Kansalaiskuvajournalistin rohkeuskurssi

Leena the hat lady Uusi innostukenpuuska sai minut kaivamaan naftaliinista vanhan idean ja jalkautumaan kaduille ottamaan kuvia ihan tuntemattomista ihmisistä. Tässä on eläkepäiväänsä Tallinnanaukiolla viettänyt Leena, jolla oli mahtava hattu. Itse neulottu, tietenkin.

Harrastajavalokuvaajien suurimpia ongelmia on, että me otamme ihan saakelin tylsiä kuvia. Siihen on pitkälti syynä rohkeuden puute - harrastelija ei uskalla kuvata mitään mielenkiintoista.

Olen aloittelemassa valokuvausprojektia, jonka utooppinen tavoite on kuvata muutaman seuraavan kuukauden kuluessa sata minulle ennestään tuntematonta ihmistä. Kun näen kaupungilla kulkiessani mielenkiintoisen tyypin, menen juttusille, vaihdan muutaman sanan ja pyydän saada ottaa kuvan. Perusjuttuja, joita journalistin hommissa pitää (kuvan ottamista lukuunottamatta) tehdä usein. Kuulostaa helpolta.

Sosiaalisen kynnyksen ylittäminen ei kuitenkaan ole kovin vaivatonta. Keskustelun aloittamiseen pitää usein tsempata lähes yhtä paljon kuin silloin, kun koetti mennä juttelemaan sille baarin näteimmälle tytölle. Takaraivossa takoo pelko, että toinen pitää idioottina ja sanoo ei. Eihän se mitään oikeasti haittaa, mutta paatumattomasta ja mukavuudenhaluisesta se tuntuu ikävältä.

Monissa valokuvakouluissa käsittääkseni järjestetään kursseja, joissa tarkoituksena on opetella juuri kontaktin ottamista kuvattaviin. [1] Käytännössä harjoitteiden sisältö on pitkälti sitä samaa, mitä nyt itse ajattelin harrastuksekseni ja kirjekurssina tehdä.

Sosiaalisen rohkeuden kehittäminen on keskeistä niin hyvän journalismin kuin sisällöllisesti hyvän kuvaamisenkin kannalta. [2] Hyvät jutut ja kuvat eivät saa jäädä haaveiksi siksi, ettei tekijä kehtaa.

Tervejärkisellä ihmisellä karttuu harjoittelun myötä rohkeuden lisäksi sosiaalinen kyvykkyys. Mitä useamman kerran on idiootti, sitä useampaa sosiaalista mokaa tietää varoa. Kovin pitkään kuvaustilanteisiin ei rymistele kuin norsu posliinikauppaan. Epäonnistu uudestaan, epäonnistu paremmin. [3]

Leikkimielisesti tätä pientä projektiani voisi kutsua vaikkapa kansalaiskuvajournalistin perusrohkeuskurssiksi. Jos joku haluaa liittyä joukkoon, tervetuloa. Pistin projektini tueksi pystyyn Flickr-ryhmän, johon ideasta innostuvat voivat tulla mukaan. Blogitsekin voi osallistua, tai vaikka pöytälaatikkoon. Tässä ei ole tärkeintä kuvien esittäminen, vaan rohkeus niiden ottamiseen

Viitteet:
  1. Muistaakseni kursseja vieläpä kutsutaan kontaktikuvauskursseiksi.
  2. Lemmikkikissoja kuvatessa sosiaalista kanttia ei tarvitse, joten tässä yhteydessä olisi ehkä mielekkäämpää puhua kuvajournalismista kuin valokuvauksesta.
  3. Tämä on muistaakseni Samuel Becketin lausahdus.

Share this: These icons link to social bookmarking sites where readers can share and discover new web pages.
  • del.icio.us
  • Facebook
  • Google
  • Digg
  • Technorati
  • TwitThis

Samasta aiheesta

Tags: , , , , ,

Oletko muuten kelannut miten kameran ulkonäkö (kuvaajan olemuksen lisäksi) saattaa vaikuttaa kuvaustilanteisiin? Lomo on vähemmän pelottava kuin järkkäri isolla putkella. Pikkupokkari on aika turvallisenoloinen. Kaikkein vähiten jengi tuntuu pelkäävän kännykkäkameraa.

Juu, flickrin puolella mietin asiaa enemmänkin. Mutta juuri tuolla logiikalla otin aluksi käyttöön Lomon ja vasta myöhemmin ryhdyn pelottelemaan ihmisiä järkkärillä.

Ja ihan ehdottomasti tästä kertyy kokemusta oman ulkonäön vaikutuksesta siihen, miten erityyppiset ihmiset suostuvat kuvatuksi (hypoteesi on suuntaan itsellä puku: pukumiehet helpompia - rento vaatetus: nuoriso ei pelkää)

Suviko: Ei saa vinkkailla tuollaisista kasseista tai on pakko köyhän toimittajan tehdä verkkotilauksia. Taas.

Pohdiskeleva liftari täyttää tänään vuosia! Paljon onnea Tepolle. Ja mahtavaa vappua kaikille!

Aivan loistava idea! Itse opiskelen viestintää ja juuri sosiaaliset tilanteet vieraiden ihmisten kanssa (haastattelu jutuntekoa varten yms.) jännittävät kokematonta eniten, kun ei semmoisesta kokemusta ole. Tämä kuulostaa aivan mahtavalta keinolta valaa ihmisiin rohkeutta. Josko sitä itsekin uskaltaisi tarttua kameraan…

Rohkeus…minkä URL:n sanon ja minkä todella pidän?

Tänne on ruvennut tulemaan poikkeuksellisen paljon ihmisiä suoraan osoitteen perusteella. Missäköhän tämä juttu on mainittu? Anyone?

Tampereen teknillisen yliopiston TT-Kamerat -valokuvauskerho on järjestämässä “100 Tuntematonta” -kuvausprojektin, jota varten vinkkinä oli meidän intrassa linkki tälle sivulle!

@36!jc, kiitos tiedosta. Mukavaa kuvausprojektia Tampereelle! Pankaahan linkkiä sitten tulemaan kuviin, vanhana ylioppilaskuvaajana ja tamperelaisena olisi mukava nähdä otoksianne!