Tampereen ylioppilaslehden Aviisin [1] uusin numero on näemmä suuri journalismispektaakkeli - aiheena on journalismi. :”(Kiitokset Suvikolle, joka lähetti del.icio.us-linkin.)”:
Teemanumerossa on kaikenlaista hauskaa: Jyrki Lehtola tekee 30 havaintoa mediasta [2] ja toimitus testaa, miten paljon krääsää voi viikossa tilata toimituksen arvostelukappaleiksi. Vakavammalla puolella Tuomo Tamminen perää pääkirjoituksessaan enemmän läpinäkyvyyttä journalismiin:
[--] julkisuudesta on tullut osa kaikkea, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Pelkkä oleminen tai tekeminen ei riitä, asia täytyy osata myös tuoda oikealla tavalla esiin julkisuudessa, eli käytännössä tiedotusvälineissä.
Toimittajilla luulisi tästä syystä olevan suorastaan velvollisuus raportoida myös siitä, miten julkisuutta omassa ja muissa toimituksissa luodaan ja muokataan.
Olen samaa mieltä, mutta epäilen, ettei juuri ketään oikeasti kiinnosta kuulla säännöllisiä syväanalyysejä juttujen synnystä. Hesarissa [3] sekä uutispäätoimittaja että verkkotoimitus pitävät toimituskäytäntöjä valottavia blogeja, mutta alkuinnostuksen jälkeen niiden kommentointi on jäänyt melko vähäiseksi. Lukuja en tiedä, mutta elän siinä käsityksessä, etteivät ne muutenkaan ole esimerkiksi Hesarin viihteellisempään blogitarjontaan verrattuna kovin suosittuja.
- Disclaimer: olin Aviisissa itse sivarina 2002-2003 ↩
- Lehtolan havaintolistan kohta 14: “95 prosenttia toimittajista väheksyy edelleenkin laajakaistaisen internetin kykyä muuttaa radikaalisti mediaympäristöä ja toimittajan omaa työtä. Neljä prosenttia suhtautuu internetiin niin innokkaasti, että myötähäpeästä on katsottava muualle. ” ↩
- Toinen jääviys-disclaimer: Hesari on nykyinen työnantajani ↩
Samasta aiheesta
Tags: aviisi, journalismi, läpinäkyvyys, media
2 comments
Comments feed for this article
Trackback link
http://pohdiskeleva.liftari.org/2007/04/01/aviisi-kirjoittaa-journalismista/trackback/
Huhtikuu 2, 2007 at 11:53 am
Maija Aalto
Jos katsotaan pelkkiä kävijämääriä, blogin pitäminen on ylipäätään aika turhaa hommaa. Kävijöitä on itse asiassa paljon enemmän kuin alkuun kuvittelimme, mutta journalismista jauhaminen vetää tosiaan paljon vähemmän lukijoita kuin viihde. Ja kaiken kaikkiaan blogit, ne viihteellisimmätkin, ovat kuitenkin aika marginaalista kamaa edelleen, jos kävijämääriä vertaa sivuston kävijämääriin yleensä. Keskustelua syntyy välillä jonkin yksittäisen aiheen ympärille (eniten veteraanin kuolemasta itsenäisyyspäivänä), mutta tosiaan vähemmän kuin toivoisi.
Mutta, tämä ei ole minusta mikään argumentti läpinäkyvyyttä vastaan. Perusidea on siinä, että lukijalle pitää tarjota niitä perusteluja silloin kun hän niitä kaipaa. Siis etenkin silloin, kun jokin asia herättää lukijoissa paljon keskustelua, vastuullinen toimitus menee mukaan tähän keskusteluun.
Lukijalla pitää olla monta selkeästi merkittyä reittiä, joita pitkin pääsee nykäisemään toimittajaa hihasta ja kysymään että mitä helvettiä toikin nyt oli olevinaan.
Yleisellä tasolla voisi myös todeta, että läpinäkyvyydellähän on tarkoitus rakentaa uskottavuutta päätuotteelle, niille uutisille, ei siis niinkään rakentaa siitä läpinäkyvyydestä itsestään tuotetta. Tai siis, näinkin se voisi mennä jossain välineessä. Eräiden blogissa lörpötellään liikaa kaikenlaista joutavaa, että tämä tavoite toteutuisi.
Minusta myös toimittajalle itselleen tekee toisinaan erittäin hyvää joutua miettimään ääneen miksi ja mitä hän on tekemässä. Sillä tavalla on vaikeampi päästää itseään liian helpolla.
Siitä onko nimenomaan blogi läpinäkyvyydelle paras väline en ole varma. Vaikka kuulunkin siihen neljään prosenttiin, muitakin keinoja varmasti on.
Huhtikuu 2, 2007 at 12:39 pm
Teppo
“Minusta myös toimittajalle itselleen tekee toisinaan erittäin hyvää joutua miettimään ääneen miksi ja mitä hän on tekemässä. Sillä tavalla on vaikeampi päästää itseään liian helpolla.”
Aamen.