Ei se keskustelukaan niin vähäistä ole. Ainakin minä näen hänen ajoittain osallistuvan hypertekstin avulla keskusteluun. Blogosfäärissähän keskusteluahan ei voi rajata vain yhteen pisteeseen, vaan se etenee (vaikkakin välillä vähän kömpelösti) monella rintamalla - kommentteja ja välihuuteluja voi esittää sivustolta toiselle. Täysinpainoinen osallsituminen vaatii ehkä normaalia keskustelupalstaa suurempia ponnisteluja, mutta kuten monet bloggaajat antavat ymmärtää he kokevat systeemin kaikesta huolimatta mielekkäänä ja vuorovaikutteisena.

Jarin bloggausstatuksen eduksi pitää myös laskea, että monet bloggaajat pitävät ja puhuttelevat häntä bloggaajana. Tämä sosiaalinen hyväksyntä on hyvin tärkeä tekijä ja kriteerinä jyllää helposti sellaisten sivuseikkojen, kuten kommentointimahdollisuus, yli.

Yhteisö voi varmasti hyväksyä mielivaltaisempiakin poikkeamia ja myös itse tehdä sellaisia kokematta sen kummempaa ristiriitaa.

*

Yllättävän monessa lukemassani blogeja käsittelevässä tutkimuksessa muuten LiveJournal on rajattu pois, koska “siellä olevat sivustot mielletään enemmän verkkopäiväkirjoiksi kuin blogeiksi” - niin jännää kuin se onkin, samat toiminnolliset ja ulkoasulliset konventiot, mutta jotkin käyttäjäkulttuuriset piirteet tekevät siitä vain erilaisen. Toki siellä on joukossa selkeitä blogejakin, mutta enemmistön kautta palvelu on profiloitunut aivan eri suuntaan kuin esim Blogger.

Mite on esimerkiksi huimassa nousussa olevan Jari Lindholmin blogin laita, onko se blogi lainkaan? Siellähän ei voi merkintöjä kommentoida, eikä mies kommentoi blogistania - vaan maailmaa laajemmin. Itse asiassa Lindholm vieläpä eksplisiittisesti ilmoittaa pitäytyvänsä nettikeskusteluista.

Itsehän olen muutamaan otteeseen todennut, että minusta bloggaamisen voisi määritellä “helpoksi julkaisemiseksi netissä”. Mutta se onkin ihan toivottoman liberaalia höhhöilyä, jossa ei erotella maispeissiä, flikkeriä ja bloggeria.

Sinä kirjoititkin helkkarin osuvasti: “…minun on vähän hankala uskoa yhden supermerkittävän blogin nousuun. Blogien keskeinen uusi juttu kun on kuitenkin ollut se, että pystytään tekemään osuvaa täsmäjuubaa pienemmille porukoille kuin aiemmin. Blogi, joka kertoisi olennaisen kaikesta, on ihan jostain toisesta maailmasta. Siitä vanhasta.”

Kuten viittasitkin, niin bloggaamisesta keskusteleminen on epämääräisten käsitteiden valossa perhanan vaikeaa. Pelkkä blogialustan hyväksyminen blogin määritelmäksi ei voi olla ratkaisu, sillä samaa formaattia ja ominaisuuksia käytetään niin moniin eri tarkoituksiin. Itse hakisin määritelmää summauksesta teknista, kulttuurista ja sosiaalista näkökulmaa. Mitään kovin tarkkoja kriteerejä ei ole järkevää kiveen hakata, sillä kunnostautuminen yhdellä osa-alueella voi käytännössä korvata muiden puutteita. Olisi varmasti myös kysyttävä kirjoitajalta itseltään kokeeko hän ylläpitämänsä sivuston blogiksi, sekä yleisöltä, että kokevatko he seuraavansa blogia.

Tuo interblogistinen linkittely ei ole mielestäni mitenkään blogia ehdottomasti määrittelevä piirre, vaan linkittäminen on ylipäätään verkkoympäristössä luonteva vuorovaikutuksen muoto sekä tapa rikastuttaa hypertekstin keinoin omaa ilmaisua. Muihin blogeihin viittaaminen ei mielestäni ole muutenkaan mikään blogien sisällöllinen kriteeri. Linkittäminen on pikemminkin kulttuurinen tapa osoittaa arvostusta ja korostaa tasa-arvoisuutta - kääntäen linkittämisen puute voidaan nähdä jopa ylimielisenä. Valtamedien bloggaajien saamassa linkki-kritiikissä voi kuulla myös hieman katkeruutta, sillä monet amatööribloggaajat varmasti mielellään ottaisivat osansa niistä HS-blogien lukijoista, joille muu blogosfääri on vielä kartoittamatta.

Jos kirjoittaja linkittämisen ohella pidättäytyy myös keskusteluun osallistumisen oman bloginsa kommenteissa tai estää kommentoimisen kokonaan, niin silloin voidaan olla jo kriittisempiä sen suhteen onko kyseessä lainkaan blogi vai ihan jonkin muun tyyppinen julkaisu.

Ja en missään nimessä määrittelisi Kaupungin valoja blogiksi vain teknisesti. Huhtanen bloggasi mielestäni varsin tyylipuhtaasti - omat mielipiteet ja valinnat tulivat selkeästi esille ja kontakti yleisöön löytyi kommenttilootassa.

Tilanne on vähän kuin vanhaan aikaan urheilussa. Oli ammattilaiset ja amatöörit, joista vain jälkimmäiset saivat osallistua olympiakisoihin, koska he olivat “oikeita urheilijoita”. (Nythän tässä keskustelussa on siirrytty “doupatut ja douppaamattomat” -jaotteluun.)

Teknisesti määritellen on jo olemassa vaikutusvaltaisia blogeja, että esimerkiksi Hesarin kollegani pitämässä Kaupungin valoissa korkeankin tason kunnallispoliitikot tulivat blogiin turisemaan, eli siellä käytiin oikeasti merkittävää keskustelua. Sosiaalisessa mielessähän tämä Huhtasen palkittu blogi ei sitten ollut mukään blogi, koska sitä piti ammattijournalisti ja keskustelijoista valtaosa ei ollut bloggaajia.

Nimenomaan sosiaalisessa mielessä määriteltynä merkittävä blogi on käytännössä mahdoton, koska puristien mielestä se todennäköisesti lakkaisi olemasta blogi heti, kun siitä tulisi merkittävä.

Jaakko: käytän blogistainia justiinsa samalla tavalla: blogosfäärissä ovat kaikki, blogistanissa me suomenkieliset.

Myikö kirjailija Vuorinen itsensä kun salli julkaistavaksi Juoppohullun päiväkirjat. Enemmänkin bloggaajien pitäisi kokea ylpeyttä siitä, että saavat huomiota netin ulkopuolellakin. Minä ainakin koe sitä, varsinkin sen jälkeen kun itse aloitin harrastuksen.

Niin pitkään sitä mietin.

Mainittua huoraamistakin teen. Vähän päälle parikymppiä on tullut ja mainokset on laitettu päälle viime syksyllä. Niin hitaasti niitä tulee, että kyllä mietityttää, mutta toisaalta en ole prinsessa- enkä neulebloggaaja.

Blogien hienous kun piilee julkaisuvapaudessa ja verkostoitumisessa. Se että jokainen saa julkaista mitä haluaa, on arvokkaampaa kuin se, että blogosfääriin saataisiin oma mielipidemessias, jonka uutiskynnysten yli harppovissa postauksissaan kertoo sadoilletuhansille lukijoilleen, mikä on tänään Tärkeää. Toki heillekin tilaa löytyisi, mutta luulen heidän pärjäävän paremmin jo olemassa olevillan foorumeillaan.

Nanoyleisöt ovat blogeille luonnollisia, niiden kanssa kirjoittaja pystyy säilyttämään terveen keskusteluyhteyden. Tuhansien blogien päällekkäin menevät lukijasuhteet muodostavat suuren verkoston, jossa sana kiirii tehokkaasti: tärkeät aiheet nousevat esiin kun riittävä määrä ihmisiä kommentoi, linkittää sekä kopioi ja liittää. Näin saadaan esille se kansalaismielipide, jonka irvikuvia olemme tähän asti tottuneet näkemään vain iltapäivälehtien raflaavista lööpeistä. Se on merkittävää jos mikä.

Onko näkökulmani turhan romantisoiva? ;D

Aito blogaaminen kieltämättä yhdistetään siihen, ettei sillä tienaa. Olen miettinyt, että jos minulle nyt joku jostain syystä haluaisi tästä harrastuksesta maksaa, niin kai se vähän myös kirjoittamista muuttaisi.

Vähän samanhenkisesti kommentoin tuonne Sun Äitis tekstiin siitä, että välttämättä ei synny yhtä merkittävää, vaan eri asioihin omansa, niin kuin lehdissä on erilaisia osastoja, kohderyhmiä ja lukijoita.