Helmikuu 2007

Hesarin liikennekeskustelusta löytyi taas helmi. Tässä keskustelija vastaa toteamukseen, että tutkimusten mukaan nopeusrajoitusten noudattaminen vähentäisi merkittävästi liikennekuolemia.

Kysympä, minkä takia tehdään jotain tutkimuksia? Vastaus: Esim. siksi , että ns. joku henkilö tekee ns. väitöskirjaa aiheesta ja joutuu sitä asiaa siltäpohjalta tilastoimaan / tutkimaan. Oikeasti noilla tutkimuksilla ei aina ole todellisuuden kanssa tekemistä muuta kuin nimen yhtäläisyys.

Viime päiviin asti olen karttanut Googlen extrapalveluiden käyttöä. RSS-syötteeni olen lukenut NetNewsWirellä kotona tai Bloglinesillä töissä. Okei, tiesin että uutisotsikot saisi Googlen avaussivulle, mutta ajatus on vähän vistottanut: kirjaudu sisään ja isoveli tietää, mitä etsit.

Viikon lopulla sitten annoin Googlelle mahdollisuuden, ja perskules, sehän toimii. Google reader on huomattavasti Bloglinesiä maistuvampi rss-lukija ja uusimmat uutiset (Hs.fi, BBC:n etusivu, CNN, NYT ja Washington Post + muuta satunnaisotantaa) on tosiaan näpsäkkä nähdä samalla, kun nyt joka tapauksessa sitä maailman virallista hakukonetta käyttää.

Toimii.

Reissusta palaavaa toimittajaa odotti kotona kaksi settiä postiluukusta eteisen lattialle ujutettuja puhelinluetteloita. Eikä siis kahden eri firman, vaan yhden ja saman. Okei, ovessa on kaksi nimeä ja kodissa kaksi kännykkäliittymää, mutta herranjestas - mitä helvettiä yksiössä tekee kahdella samanlaisella puhelinluettelopaketilla? Mitä se Fonectan jakelija on oikein siinä oven ulkopuolella ajatellut? Tekevänsä vain duuniaan?

Tarkemmin ajatellen, en ole kyllä käyttänyt kotona puhelinluetteloa kertaakaan viimeeksi kuluneen kahden vuoden aikana, eli yksikin kotiin kannettu luettelosetti olisi ollut turhake.

Voisiko oveen laittaa lapun, jossa kiellettäisiin mainosten, ilmaisjakelulehtien ja puhelinluetteloiden jakelu? Toimisiko se?

Viime perjantaina kotiin tupsahtaneessa Kumppanissa kerrottiin, että maailmanparantaja Bono on ottanut asiakseen vältellä veroja.:”(Koska Kepan julkaiseman lehden uusinta numeroa ei ole vielä verkossa, linkitän Newsmaxin artikkeliin, jossa kerrotaan samat asiat. Juttu on itse asiassa aika vanhaa perua, mutta ilmeisesti ei ole tullut seurattua viihdeuutisia, koska se ei ole sattunut aiemmin silmään.)”: Kun Irlanti määräsi yli 250 000 euron tekijänoikeustulot verollepantavaksi, U2 siirsi tekijänoikeuksiensa hallinnan hollantilaiselle firmalle.

Rähinähän syntyy siitä, että Bono on äänekkäästi vaatinut muun muassa kotimaataan Irlantia lisäämään kehitysapuun annettavia määrärahoja, jotka siis maksetaan veroista. Tässä voisi nähdä melkoisen ristiriidan sanojen ja tekojen välillä, jos ryhtyisi oikein ilkeäksi.

Bonon hyväntekijähabituksessa on ollut jotain hemmetin ärsyttävää, mutta silti tämä uutinen oli ikävä yllätys. Miksi kaikkien pitää olla tuollaisia kaksinaamaisia mulkkuja? Graah.

Joulukuusta asti Pohdiskelevan liftarin henkisissä naapuriblogeissa:”(Mediablogi taisi ennättää ensin, sen jälkeen asiaa on pohdittu ainakin Oikeissa totuuksissa ja havainnoitu Tuhat Sanaa-blogissa.)”: on esitetty havaintoja siitä, että yhteisölliset linkkipalvelut tyyppiluokkaa digg tai del.icio.us ovat tekemässä tuloa Suomeen. On tullut Blogispottia, Kerro.fi -saittia ja Bongaa.infoa ^[1]

Suomalaiset palvelut ovat tervetullut lisä kansainvälisten rinnalle, sillä suomalaiset herkut hukkuvat globaalissa mittakaavassa helposti. Blogistanissa alkaa olla niin paljon tavaraa, että merkintäjä jyviin ja akanoihin lajitteleva yhteisö olisi hemmetin hieno juttu. Suomen Digg auttaisi löytämään helmiä.

Ongelma on, ettei käyttäjiä ole. Eero esittää hyviä huomioita kriittisestä massasta ja sen saavuttamisen vaikeudesta - voi olla, ettei esimerkiksi Blogispotti saa tarpeeksi käyttäjiä, että se alkaisi oikeasti toimia.

Toinen pullonkaula on, että nämä suomalaiset palvelut ovat toistaiseksi kohtuuttoman kökköjä käyttää eivätkä tarjoa suoraa hyötyä yksittäiselle käyttäjälle. Oikeasti menestyneet sosiaaliset veppipalvelut, kuten Flickr ja del.icio.us:”(Hypermedialaboratorion Ilkka Kaikuvuo on kirjoittanut del.icio.usin käytöstä blogiinsa hyvän artikkelin)”: toimivat, koska käyttäjät pistävät tavaraa talteen nimenomaan omaa käyttöä varten ja merkkaavat niihin avainsanoja:”(Tuija kirjoitti tägien käytöstä merkinnän, jonka jälkeinen keskustelu on poikkeuksellisen mielenkiintoinen.)”:, että löytäisivät ne itse. Sosiaalisuus on oikeastaan sivutuote, mutta siitä hyötyvät kaikki. Tieto järjestyy suuressa järjestelmässä folksonomioihin vahingossa: valtavaan kaaokseen syntyy massan kautta ainakin jonkinlaista järjestystä.

Kaipa se kipeä peruskysymys kuuluu: Onko suomenkielisiä veppikäyttäjiä/blogiharrastajia tarpeeksi, että tällaiset palvelut voivat ylipäätään toimia?

Käteen sattui Kirjastolehti 6/2006. ja silmiin sen artikkeli internetin sosiaalistumisesta. Puhuttiin webin uudesta aallosta:”(Tästähän on jo useaan otteeseen todettu, ettei mitään uutta aaltoa ole, jatkuvaa liikettä vain. Web2.0 on O’Reillyn keksimä markkinointisana.)”:, viitattiin lähteenä Wikipediaan^[1] ja paljastettiin sivulauseessa, kenelle kirjasto on tehty:

“Helposti lähestyttävät pelit (casual games) ovat myös nousemassa suosioon. Keski-ikäiset naiset ovat löytäneet ne Amerikassa. Jos tämä yleistyy meilläkin, kirjastot ehkä rupeavat suhtautumaan peleihin suopeammin.”

Kirjasto suhtautuu siis suopeasti asioihin, jotka ovat suosittuja keski-ikäisten naisten keskuudessa. Enpä ollut koskaan ajatellut sitä tuossa muodossa, mutta kyllähän se nyt ääneen sanottuna kuulostaa ihan järkeenkäypältä.

Muistelen, että teininä kirjastoa dissattiin maailman kuivimpana paikkana^[2] ja kirjastotädin työtä pidettiin tylsyyden multihuipentumana.

Olisikohan näillä asioilla jonkinlainen yhteys? Ja pitäisikö kirjastojen suhtautua esimerkiksi pelikulttuuriin myönteisemmin jo nyt, vaikkeivät keski-ikäiset naiset vielä käykään kuumana sen suhteen?