Sillä välin kun keskityin katselemaan toisaalle, blogistanissa on tapahtunut hyviä asioita. Jari Lindholm on alkanut taas blogata [1] ja Porissa on perustettu haikailemaani blogilehteä kovasti muistuttava Blogiskooppi Satakunnan kansan verkkosivuille. Hienoa. Jään seuraamaan molempia.
Blogistanissa on käyty myös keskustelua, jonka Mari tiivisti keskusteluksi oikeasti tärkeän blogin luomisesta. Keskustelun likkeellepanija taitaa olla Mitvit, mutta sittemmin siihen ovat osallistuneet ainakin Skitso-Janne ja Sun äitis, sekä siis aiemmin mainittu Mari [2] Jos nyt minäkin koetan kiteyttää vielä keskustelun sisällön, niin monien mielestä tuubaa on ihan tarpeeksi ja nyt saisi joku jo kirjoittaa jotain asiaakin niin, että tarpeeksi moni sen huomaisi.
Ihan samaa mieltä. Minulle haircut- tai tekniikkauutisblogit eivät tuo elämään yhtään mitään lisäarvoa. Kyllä niitä saa kirjoittaa, mutta minä en niitä jaksa lukea.
Ihan toinen juttu sitten on, että onko tuollainen oikeasti tärkeä blogi Suomessa edes mahdollinen. Ollakseen oikeasti tärkeä blogin pitäisi käsitellä tärkeitä asioita [3] ja olla niin suosittu, että sanomisilla olisi jotain merkitystä. Mutta mutta… Jos nyt verrataan anglosaksiseen maailmaan, missä tällaisia oikeasti tärkeitä blogeja on, niin niissä on kyllä jotain muutakin oikeasti tärkeää, mitä meillä ei ole – nimittäin oikeasti tärkeitä kolumnisteja. Suomessa kun kolumnistin urasta unelmoivalle voi antaa saman ohjeen kuin rokkariksi tähtäävälle: Don’t quit your dayjob. Hevillä elää Suomessa paremmin kuin kolumnoimalla. Meillä ei ole sellaista julkisen keskustelun kulttuuria, joka maailmalla luo pohjan bloggaajien nousulle.
Tässä keskustelussa on muuten myös toinen mielenkiintoinen juttu, joka on tässä Äiteen lausahduksessa rivien välissä, vapaasti tulkiten, selkeämmin toki jossain muualla:
Entäs se toimittajakunnan ulkopuolelta pelmahtava merkittävä kansalaisblogisti, jollain senkin on elettävä? Opintotuella? Työttömyyskorvauksella? (vanhempainrahalla ei ehdi!) Eläkkeellä? Kansalaispalkalla?
Blogistanin horinoissa tuntuu jatkuvasti olevan sellainen pohjavire, että toimittajana leipänsä ansaitseva bloggaaja ei ole oikea bloggaaja, vaan ensisijaisesti toimittaja. Toisin päin sama asia: jos bloggaamisesta saa kunnon palkkaa, se ei enää ole “aitoa” bloggaamista. Jos joku toimittajakunnan ulkopuolelta onnistuisi luomaan aidosti merkittävän blogin, hänet rekrytoitaisiin melkoisen varmasti johonkin toimitukseen – mistä todennäköisesti taas seuraisi, että alkaisi perusjupina epäaitoudesta. Sama nurina tulisi melkoisella varmuudella vastaan myös, jos “aidosti merkittävän” blogin taustalla olisi niin hyvä bisnesidea, että blogi pystyisi taloudesllisesti kannattelemaan itseään. Tässä on taustalla blogistanissa vellonut kansalaisjournalismipaatos: bloggaajan stereotyyppi on yksinäinen kansalainen, mediatalojen ulkopuolella. [4]
Siksi kolmannekseen, minun on vähän hankala uskoa yhden supermerkittävän blogin nousuun. Blogien keskeinen uusi juttu kun on kuitenkin ollut se, että pystytään tekemään osuvaa täsmäjuubaa pienemmille porukoille kuin aiemmin. Blogi, joka kertoisi olennaisen kaikesta, on ihan jostain toisesta maailmasta. Siitä vanhasta.
Joka tapauksessa, lisää täsmäjuubaa tarvitaan myös vakavista asioista. Kun näin moni sitä kaipaa, niin ehkäpä, ehkäpä sitä kohta jostain tuutista tupsahtaa.
- Voin vain ihmetellä, mistä Lindholm ottaaa virtansa ja kadehtia. Hemmetin hienoa tavaraa paperilla ja verkossa, minkä lisäksi epäilen, että miehellä saattaa olla myös muuta elämää. Onko sillä viidenkymmenen tunnin vuorokaudet vai mitä, häh? ↩
- Marille kiitos siitä, että löysin koko keskustelun. Jollei Mari olisi linkittänyt omaa merkintäänsä tänne, olisi koko keskustelu varmaan mennyt ohi, koska viime aikoina en ole blogeja ennättänyt seuraamaan ↩
- Tulkitsen, että tässä tarkoitetaan nyt perinteisesti tärkeinä pidettyjä taloutta ja kansallisen tason politiikkaa sekä mahdollisesti jonkinlaista turvallisuuspoliittista analyysiä extrana. Verkkohan on jo väärällään yksityisen elämän politiikkaa, mitä ei selvästi pidetä oikeasti tärkeänä tässä keskustelussa. ↩
- Tämä huomiohan on määritelmällistä saivartelua: suurin osa lukijoista varmasti hyväksyisi aidosti merkittävän blogin blogiksi karvoihin katsomatta, koska suurin osa on tarpeeksi selväjärkistä ollakseen sortumatta käsitepyörittelyyn. ↩
Samasta aiheesta
Tags: bloggaaminen, blogiasiat, blogilehti, blogiskooppi, blogistan, journalismi, Mari-Koo, Mitvit, Schitzo-blog, Sun-äitis
-
Eipä kestä kiitellä: mielestäni olit sen linkkauksen ansainnut, koska asiaa silloin taannoin täällä paljon pohdittiin.
Aito blogaaminen kieltämättä yhdistetään siihen, ettei sillä tienaa. Olen miettinyt, että jos minulle nyt joku jostain syystä haluaisi tästä harrastuksesta maksaa, niin kai se vähän myös kirjoittamista muuttaisi.
Vähän samanhenkisesti kommentoin tuonne Sun Äitis tekstiin siitä, että välttämättä ei synny yhtä merkittävää, vaan eri asioihin omansa, niin kuin lehdissä on erilaisia osastoja, kohderyhmiä ja lukijoita.
-
Olen jotenkin tuskastunut tähän tärkeys/merkittävyys-keskusteluun, sillä siinä ollaan mielestäni hieman hakoteillä.
Blogien hienous kun piilee julkaisuvapaudessa ja verkostoitumisessa. Se että jokainen saa julkaista mitä haluaa, on arvokkaampaa kuin se, että blogosfääriin saataisiin oma mielipidemessias, jonka uutiskynnysten yli harppovissa postauksissaan kertoo sadoilletuhansille lukijoilleen, mikä on tänään Tärkeää. Toki heillekin tilaa löytyisi, mutta luulen heidän pärjäävän paremmin jo olemassa olevillan foorumeillaan.
Nanoyleisöt ovat blogeille luonnollisia, niiden kanssa kirjoittaja pystyy säilyttämään terveen keskusteluyhteyden. Tuhansien blogien päällekkäin menevät lukijasuhteet muodostavat suuren verkoston, jossa sana kiirii tehokkaasti: tärkeät aiheet nousevat esiin kun riittävä määrä ihmisiä kommentoi, linkittää sekä kopioi ja liittää. Näin saadaan esille se kansalaismielipide, jonka irvikuvia olemme tähän asti tottuneet näkemään vain iltapäivälehtien raflaavista lööpeistä. Se on merkittävää jos mikä.
Onko näkökulmani turhan romantisoiva? ;D
-
Ehkäpä Lehtikin olisi pitänyt lopettaa itsensä myymisestä. Niilläkin pyörii ne mainokset, joista sinä päätit luopua.
Blogistaniassa (jota käytän siis erottaakseni blogosfääristä -stanian, eli kielellisen sisäalueen) on mahdollisuus esille tulemiseen ja taloudellisessa mielessäkin.Myikö kirjailija Vuorinen itsensä kun salli julkaistavaksi Juoppohullun päiväkirjat. Enemmänkin bloggaajien pitäisi kokea ylpeyttä siitä, että saavat huomiota netin ulkopuolellakin. Minä ainakin koe sitä, varsinkin sen jälkeen kun itse aloitin harrastuksen.
Niin pitkään sitä mietin.
Mainittua huoraamistakin teen. Vähän päälle parikymppiä on tullut ja mainokset on laitettu päälle viime syksyllä. Niin hitaasti niitä tulee, että kyllä mietityttää, mutta toisaalta en ole prinsessa- enkä neulebloggaaja.
-
Pahoittelut typoista. Huono asento, tietokone sylissä ja aikeissa tehdä ihan muuta.
-
Erkka, ei tuo ihan pelkkää romantisointia ole. Bloggaamisesta puhuttaessa on se ongelma, että käsite alkaa muuttua hämäräksi. Jos puhutaan blogista teknisenä tapana tehdä matskua verkkoon, olet enemmän tai vähemmän väärässä. Jos taas bloggaaminen määritellään jotenkin kansalaisjournalismin ja harrastamisen kautta, olet ihan oikeassa.
Teknisesti määritellen on jo olemassa vaikutusvaltaisia blogeja, että esimerkiksi Hesarin kollegani pitämässä Kaupungin valoissa korkeankin tason kunnallispoliitikot tulivat blogiin turisemaan, eli siellä käytiin oikeasti merkittävää keskustelua. Sosiaalisessa mielessähän tämä Huhtasen palkittu blogi ei sitten ollut mukään blogi, koska sitä piti ammattijournalisti ja keskustelijoista valtaosa ei ollut bloggaajia.
Nimenomaan sosiaalisessa mielessä määriteltynä merkittävä blogi on käytännössä mahdoton, koska puristien mielestä se todennäköisesti lakkaisi olemasta blogi heti, kun siitä tulisi merkittävä.
Jaakko: käytän blogistainia justiinsa samalla tavalla: blogosfäärissä ovat kaikki, blogistanissa me suomenkieliset.
-
Sen verran vielä, että jos blogeista halutaan puhua sosiaalisena ilmiönä eikä julkaisualustana, niin palkatta työtään tekevien verkkokolumnistien kunkku Kemppinenkään ei juuri harrasta sitä interblogistista linkittelyä, joiden puutteesta valtamedian blogeissa nillitetään. Nih.
Tilanne on vähän kuin vanhaan aikaan urheilussa. Oli ammattilaiset ja amatöörit, joista vain jälkimmäiset saivat osallistua olympiakisoihin, koska he olivat “oikeita urheilijoita”. (Nythän tässä keskustelussa on siirrytty “doupatut ja douppaamattomat” -jaotteluun.)
-
Teppo:
Oma näkökulmani painottui kommentissani lähinnä siihen bloggaajien aktiivisesti verkostoituvaan ja itsensä tiedostavaan yhteisöön, jonka ideologisesti yhdistävänä tekijänä on tavallisen ihmisen voimaantuminen. Siksi yhden merkittävän blogin peräänkuuluttaminen kuulostaa korvissani yhtä hassulta kuin anarkistit toivoisivat jonkun ottavan johdon käsiinsä.Sinä kirjoititkin helkkarin osuvasti: “…minun on vähän hankala uskoa yhden supermerkittävän blogin nousuun. Blogien keskeinen uusi juttu kun on kuitenkin ollut se, että pystytään tekemään osuvaa täsmäjuubaa pienemmille porukoille kuin aiemmin. Blogi, joka kertoisi olennaisen kaikesta, on ihan jostain toisesta maailmasta. Siitä vanhasta.”
Kuten viittasitkin, niin bloggaamisesta keskusteleminen on epämääräisten käsitteiden valossa perhanan vaikeaa. Pelkkä blogialustan hyväksyminen blogin määritelmäksi ei voi olla ratkaisu, sillä samaa formaattia ja ominaisuuksia käytetään niin moniin eri tarkoituksiin. Itse hakisin määritelmää summauksesta teknista, kulttuurista ja sosiaalista näkökulmaa. Mitään kovin tarkkoja kriteerejä ei ole järkevää kiveen hakata, sillä kunnostautuminen yhdellä osa-alueella voi käytännössä korvata muiden puutteita. Olisi varmasti myös kysyttävä kirjoitajalta itseltään kokeeko hän ylläpitämänsä sivuston blogiksi, sekä yleisöltä, että kokevatko he seuraavansa blogia.
Tuo interblogistinen linkittely ei ole mielestäni mitenkään blogia ehdottomasti määrittelevä piirre, vaan linkittäminen on ylipäätään verkkoympäristössä luonteva vuorovaikutuksen muoto sekä tapa rikastuttaa hypertekstin keinoin omaa ilmaisua. Muihin blogeihin viittaaminen ei mielestäni ole muutenkaan mikään blogien sisällöllinen kriteeri. Linkittäminen on pikemminkin kulttuurinen tapa osoittaa arvostusta ja korostaa tasa-arvoisuutta – kääntäen linkittämisen puute voidaan nähdä jopa ylimielisenä. Valtamedien bloggaajien saamassa linkki-kritiikissä voi kuulla myös hieman katkeruutta, sillä monet amatööribloggaajat varmasti mielellään ottaisivat osansa niistä HS-blogien lukijoista, joille muu blogosfääri on vielä kartoittamatta.
Jos kirjoittaja linkittämisen ohella pidättäytyy myös keskusteluun osallistumisen oman bloginsa kommenteissa tai estää kommentoimisen kokonaan, niin silloin voidaan olla jo kriittisempiä sen suhteen onko kyseessä lainkaan blogi vai ihan jonkin muun tyyppinen julkaisu.
Ja en missään nimessä määrittelisi Kaupungin valoja blogiksi vain teknisesti. Huhtanen bloggasi mielestäni varsin tyylipuhtaasti – omat mielipiteet ja valinnat tulivat selkeästi esille ja kontakti yleisöön löytyi kommenttilootassa.
-
Kiitos hyvästä kommentista, erkka. Ihan käsittämättömässä suossahan tässä kuljetaan, jos koetetaan löytää tiukka viiva, joka jakaisi verkkojulkaisut blogeihin ja ei-blogeihin.
Mite on esimerkiksi huimassa nousussa olevan Jari Lindholmin blogin laita, onko se blogi lainkaan? Siellähän ei voi merkintöjä kommentoida, eikä mies kommentoi blogistania – vaan maailmaa laajemmin. Itse asiassa Lindholm vieläpä eksplisiittisesti ilmoittaa pitäytyvänsä nettikeskusteluista.
Itsehän olen muutamaan otteeseen todennut, että minusta bloggaamisen voisi määritellä “helpoksi julkaisemiseksi netissä”. Mutta se onkin ihan toivottoman liberaalia höhhöilyä, jossa ei erotella maispeissiä, flikkeriä ja bloggeria.
-
Kyllä Jari varmaan blogiksi lasketaan, vaikka ikävästi onkin rampauttanut wordpressin kommentoinnin. Kyllähän hän silti osoittaa olevansa kiinni suomalaisten blogien tapahtumissa linkittämällä niihin ja kommentoimalla niissä sanottua omassa blogissaan. Muutenkin tyyli on hyvin “blogimaista” ja kun tarkemmin katsoo, niin Jarilla on sivupalkissaan “Muut”-otsikolla (=”muut minun lisäkseni”?) oleva blogroll, jolla selvästi osittaa oman viiteryhmänsä, jonka jäsenet ovat a) toimittajia ja b) bloggaajia.
Ei se keskustelukaan niin vähäistä ole. Ainakin minä näen hänen ajoittain osallistuvan hypertekstin avulla keskusteluun. Blogosfäärissähän keskusteluahan ei voi rajata vain yhteen pisteeseen, vaan se etenee (vaikkakin välillä vähän kömpelösti) monella rintamalla – kommentteja ja välihuuteluja voi esittää sivustolta toiselle. Täysinpainoinen osallsituminen vaatii ehkä normaalia keskustelupalstaa suurempia ponnisteluja, mutta kuten monet bloggaajat antavat ymmärtää he kokevat systeemin kaikesta huolimatta mielekkäänä ja vuorovaikutteisena.
Jarin bloggausstatuksen eduksi pitää myös laskea, että monet bloggaajat pitävät ja puhuttelevat häntä bloggaajana. Tämä sosiaalinen hyväksyntä on hyvin tärkeä tekijä ja kriteerinä jyllää helposti sellaisten sivuseikkojen, kuten kommentointimahdollisuus, yli.
Yhteisö voi varmasti hyväksyä mielivaltaisempiakin poikkeamia ja myös itse tehdä sellaisia kokematta sen kummempaa ristiriitaa.
*
Yllättävän monessa lukemassani blogeja käsittelevässä tutkimuksessa muuten LiveJournal on rajattu pois, koska “siellä olevat sivustot mielletään enemmän verkkopäiväkirjoiksi kuin blogeiksi” – niin jännää kuin se onkin, samat toiminnolliset ja ulkoasulliset konventiot, mutta jotkin käyttäjäkulttuuriset piirteet tekevät siitä vain erilaisen. Toki siellä on joukossa selkeitä blogejakin, mutta enemmistön kautta palvelu on profiloitunut aivan eri suuntaan kuin esim Blogger.
9 comments
Comments feed for this article
Trackback link: http://pohdiskeleva.liftari.org/2007/01/22/blogistan-kehittyy-parempaan-suuntaan/trackback/