Toukokuu 2007

Hihkuin jokin aika sitten ihmisiä mukaan “kansalaiskuvajournalismin rohkeuskurssille“, siis juttelemaan kadulla vastaan tulleiden vieraiden ihmisten kanssa ja pyytämään lupaa kuvan ottamiseen.

Olen itse kuvannut nyt reilut kolmekymmentä tuntematonta ja julkaissut niistä Flickrissä 27. Projekti on ollut antoisa, sen varrella on tullut käytyä monta kiinnostavaa keskustelua ja oma ote kuvaamiseen on parantunut selvästi. Tuntuu, että matkan varrella on tullut opittua paljon, sekä valokuvaamisesta, muista ihmisistä että itsestään. Paljon opittavaa on kuitenkin vielä jäljellä – ja niin on kaksi kolmasosaa kurssistakin.

Projekti on ilman sen kummempaa markkinointia innostanut mukaan mukavan määrän ihmisiä. Flickriin perustamassani projektiryhmässä hengailee mukana yli sata jäsentä, joista kymmenkunta on ilmoittanut aikovansa oikeasti vastata haasteeseen. Ryhmän yhteiseen kuvapooliin on kertynyt jo reilut sata kuvaa eri puolilta maailmaa.

Vaikka tämä onkin minulle ennen kaikkea henkilökohtainen hanke, on mukava nähdä sen innostavan muitakin.

Youtube on kyllä hassu peli. Meidän dojon (tai oikeastaan saman seuran, itse olen käynyt toisella treenisalilla) pojjaat ovat saaneet kotivideolleen yli 163.000 katsojaa, mikä on aikas monta. Vaikka kyllähän ne ovat hyviä nämä, Otaniemen teekkarit. Ainakin aikidossa. Eikä kyllä tuo videokaan ole yhtään hassumpi.

Valokuvatorstain 46. haaste on camp. Minä vastaan silmänilolla, jota pidän yhtenä nettikuvakulttuurin suurista mauttomuuksista.

Flickr ja valokuvablogit ovat täynnä värikkäitä kuvia kukkasista ja eri sorttisista hyönteisistä. Nämä kuvat ovat visuaalisen maailman bulkkikitschiä, sitä hirveää sisällyksetöntä kuraa jota suoltavat ihmiset, joilla on kamera muttei mitään sanottavaa. “Tää on nätti, eiks ookin?” Kukka- ja hyönteiskuvat ovat valokuvauksen eurodancea.

Mauttomin juttu on, kun kuvaajat ruhtyvät tekemään tällaisia visuaalisia karkkia valokuvagallerioidensa sisäänheittotuotteiksi.

Valokuvatorstain 45. haaste on tyhjä, ja minun kuvassani on tyhjä palkintopalli. Kävelin ympäri naapurustoa etsimässä mielenkiintoisia tyyppejä 100 tuntematonta - kuvaustehtävääni ja satuin Eläintarhan kentällä järjestettyyn senioreiden Helsinki-kisaan. Nappasin kuvan ja käsittelin mustavalkoiseksi. Urheilu on synkkää meininkiä.

Valokuvatorstain yksisanaiset tehtävät eivät meinaa innostaa nyt, kun on inspiraatiota ihan toisenlaiseen valokuvausproggikseen. Toisaaltahan sitä voisi koettaa yhdistää näitä ja pyytää kerran viikossa jotakuta tuntematonta avuksi “tyhjään” tai johonkin muuhun hankkeeseen, mutta toistaiseksi ei ole irronnut sopivaa yhdistelmää.

Tuntemattomia on tämän päivän kuvausreissun jäljiltä kasassa 15, siis 85 jäljellä. Ajattelin ryhtyä rakentelemaan sadan kuvan sisälle kymmenen kuvan sarjoja erilaisen tekniikan tai visuaalisen ilmeen perusteella. Ensimmäiset kymmenen olivat Lomolla otettuja kuvia, toiset kymmenen otan laajakulmalla. Kolmas kymmenen voisi olla vaikka ihmisiä töissään, neljäs baarissa otettuja lähikuvia, viides vaikka makroja tai irvistyksiä.

Katsotaan, mikä sattuu inspiroimaan.

Flickriin perustamassani 100 tuntematonta -ryhmässä menee kohta sadan jäsenen raja rikki, mukaan on ilmoittautunut väkeä ainakin Suomesta, Briteistä ja Etelä-Amerikasta. Voi tulla mielenkiintoinen setti, jos amatöörikuvaajat oikeasti innostuvat kuvaamaan vastaantulijoita eri puolilla maailmaa.