Huhtikuu 2007

Valokuvatorstain 41. haaste on - ilmeisesti pääsiäiseen liittyen - armo. Armon linkittyminen kristinuskoon ohjasi omaakin tarttumistani tehtävään, tavallaan.

Friikkisirkus Circus Mundus Absurdus saapui lankalauantaina kaupunkiin, ja minä tietenkin tuppasin mukaan kuvaamaan armoa. CMA flirttailee avoimesti helvettiin liitetyn kuvamaailman kanssa ja tekee temppuja, jotka moni varmasti yhdistää kiirastulessa koettaviin piinoihin: pojat kävelevät rikkinäisellä lasilla, kylpevät tulessa ja roikkuvat lihakoukuissa. Valokuvatorstain armo-haasteeseen tästä ryhmästä sopi erityisen hyvin kuvaan Louis Cypher,^[1] kaikkien kadotettujen armoton piinaaja ja pimeyden ruhtinas.

Hesarin sunnuntaisivuilla oli samaisena lankalauantaina hieno artikkeli:”(Juttu on verkossa, mutta sen lukeminen maksaa)”: siitä, miten helvetti ei enää ole entisensä. Se lieskojen ja paholaisten täyttämä manala, jonka kanssa populaarikulttuuri flirttailee, ei enää kuulu teologien maailmankuvaan. Nykyisen kristillisen käsityksen mukaan helvetti on tyhjyys, jossa ihminen joutuu olemaan yksin vailla rakkautta. Ja vielä kuolemankin jälkeen armo voi tulla kohdalle, sillä helvetin asiantuntijan mukaan portit ovat auki, ja Jumala huhuilee ihmisiä tulemaan yksinäisyydestä hänen yhteyteensä, taivaaseen.

Tämä stereotyyppisemmän helvetin kanssa flirttailu on kiinnostanut taiteilijoita maailman sivu. Helvettihän on taivaaseen verrattuna tolkuttoman mielenkiintoinen paikka. Siellä sattuu ja tapahtuu, kun ihmisiä kiusataan. On alastomia ihmisiä ja tulenlieskoja. Taivaassa - sellaisena kuin se kristillisissä piireissä esitetään - ei tapahdu mitään, seisoskellaan vaan kaavut päällä ja lauletaan kuorossa.

Friikkisirkuksen kytky armoon ei muuten tule pelkästään armo-tuomio/helvetti-taivas -ajatuspolun kautta. Esiintyjät nimittäin armahtaa kivuliaiden temppujen tuskalta keikan jälkeinen endorfiini, jännityksen laukeamisen tuoma euforia. Siis armoa piinatuille, ihan täällä maan päällä.

Lisäys: Tein Flickriin Mundus Absurduksen fanittajille kuvasetin, josta löytyvät parhaat kyseisestä poppoosta ottamani valokuvat. Heikkohermoiset ja turhansiveelliset älkööt vaivautuko.

Muita haasteeseen vastanneita:

• Tuija on löytänyt ulkouskonnollisen armon
• Itsetuho ei anna armo G.W.Bushille
• Halo Efekti pohdiskelee samoja kuin minäkin: uskonnollinen kuvasto on helvetin tylsä tapa käsitellä armoa
• Iines pyytää armoa moottorisahamurhaajilta. Kuvassa hauskasti kulunut rertofiilis.
• Lepiksellä on teknisesti hieno kuva piikkilanka-patruunataideteoksesta, mikä on puolestaan hyvin oivallettu aihe teemaan.
• Sudenkorennoilla on hieno talvimaisema, jossa on saatu kennolle juuri se oikea valo.
• Maisemista myös Maria K:n mustavalkokuva on mainitsemisen arvoinen
  
  Viitteet:
  

  1. äännetään Lusifer ↩

Kun Associated press epäilee, että sille tarjotaan väärennettyä valokuvaa, kilauttaa uutistoimisto Dartmouth Collegen tietojenkäsittelytieteilijä Hany Faridille. Farid on nimittäin kehittänyt varsin toimivan ohjelman erilaisten vippaskonstien jäljittämiseen digitaalikuvista.

Science Newsin jutussa :”(via Boingboing)”: Farid kertoo, että tutkimusryhmä on kehittänyt pussillisen temppuja trikkien paljastamiseen. Ohjelma esimerkiksi etsii kuvasta toistuvia pikselikuvioita, jotka copypaste-tekniikan käytön. ^[1]

Jos kuva on muodostettu yhdistelemällä osia eri kuvista, osaa ohjelma haistaa erikokoisista orginaaleista skaalatut osat. Komposiittikuva voidaan paljastaa myös sen perusteella, että eri orginaaleista peräisin olevat osat on valaistu eri tavoin. Valoa analysoidaan varjojen ja kuvassa olevien ihmisten silmissä olevien heijastusten perusteella.

Kerrasta valmis tuollainen softa ei tietenkään ole. Farid toteaakin, että kehittyä pitää koko ajan. Jokainen uusi Photoshopin versio tekee väärennysten jahtaamisesta entistä vaikeampaa.

“This is an arms race,” Farid says. “I can already tell you how it’s going to end: We’re going to lose. It’s always going to be easier to create a forgery than detect a forgery.”

Suomessa huijauskuvien paljastamiseen ei käsittääkseni erikoissoftia käytetä. Mutta eipä minusta ole perusteitakaan: yksi kuva voi valehdella enemmän kuin miljoona sanaa, vaikkei pikseleihin olisi koskettu pitkällä tikullakaan. Vastaavasti melko rajustikin käsitelty kuva voi olla hyvin todenmukainen - kuvaa ei ole katsominen pelkästään pikseleihin.

Amerikkalainen The Week -aikakauslehti julkaisee huhtikuun loppupuolella ympäristönumeron, joka ilmestyy vain verkossa, kertoo New York Times (via Romanesko).

“Bringing our readers an extra issue in a digital format echoes the environmental issues we’re trying to highlight,” said Justin Smith, president and publisher of The Week in New York, which is part of Dennis Publishing.

Mielenkiintoinen kokeilu. The Weekillä on siihen tällä kertaa varaa, koska numeron sponsoriksi on lähtenyt hybridiautojaan mainostava Toyotan Lexus-haara. Sponsorin arvioidaan maksavan paikastaan verkkolehdessä noin puoli miljoonaa taalaa.

Tosin ei tämä vain verkossa julkaistavien lehtien kokeileminen ihan uutta ole. NYTimes tietää kertoa, että ainakin The Chicago Sun-Times ja The Toronto Star julkaisevat lehdestä iltapäiväversioita, jotka voi ladata vain netistä.

Kun joku vielä selittäisi, miksi kannattaa taittaa sanomalehdestä paperilehden päivitetty iltapäiväversio verkkoon sen sijaan, että julkaisisi vain uusia tai päivitettyjä juttuja päivän mittaan lehden verkkosivuilla.

Washington Postissa on loistava artikkeli ^[1] meksikolaisesta sankaritoimittajasta Lydia Cacho Ribeirosta, joka paljasti herrain suojelusta nauttivan miljonääripedofiilin ja joka siksi joutuu elämään hengenvaarassa - monet politiikan ja liike-elämän isokenkäiset mitä ilmeisimmin näkisivät hänet kuolleena.

Amnestyn jenkkilän-osasto palkitsi Cachon hiljattain hänen työstään lasten ja naisten oikeuksien hyväksi. WP:n artikkeli avaa hyvin sitä, millaista Cachon työ on maassa, jossa machismo on vallitseva mielentila.

Cacho writes of overhearing a group of male journalists speculating in a smoke-filled room about whether a 12-year-old could enjoy sex and commenting that “old Succar :”(Tässä tarkoitetaan Jean Thouma Hannah Succar Kuria, joka siis on Cachon paljastama bisnesmies-pedofiili ja vainoaja)”: likes young meat.”

Meksikossa muuten tapetaan enemmän journalisteja kuin missään muualla maailmassa - ellei Irakia lasketa.