Huhtikuu 2007

Valokuvatorstain 40. haaste on suomen kielen kaunein sana. Tehtävänanto oli hankala, sillä en ole kovin suuri top-listojen fani. Hyviä vaihtoehtoja on yleensä paljon, ja eron tekeminen niiden välillä on usein hankalaa. Parhaan tai kauneimman valitseminen on yleensä keinotekoinen yritys pakottaa kaoottinen maailma järjestykseen.

Hain inspiraatiota lunttaamalla Ylen kieliohjelman sanalistoja. Niiden pohjalta pohdin, että ilmeisestikin edessä olisi kaksi mahdollista reittiä: minun pitäisi valita sana, joka on kauniin kuuloinen ^[1] tai sana, jonka kantama merkitys toisi hyvä vibat ^[2] Molempia vaihtoehtoja alkoi näkyä muiden tehtävästä inspiroituneiden kuvissa.

Ottamassani kuvassa on kaksi kaunista sanaa: “Sininen” ja “aamu/aamiainen”. Molemmat ovat pehmeitä sanoja joissa on myös fiilispuolella kiva klangi. Se on aamu Linnunlaulussa, Sinisen huvilan kahvilan terassilla. Terassi oli viime sunnuntaina toista viikonloppua auki ja tupaten täynnä iloisia, kauniita ja keväisiä ihmisiä.

Tampereen ylioppilaslehden Aviisin ^[1] uusin numero on näemmä suuri journalismispektaakkeli - aiheena on journalismi. :”(Kiitokset Suvikolle, joka lähetti del.icio.us-linkin.)”:

Teemanumerossa on kaikenlaista hauskaa: Jyrki Lehtola tekee 30 havaintoa mediasta ^[2] ja toimitus testaa, miten paljon krääsää voi viikossa tilata toimituksen arvostelukappaleiksi. Vakavammalla puolella Tuomo Tamminen perää pääkirjoituksessaan enemmän läpinäkyvyyttä journalismiin:

[--] julkisuudesta on tullut osa kaikkea, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Pelkkä oleminen tai tekeminen ei riitä, asia täytyy osata myös tuoda oikealla tavalla esiin julkisuudessa, eli käytännössä tiedotusvälineissä.

Toimittajilla luulisi tästä syystä olevan suorastaan velvollisuus raportoida myös siitä, miten julkisuutta omassa ja muissa toimituksissa luodaan ja muokataan.

Olen samaa mieltä, mutta epäilen, ettei juuri ketään oikeasti kiinnosta kuulla säännöllisiä syväanalyysejä juttujen synnystä. Hesarissa ^[3] sekä uutispäätoimittaja että verkkotoimitus pitävät toimituskäytäntöjä valottavia blogeja, mutta alkuinnostuksen jälkeen niiden kommentointi on jäänyt melko vähäiseksi. Lukuja en tiedä, mutta elän siinä käsityksessä, etteivät ne muutenkaan ole esimerkiksi Hesarin viihteellisempään blogitarjontaan verrattuna kovin suosittuja.

Vajaa vuosi sitten kirjoittamani merkintä verkostomarkkinointifirma Amwaysta on noussut ylivoimaisesti suosituimmaksi Pohdiskelevan liftarin artikkeliksi. Sen on lukenut nelisentuhatta netinkäyttäjää, joista suurin osa on tullut Googlen kautta etsimään tietoa Amwaysta. :”(Tämä on muuten hyvä esimerkki siitä, miten Google ja blogosfääri muodostavat merkittävän median, jonka kautta ihmiset voivat ja nykyään osaavat hakea tietoa, jota valtamediasta ei ihan noin vain löydy. Arttu kiinnitti tähän huomiota Pohdiskelevan liftarin kommenteissa hiljattain.)”:

Viimeisimmän kuukauden aikana merkintä on herännyt eloon, kun ihmiset ovat innostuneet artikkelia kommentoimaan. Nostan tähän nyt otteen Kibaristin kommentista, jossa laskeskellaan, kannattaako ryhtyä kauppaamaan kavereille saippuaa verkostomarkkinointiyrittäjänä vai osuuskaupan kassana:

Hieman matematiikkaa tähän väliin:

1) Matti tekee 40h/vko töitä palkalla X, jonka lisäksi hän harrastaa Amway-verkostomarkkinointia 12h/vko. Matti saa vuoden päästä 100e/kk bonuksia amwaystä(100e perustuu muutaman amway-kaverini ilmoittamiin lukuihin, voi olla suurempi tai pienempikin). Lisäksi Matti käy amway-seminaareissa ja ostaa amway-opetusmateriaalia noin 20e/kk.

2) Ville tekee töitä 40h/vko, myös palkalla X. Tämän lisäksi Ville tekee 12h/vko töitä kaupan kassalla, tuntipalkalla 7,5e/h. Täten Ville tienaa kaupan kassalta bruttona n. 360e/kk. Ville ei osta amway-materiaalia eikä myöskään maksa kaupan koulutustilaisuuksista.

Kumpi pojista tienaa enemmän, Matti vai Ville?

Villehän se, käteen hänelle jää suurin piirtein neljä kertaa enemmän rahaa per työtunti kuin Matille.

Debatti jatkukoon. Mitä minuun ja verkostomarkkinointiin tulee, me pysymme vastedeskin kaukana toisistamme. Luulenpa, etten enää edes kirjoita asiasta, vaan annan muiden hoitaa senkin homman puolestani.