Apu-lehti on näemmä Mediablogin Matti Lintulahden luotsaamana lanseerannut kansalaisreportterien verkkopalvelun Apureportterin. Pakko sanoa, että tykkään nimestä, jolla haalitaan lukijoita raportoinnin avuksi ja sloganista “Eikö juttu miellyttänyt - keksi itse parempi”. Hyvää copya.
Lisää krediittiä tulee sivuston reporttereille tarjoamasta ohjepaketista, joka on ainakin äkkivilkaisun perusteella asiallisen selkeä ja kattava, ja tarjotaanpa samaan pakettiin verrattain yleiskielinen katsaus reportterin kannalta keskeisiin lakipykäliinkin. Ja - tässäpä uutispommi - Apu lupaa maksaa reporttereille palkkioita tekstien laadusta riippuen parista kympista pariinsataan euroon.
Luulisi kiinnostavan.
Vielä on tietenkin turhan aikaista analysoida sisällön kehitystä suuntaan tai toiseen, mutta avaanpa sanaisen arkkuni silti. Olin hetken positiivisesti yllättynyt nimimerkki Ilkka Ranta-ahon laadukkaista kansalaisraporteista Saksan televisioviihteen surkeasta tilasta ja asiallisesta “sotiemme sankarit turisevat“-pätkästä. Mutta mutta. Kyseinen Ilkka Ranta-ahohan taitaa olla Avun verkkopuolen toimituspäällikkö, siis ammattijournalisti eikä mikään puskasta vekkosivulle tupsahtanut apureportteri. [1]
Muuten tähän mennessä Apureportteri-saitille karttunut sisältö onkin aika keskinkertaista lukijanosastokamaa.
Vaikka oma palkkani ja paikkani onkin tässä tulilinjalla, niin silti aina toivon, että jostain tulisi se suuri kansalaismedia, jolla valta kaapattaisiin kirjoittavalta eliitiltä. Ja aina, tai ainakin valtaosassa tapauksia, petyn pahasti. Kansalaisjournalismin anti on hemmetin usein ihan karmeaa tuubaa: teinien narsistista tiexää, akkojen turhanpäiväistä kaakatusta ja äijien jonninjoutavaa jorinaa.
No, toivotaan että kansa sen vallan vielä kaappaa. Veikkaanpa kuitenkin, että Lindholm on oikeassa jupistessaan tämän tästä blogiriviensä välistä, että hampaattomalla ja aikansa eläneellä, ammattilaisvoimin tehdyllä valtamedialla on paikkansa.
- Tiedän vallan mainiosti, että tällaisia pätkiä tehdään palvelun lanseerausvaiheessa syötiksi ja malliksi, mutta silti olin pettynyt. ↩
Samasta aiheesta
Tags: Apu, apureportteri, Ilkka-Ranta-aho, Jari-Lindholm, journalismi, kansalaisjournalismi, Matti-Lintulahti, media, mediablogi
3 comments
Comments feed for this article
Trackback link
http://pohdiskeleva.liftari.org/2007/03/27/apureportterit-kentalla/trackback/
Maaliskuu 27, 2007 at 10:31 am
Arttu
Yhdistelmä Google+blogosfääri on jo iso kansalaismedia, jota mainstream-lehdet eivät päihitä, koska ne eivät ole vielä tajuneet pitkää häntää.
Suomesta vain puuttuvat suositut Diggin kaltaiset kokoavat sosiaaliset uutissaitit, jotka pistäisivät blogijutut demokraattisesti järjestykseen. Pitää vissiin vähän aikaa odotella ennen kuin MSN Reporter ja muut isojen firmojen Digg-kloonit rantautuvat Suomeen.
Maaliskuu 28, 2007 at 5:04 pm
Teppo
Google+blogosfääri on hyvä tapa hakea ja löytää riippumatonta tietoa jostain tietystä aiheesta, mutta ne nimenomaan edellyttävät aktiivista hakemista.
Oma arvonsa olisi ajankohtaisuuksia kokoavalla palvelulla, jollaisia ovat lehdet, televisiokanavat ja kyllä, diggin tapaiset palvelut. Epäilen kyllä hintsusti, riittääkö suomessa aktiivikäyttäjien määrä seulomaan asiablogeista helmet sikalaarista. Aktiivisia viihteen suodattajia kyllä löytyy, mutta juuri asiapuolella olen ihan hiukkasen pessimistinen.
Maaliskuu 28, 2007 at 6:20 pm
Arttu
Otin esimerkiksi tuon MSN Reporterin juuri tuon aktiivisuusongelman takia. Kyseessä on Microsoftin Hollannissa, Belgiassa ja Norjassa käynnistämä Digg-klooni, joka on osa suosittua MSN-portaalia.
On siis valmiiksi iso käyttäjäpohja, ja uutisten mukaan nämä lokalisoidut diggit ovat saaneet ihan mukavasti käyttäjiä - varsinkin kun otetaan huomioon maiden koko.
Veikkaan että tuo Reporter-palvelu tulee vielä Suomeenkin, koska msn.fi on TNS Metrixin mukaan Suomen suosituin sivusto.
Saa tosin nähdä, tajuaako esim. suomi24:n johto miten hyvää bisnestä tällainen olisi.