hän tiivisti. Tervejärkisen oloinen, mukava mies tämä Unto.

Tämä merkintä kuuluu Pohdiskelevan liftarin Sata tuntematonta -sarjaan, jossa tavataan ja valokuvataan tuntemattomia ihmisiä. Kuvat ja englanninkieliset tekstit on jo aiemmin julkaistu Flickrissä.

Kymmenen viimeisimmän kuvan sarja oli tuntunut melko kantasuomalaiselta, joten kun aasialaiselta näyttänyt Susie pisteli Seurasaaren sillalla vastaan, huikkasin häneltä lupaa ottaa valokuva sarjaani varten.

“Miksi?”

“Kolmesta syystä: Paikka on upea, minä tarvitsen harjoitusta ja sinä näytät mahtavalta.”

Sain kuvan, ja Susie kertoi olevansa Koreasta. Hän oli juuri valmistunut yliopistosta Kanadassa ja oli nyt Suomessa suurlähettiläänä työskentelevän isänsä luona muutaman kuukauden ennen paluuta Koreaan.

Tämä merkintä kuuluu Pohdiskelevan liftarin Sata tuntematonta -sarjaan, jossa tavataan ja valokuvataan tuntemattomia ihmisiä. Kuvat ja englanninkieliset tekstit on jo aiemmin julkaistu Flickrissä.

Olin ehtinyt pyöriä jonkin aikaa Seurasaaressa etsimässä sopivaa kuvattavaa, kun näin Hannan kantavan pahvilaatikoita yhteen museoalueen taloista. Livahdin perään, tarkoituksenani pyytää Hannaa poseeraamaan museon edessä.

Sisältä kuuluikin hiljainen puheensorina - siellä oli muitakin. Astuin varovasti ovesta sisään. “Tämä ei taida olla auki?”

Eihän se ollut, olin ensimmäistä kertaa eläissäni Seurasaaren museokaupassa ja mennyt sisään takaoven kautta. Kaupan oli tarkoitus aueta parin päivän päästä, ja sitä laitettiin nyt edustuskuntoon. Hanna, saaren kesävahtimestari, oli tuomassa juuri tavaraa hyllyjen täytteeksi ja turistien iloksi.

Ulkokuvan sijaan otin kuvan sisällä, kaupan tiskillä. “Tämä on varmaan kummallisin tilanne, johon olen töissä joutunut”, Hanna sanoi. Minä sanoin kiitos.

Tämä merkintä kuuluu Pohdiskelevan liftarin Sata tuntematonta -sarjaan, jossa tavataan ja valokuvataan tuntemattomia ihmisiä. Kuvat ja englanninkieliset tekstit on jo aiemmin julkaistu Flickrissä.

Taivallahden talvisäilytyspaikoilla oli toukokuun 7. päivä melkoinen tohina. Oli aurinkoista, ja ihmiset laittoivat veneitään kuntoon.

Omalla veneellään oli myös Ari, ensimmäistä kevättä. Oma kymmenmetrinen paatti oli viime kesänä käyty hakemassa Nurmeksesta, moottorin hinnalla. “Moni olisi ottanut moottorin, mutta myyhän mielestä vene piti ottaa mukaan.”

Siinä kunnossahan kymmenmetrinen lasikuidutettu M/S Impi olikin. Laittamista riitti. Vaan mikäs siinä, tehdessä mieli lepää.

Tämä merkintä kuuluu Pohdiskelevan liftarin Sata tuntematonta -sarjaan, jossa tavataan ja valokuvataan tuntemattomia ihmisiä. Kuvat ja englanninkieliset tekstit on jo aiemmin julkaistu Flickrissä.

Olin liikkeellä polkupyörällä, kun huomasin tylyn näköisen, kaljun moottoripyöräilijän laittautumassa tien päälle Kolmannella linjalla. Ehdin jo pyyhkäistä hänen ohitseen, ennen kuin sain kerättyä rohkeutta tehdä täyskäännöksen ja mennä pyytämään lupaa kuvata.

Jukka oli rento sälli, ja tuli malliksi mielellään. “Mihin käyn?” Pyysin rullailemaan prätkän keskelle tietä, ja ryhdyin säätämään täytesalaman tehoja kohdalleen.

Rupatellessa selvisi, että tämänkertainen mallini on päivätyökseen palomies ja harrastuksekseen temppupyöräilijä. “Vauhtia ja vaarallisia tilanteita”, oli periaate. Sain kutsun tulla kuvaamaan East side wheelersien harjoituksia Seutulaan. Pitänee mennä.

Tämä merkintä kuuluu Pohdiskelevan liftarin Sata tuntematonta -sarjaan, jossa tavataan ja valokuvataan tuntemattomia ihmisiä. Kuvat ja englanninkieliset tekstit on jo aiemmin julkaistu Flickrissä.

Eläintarjan skeittipuistossa oli vain pikkulapsia leikkimässä, joten piti muuttaa alkuperäistä ajatelmaa kuvauspaikasta. Eläintarhan kentällä oli kuitenkin senioreiden urheilukisat ja livahdin sekaan napsimaan kuvia.

Kiekonheittokulmassa miehet heittelivät lämmittelyheittoja ja livahdin luvan saatuani ottamaan kuvan Tonista. Hän kertoi tavoittelevansa tänään kolmekymmenmetristä kaarta kiekolla, mutta olevansa enempi keihäsmiehiä. Oli jotenkin hauska kuulla, että seniorit harrastavat yleisurheilua yhtä yleisesti kuin itse tuli junnuna tehtyä: Tonikin sanoi harrastavansa hyppyjä, heittoja ja juoksua sekaisin. Televisiosta näkee aina eksperttien revitystä yhdessä lajissa, mikä tuntuu jotenkin tylpistetyltä, kun mahdollisuuksia olisi niin monia. Niitä oikeita yleisurheilijoita jotka pätevät kymmenottelussa, ei kukaan huomaa. Mutta harrastuksenahan juuri kymmenottelun vaihtelevuus olisi mielekästä, ei yritys hioa yhtä ainoaa ponnistusta päivästä toiseen.

Tämä merkintä kuuluu Pohdiskelevan liftarin Sata tuntematonta -sarjaan, jossa tavataan ja valokuvataan tuntemattomia ihmisiä. Kuvat ja englanninkieliset tekstit on jo aiemmin julkaistu Flickrissä.

Piti keräillä vähän rohkeutta ennen kuin pistelin Titan ja Mamsellin perään keskuspuistossa. Jotenkin kontaktin ottaminen hevosen selässä olevaan keski-ikäiseen naiseen tuntui vähän pelottavalta, mutta ei siihen kyllä syytä ollut. Titta poseerasi tyttärensä hevosen kanssa mielellään. Hän kertoi itse ottavansa paljon kuvia ratsastuksesta, myös kilpailuista. Itsestään hänellä ei kuitenkaan ole kovin montaa kuvaa.

Lähetin kuvan sähköpostilla Titalle, joka myös vastasi. Tämä oli ensimmäinen kuvatulta saatu palaute kuvasta, ja positiivinen sellainen. Titta sanoi pitävänsä kuvasta, koska “siinä on hyvin edustettuna asiat, joista Keskuspuistossa nautin: etualalla tietenkin Mamsu, sitten metsä ja hiekkatiet - vaihtelevat maastot ja kaikenkarvaisen sään voi kuvitella, niitä ei yhteen kuvaan saa vangittua.”

Tämä merkintä kuuluu Pohdiskelevan liftarin Sata tuntematonta -sarjaan, jossa tavataan ja valokuvataan tuntemattomia ihmisiä. Kuvat ja englanninkieliset tekstit on jo aiemmin julkaistu Flickrissä.

Valokuvatorstain 52. haaste on jäätelökesä ja minä olen mukana kolmen vuoden takaisella kuvalla, jonka kanssa leikin hetken ennen sen uudelleenjulkaisua. ^[1]

Olin alun alkaen sitä mieltä, että valokuvahaasteiden idea on haastaa valokuvaamaan ja siksi arkistosta kaiveltujen kuvien käyttö haasteisiin vastaamiseen on vähän pöhköä. Selitin tästä joitain kuukausia sitten Erkalle, joka aika hyvin perusteli päinvastaisen kannan: haasteet innostavat ihmisen katsomaan paitsi maailmaa, myös omia arkistojaan uusin silmin. Se ei muuten ole mikään pieni asia, jos on kymmenien tuhansien kuvien arkisto.

Siksi toisekseen, 100 tuntematonta on innostanut minua kaduille ja kuvaamaan viime aikoina ihan riittävästi.