Kenen itsenäisyyspäivä?

Mihin kohtaan ja millä perustein Sinä, arvon lukija, määrittelisit sen, kuka on suomalainen ja kuka ei?

Kuten aiemman merkintäsi keskustelussa kommentoin, niin ongelma tuossa on se, että “suomalainen” on monimerkityksinen käsite. Se viittaa toiselta Suomen kansalaiseen, toisaalta etniseen suomalaiseen.

Venäjällä, jossa etninen kirjo on Suomea rikkaampi, on hakemani erottelu jo kielessäkin. Venäläinen (русский) tarkoittaa nimenomaan etnistä venäläistä, kun taas venäjäläinen (российский ?) viittaa kaikkiin Venäjällä asuviin kansoihin. Mielestäni vastaava erottelu olisi hyödyllinen myös monikulttuuristuvassa Suomessa.

Samanlainen erottelu on käytössä myös Lapissa, jossa “lappalainen” viittaa perinteisesti vain saamelaisiin ja “lappilainen” kaikkiin Lapista kotoisin oleviin. Tuota mukaillen vastaava käsitepari voisi olla “suomalainen” ja “suomilainen”.

Mitään erityistä arvolatausta noihin käsitteisiin ei pidä sisällyttää. Ne ovat deskriptiivisiä ja pyrkivät kuvaamaan olemassaolevia ilmiöitä. Ei ole yhtään huonompaa olla suomilainen kuin suomalainen.

Ovatko esimerkiksi Fazerin, Pauligin, Sinerbrykoffin tai Ahlströmin teollisuussukujen nykyiset edustajat suomalaisia, vaikka he ovat nimeä myöten ulkomaalaistaustaisia.

Riippuu siitä, kuinka hyvin he ovat sekoittuneet kantaväestöön. Voisin kuvitella, etteivät he nykyään enää etnisesti juurikaan eroa muista suomalaisista, mutta varma en tietysti ole.

Mitä romaniväestöön tulee, niin käyttämälläni uusiokielellä he eivät ole suomalaisia, mutta kyllä hyvinkin suomilaisia. Tämä johtuu siitä, että he ovat pysyneet etnisesti erillisenä ryhmänä, jonka sekoittuminen suomalaisiin on ollut vähäistä.

Ei dobermannistakaan tule terrieriä, vaikka sen vanhemmat olisivat jo monta sukupolvea eläneet terrierien keskuudessa, mutta lisääntyneet silti vain toisten dobermannien kesken.

Ongelma on siis minusta lähinnä käsitteellinen. Minusta suomalaisetkin ansaitsevat yleiskielisen nimityksen, jota he voivat käyttää omasta etnisyydestään.

Käsitteellisten sekaannusten vuoksi sanonkin usein suomalaisen sijaan olevani savolainen. Periaatteessa tuo vain siirtää ongelman uudelle tasolle, sillä voidaanhan keskustella esim. siitä, ovatko Mikkelin romanit savolaisia. Mutta “savolainen” on kuitenkin säilyttänyt heimomerkityksensä kohtuullisen hyvin, joten sitä käyttäessään ei johdu yhtä paljon selventämään asioita kuin hankalaksi osoittautuneen “suomalaisuuden” kanssa (joka sekin on alunperin tarkoittanut vain nykyisten varsinaissuomalaisten esivanhempia).

Entä julkkistapaus Jani Toivola? Mies on syntynyt ja kasvanut suomalaisessa Suomessa kodissa, mutta on väriltään tumma puoliksi kenialaisen perimänsä takia.

En tiedä kyseistä julkkista (tiedän julkkiksista muutenkin kovin vähän), mutta kuvaamasi perusteella hän on puoliksi suomalainen. Minun näkemykseni on, että puoliksi suomalainen voi kutsua itseään suomalaiseksi aivan ihonväristään riippumatta.

Se, voiko hän kutsua itseään kenialaiseksi, on itse asiassa ongelmallisempi asia. Kenialainen ei viittaa etnisyyteen kuten suomalainen, joten siellä vastaavaa kaksoismerkitysongelmaa ei ole. Toinen puoli hänen etnisyydestään riippuu siis siitä, onko hänen toinen vanhempansa kissii, luo, maasai, intialainen vai jonkin muun Keniassa asuvan etnisen ryhmän jäsen.

Siitäkin, ovatko “suomilainen” ja “Suomen kansalainen” tarkkaan ottaen synonyymeja, voidaan keskustella, mutta ehkä se ei kuulu tähän.

Mielestäni suomalaisia ovat ne, jotka polveutuvat Suomen vanhoista heimoista. Näitä ovat muun muassa (varsinais)suomalaiset, hämäläiset, savolaiset ja pohjalaiset. Karjalaiset ovat ongelmallisempi tapaus, koska karjalaiset ovat myös oma erillinen kansansa. Suomeen kuuluvilla Karjalan alueilla (ja sotiin asti Kannaksella) asui lähinnä savolaisten jälkeläisiä, jotka Ruotsin vallan aikaan asutettiin sinne. Varsinaiset karjalaiset lähtivät suurin joukoin pakoon esimerkiksi Tveriin. Toki osa jäi, ja sekottui savolaisiin.

Rajatapauksiakin on. Esimerkiksi inkeriläiset ovat samalla lailla ruotsalaisten asuttamia savolaisia, ja olisin taipuvainen pitämään heitä suomalaisina. Siitä sitten, kuinka paljon verenperimässä pitää olla suomalaisia heimoja, on sitten oma kädenvääntönsä. Mielestäni se ei kuitenkaan ole olennaista. Se, että on olemassa vaikeasti määriteltäviä rajatapauksia, ei vie pohjaa määritelmältä itseltään (tai jos veisi, niin koko luonnollinen kieli kävisi mahdottomaksi).

Oletko Teppo itse sitä mieltä, että käsitteellinen ero suomalaiseen ja suomilaiseen olisi erotteluiden venäläinen/venäjäläinen ja lappalainen/lappilainen tapaan tarpeellinen?

“Jatketaan taustoittavaa saivartelua: Suomessa ei oletettavasti jääkaudella asutusta ollut, kun maata peitti kilometrejä paksu ikijää. Kaikkien täällä nykyään asuvien juuret siis johtavat maan nykyisten rajojen ulkopuolelle, kun historiaa kelataan tarpeeksi taaksepäin.”

Relativista saivarteluapa hyvinkin - miksi jäädä sitten jääkauteen? Kaikki ovat alunperin tulleet jostakin, mutta silti useimmat meistä omaa etnisen identiteetin. Eurooppalaiset lienevät ainoita, jotka pohtivat tällaisia todella.

Somali tuskin tuntee itseään suomalaiseksi, vaikka osaisi kielen ja olisi asunut täällä vuosikausia. Tuntisitko itsesi somaliksi, jos olisit kymmenen vuotta asunut Somaliassa?

Harvardin yliopiston professori Robert Putnam paljastaa tutkimuksessaan etnisen diversiteetin yhteiskuntaa syövyttävän, kolkon vaikutuksen. Mitä voimakkaampi etninen diversiteetti yhteisössä vallitsee, sen vähemmän yhteistön jäsenet muihin luottavat, tutkimus toteaa. Luottamuskato ulottuu niin lähinaapuriin kuin pormestariinkin. Eli etninen identiteetti on vahvempi kuin

“Jatketaan taustoittavaa saivartelua: Suomessa ei oletettavasti jääkaudella asutusta ollut, kun maata peitti kilometrejä paksu ikijää. Kaikkien täällä nykyään asuvien juuret siis johtavat maan nykyisten rajojen ulkopuolelle, kun historiaa kelataan tarpeeksi taaksepäin.”

Relativista saivarteluapa hyvinkin - miksi jäädä sitten jääkauteen? Mennään vaikka suoraan kambrikauteen. Tai mitä jumittaa, mennä bakteereihin asti.

Kaikki ovat alunperin tulleet jostakin, mutta silti useimmat meistä omaa etnisen identiteetin, halusi sitä tai ei. Pohja on ihmisen evoluutiossa.

“Voiko kuka tahansa niin tuntiessaan määritellä olevansa suomalainen, jos sydämessään tuntee niin, vai pitääkö täyttää jotkin vähimmäisvaatimukset (ihonväri, kielitaito, sukujuuret) voidakseen olla aidosti yksi meistä?”

Tuskinpa somali tuskin tuntee itseään suomalaiseksi, vaikka osaisi kielen ja olisi asunut täällä vuosikausia. Tuntisitko itsesi somaliksi, jos olisit kymmenen vuotta asunut Somaliassa? Mutta rajanveto on vaikeaa, riippuu hirveästi kulttuuritaustasta. Lola Odusoga on varmasti kaikkien mielestä suomalainen, afrikkalaisilla “mausteilla”. Eli kyllä siinä varmaan pari sukupolvea menee, ennen kuin voi sanoa/kokea sulautuneensa kantaväestöön. Ja ennen kaikkea hyväksyykö ympäristö. Tietysti valkoisilla on helpompi sopeutua valkoisten pariin, ja vastaavasti aasialaisilla aasialaisten jnsp. Kaiken a ja o on mielestäni prosessin hitaus, satoja tuhansia maahanmuuttajia nopeaan tahtiin tuhoaa minkä tahansa yhteiskunnan ja kulttuuriin.

Financial Timesissa oli mielenkiintoinen artikkeli jokin aika sitten. Harvardin yliopiston professori Robert Putnam totesi tutkimuksessaan etnisen diversiteetin yhteiskuntaa syövyttävän vaikutuksen. Mitä voimakkaampi etninen diversiteetti yhteisössä vallitsee, sen vähemmän yhteistön jäsenet muihin luottavat

Jonkinnäköinen pohja luokittelulle voisi olla, että mitä kulttuuria ihminen uudessa kotimaassaan edustaa sen jälkeen, kun koko Suomen väestö ydinonnettomuuden jälkeen katoaa diasporana maailmalle. Sellaisessa skenaariossa suomalaisuuden käsite kirkastuu huomattavasti ja ainakin selvät tapaukset katoavat rekisteristä.

Ajatus siitä, että suomalaisuus pitäisi sisällään ainoastaan jotain S-kortin omistajuuteen verrattavaa merkitystä on olemukseltaan pinnallinen ja aika teeskentelyä. Siinä ei ylennetä ulkomaalaista yhdeksi meistä vaan alennetaan käsitys meistä abstraktioksi. Ei suomalaisuus ole oletusarvoisesti hyvää tai pahaa, se vaan on. Eikä sitä voi ostaa.

Yksi määritelmä voisi myös olla - tosin tiukka sellainen - että kenenkään ei tarvitse pohtia, onko joku suomalainen. Jos joku kaipaa hyväksyntää “suomalaisuudelleen”, niin silloin ei voi olla kyseessä täysin suomalainen.

Mielipiteiden takia suomalaisuuden kyseenalaistaminen on pelkkää retoriikka, eikä varmastikaan kovin vakavasti kannatettu. Uskoisin näin, tai sitten yliarvioin ihmisiä hurjan paljon.

Oma näkemykseni suomalaisuudesta on seuraava. Suomalainen on suomalaisista vanhemmista syntynyt eurooppalaisen, so. valkoisen, rodun edustaja, jolla on vahva kansallinen (suomalainen) identiteetti ja joka puhuu suomea tai ruotsia. Suomalaisuus on siis monista tekijöistä koostuva kokonaisuus. Seuraavaksi muutama selvennys ylläoleviin.

Suomalainen on suomalaisten vanhempien jälkeläinen koska muuten hän olisi vain puoliksi suomalainen tai maahanmuuttaja. On kuitenkin huomattava, että tässä kohdassa termi suomalainen vanhempi on käsitettävä suppeammin kuin se suomalaisuus, jota tässä koitan hahmotella. Suomalainen vanhempi viittaa siis vanhemman kansalaisuuteen. Esim. mainitsemasi teollisuussuvut ovat alkujaan olleet maahanmuuttajasukuja. Ne ovat kuitenkin suomalaistuneet ja sen prosessin seurauksena niiden jälkeläisiä voidaan jo pitää täysin suomalaisina.

Mikäli näiden teollisuussukujen edustajat olisivat jotain muuta kuin eurooppalaista rotua, ei heidän jälkeläisiään voitaisi kuitenkaan pitää suomalaisina, vaikka he siirtyisivätkin käyttämään kotimaista kieltä ja vaikka he kokisivatkin suomalaisen identiteetin omakseen. Tämä johtuu siitä, että etninen tausta on tärkeä suomalaisuuden määre. Suomalaiset ovat geeneiltään hyvin lähellä ruotsalaisia ja muita Pohjois-Euroopan asukkaita ja vastoin kieleen perustuvia harhakuvitelmia, me emme ole kotoisin Mongoliasta. Suomalaiset tunnistaa ulkonäöltään Pohjois-Euroopan asukeiksi ja sekoittaminen esim. arabiin tai intiaaniin on mahdotonta. Tästä syystä romani tai saamelainen ei voi koskaan olla suomalainen, vaikka he ovatkin suomalaisia.

Viimeinen tärkeä suomalaisuutta määrittävä tekijä on kansallinen ja kielellinen identiteetti. Suomalaisen identiteetin määrittäminen on tietysti hieman tulkinnanvaraista, mutta jokainen tajunnee pointin. Jos henkilö on syntynyt esimerkiksi Suomessa asuvaan italialaiseen perheeseen ja kokee olevansa italialainen, ei hän ole suomalainen. Hän ei myöskään ole suomalainen mikäli hän ei osaa kunnolla suomen tai ruotsin kieltä. Moni on eri mieltä kanssani listatessani ruotsin osaksi suomalaisuutta, mutta tosiasiassa osa Suomesta on ollut aina ruotsinkielinen. Lähinnä Suomen saaristossa ja Länsi-Rannikolla on siis alueita, joiden kantaväestö on aina ollut ruotsinkielistä ja joiden paikallinen identiteetti on näin ollen ruotsinkielistä. Näitä alueita ei siis ole ruotsalaistettu pakolla, vaan niiden asujaimisto on levinnyt alueelle lännestä jo kauan ennen Ruotsin valtion syntymistä. Tästä syystä suomalainen voi olla myös ruotsinkielinen.

Tiivistettynä voidaan siis sanoa, että suomalaisuus muussa merkityksessä kuin kansallisuudesta puhuttaessa on laajempi kokonaisuus. Tärkeitä tekijöitä suomalaisuutta määriteltäessä ovat identiteetti ja kieli, etninen tausta sekä siteet Suomen valtioon. Ilman näitä tekijöitä ei henkilö voi olla suomalainen ja tästä syystä esim. somali ei voi koskaan olla suomalainen, vaikka olisikin suomen kansalainen.

Minusta nuo jaottelut eivät ole teennäistä pilkkomista. Ne viittaavat olemassaoleviin ilmiöihin. Suomalaisilla on oikeus etnisyyteensä siinä missä muillakin.

Verrataan vaikka saamelaisiin. Tuleeko sinun mielestäsi ihmisestä saamelainen, jos hän elää tarpeeksi kauan saamelaisalueella? Jos ei, niin miksi ei? Muuttuisiko tämä jotenkin, jos Saamenmaa olisi oma itsenäinen valtionsa?

Minusta tässä on selvästikin kolme eri suomalaisuus-käsitettä:

1. Suomalainen = Suomen kansalainen. Tämä on ihan selkeä määritelmä, joko ihminen on Suomen kansalainen tai sitten ei ole. Ulkomaalinen pääsee Suomen kansalaiseksi pääsäntöisesti asumalla täällä pysyvänluoneteisella luvalla 6 vuotta, oppimalla kielen ja olemalla tekemättä rikoksia. Sen jälkeen hän onkin ihan suomalainen tämän määritelmän mukaan.

2. Suomalainen = etnisesti suomalainen. Nämä on ihmiset jotka polveutuu Suomen vahnoista heimoista, ja ne joiden jotkut esivanhemmat olivat suomalaisia ja jotkut ei ovat siis osittain suomalaisia. Etniseksi suomalaiseksi (tai osittaiseksi sellaiseksi) synnytään, eikä sellaiseksi voi millään tavalla tulla. Muiden ihmisten etnisen suomalaisuuden asteen selvittäminen on yleensä suht. vaikeaa, ja harvoin kannattaa.

3. Suomalainen = kulttuurillisesti suomalainen. Se mittaa sen minkä verran henkilö kuuluu suomalaiseen kulttuuriin, ja päinvastoin kuin etninen suomalaisuus, tämä on hyvin epämääräinen mutta tärkeä käsite. Tässä mielessä suomalaiseksi voi tulla, tai sitten lakata olemasta suomalainen, ja se tietenkin tapahtuu asteittain. Ihminen joka on tullut jostain muusta kulttuurista voi tulla melkein tai jopa kokonaan kulttuurillisesti suomalaiseksi nopeasti, hitaasti tai ei koskaan, ja päinvastoin kuin kansalaisuus tai etnisyys, kulttuurillinen suomalaisuus on aika paljon tulijasta itsestään kiinni. Se on myös vaikea käsite koska se tarkoittaa eri asiaa eri ihmisille (esim. sun armeija vs sivari-esimerkki) ja suomalaista kulttuuria on kaikenlaista (esim. voi väittää että Suomen romanit edustaa tiettyä Suomen kulttuurin alalajia, tai että heidän kulttuuri on ihan oma juttunsa).

Vera tuossa aika hyvin kiteyttikin tuon suomalaisuuden.

Mä voisin koittaa määritellä vähän eri tavalla: kaikkien niiden itsenäisyyspäivä, jotka arvostavat itsenäistä Suomea. Muunakin kuin sosiaaliturvan lähteenä.

Tai sanotaan vaikka niin, että kaikkien niiden itsenäisyyspäivä, jotka arvostavat sitä, mitä veteraanit ovat maamme puolesta tehneet.

Tunnen useita ulkomaalaisia, jotka siis eivät ole etnisesti tai kansalaisuudeltaan suomalaisia (kulttuurisesti ehkä matkalla siihen suuntaan), jotka arvostavat veteraanien uhrausta erittäin suuresti. He ovat sitä mieltä, että Suomi on hieno maa ja täällä on hyvä asua. Ja he tietävät, millainen maa Suomesta olisi tullut ilman veteraanien panosta.

Olipa kerran eräässä ravintolassa kolme veteraanipappaa ja yksi lotta. Tunnisteena rintamerkit ja kunniamerkit. Mistä lie juhlasta kyse, ei kuitenkaan itsenäisyyspäivä silloin. Ulkomaalainen kaverini ilmoitti tarjoilijalle, että viereisen pöydän seurueen tarjoilut sopii sitten laittaa hänen visalleen.

Vastaavasti tiedän monia Suomessa asuvia ulkomaalaisia ja suomalaisiakin, jotka vastaavassa tilanteessa olisivat lähinnä tunteneet tarvetta mennä sylkemään “nazien” päälle tai jopa lyömään näitä vanhuksia.

Että sanotaan vaikka näin: kaikkien niiden itsenäisyyspäivä, jotka kunnioittavat veteraaneja.

(C’mon, hei, se on vaan yksi päivä vuodessa. Loput 360 ja risat voidaan sitten omistaa monikulttuuripropagandalle. Jättäkää meille suomalaisille edes joulu, juhannus ja itsenäisyyspäivä.)

Kuka syntyy suomalaisista vanhemmista, niin myös kuolee suomalaisena

Suomalaisuus ei ole määriteltävissä vain asuinpaikan perusteella, sillä ns. sotalapsia oli valitettavasti Ruottissa ja menettivät siellä osittain suomalaisuutensa siinä kuin suomenkielisyytensäkin.

Poikkeuksena voitaneen todeta liki euripidiadoptaatiot kuten Anu Mylläri, joka ei ole ns. syntyperäinen suomalainen mutta asennemaailmansa ohittanee monien komujen asennemaailman suomalaisuudesta.

Se että ei ole käynyt armeijaa, sillä ei ole mitään tekemistä suomalaisuusmääritelmän kanssa. On monia jotka vamman tmv:n esteen takia jättävät ko. suoritteen tekemättä. Oma armeija-aikanani näytti että ko. hommissa on vain epäpäteviä tupakkia vetäviä juoppoja. Armeijalääkärinäkin oli tunnettu “Keppi-Tikkinen”, joka ei antanut asianmukaista hoitoa polvelleni, vaan sain sen asiallisesti hoitoonsaatettuani vasta aloitettuani opiskelut Tampereen yliopistossa syksyllä 1984.

Joten Suomen nuoret lopettakaa pelleily ja syyllistäminen, syyllisyyden tunteminen sillä onko joku käynyt armeijan vai ei.

Aseellinen koulutus Parolannummella 1982-1983 oli ala-arvoista sulkeisharjoittelua ja paukkupatien kantamista enempi kuin sodankäynnin oppimista.

Seppo Lehto http://www.kavkaz.fi

Minusta tuo Veran kommentti ei kiteyttänyt suomalaisuutta, vaan esitteli ongelman ytimen. “Suomalaisuus” on nykykäytössään turhan monimerkityksinen käsite. Siksi hallinnollinen aspekti pitäisi poistaa siitä, sillä suomalaisuus ei millään tavoin riipu siitä, onko olemassa hallinnollinen yksikkö nimeltä Suomen valtio vai ei. Kehittämäni uusiotermi oli tarkoitettu sitä korvaamaan.

Teppo: Miksi välttelet sinulle esitettäviä suoria kysymyksiä?

“Ei minusta kenenkään tarvitse luopua etnisyydestään, oli sitten hopi-intiaani, marilainen tai suomalainen.”

Hyvä. Hopi-intiaani on hopi-intiaani, vaikka asuisi Suomessakin.

“Suomessa asuu suomalaisia, joiden suomalaisuuden aste vaihtelee.”

Mutta jos hopi-intiaani asuu Suomessa, hän on myös “jonkinasteinen suomalainen”.

Eli siis vaikka suomalaisen ei mielestäsi tarvitsekaan luopua etnisyydestään (eihän hän voisikaan), niin hän ei voi kutsua sitä suomalaisuudeksi, koska sinun kielenkäytössäsi suomalaisuus tarkoittaa jotain aivan muuta.

“Vastakkainasetteluita ja etenkin muiden ihmisten määrittelyä (esim. suomalainen vs. ulkomaalainen) vierastan”

Tuo vastakkainasettelu seuraa sinun kielenkäytöstäsi, ei minun. Vaikka minulle saamelainen ei ole suomalainen, ei hän silti ole ulkomaalainen, jos hän on Suomen kansalainen. Suomalaisuuden ja ulkomaalaisuuden vastakkainasettelu nimenomaan seuraa sinun kielenkäytöstäsi, jossa suomalaisuus määritellään valtion mukaan. Jos haluat luopua vastakkainasettelusta, niin luovu vastakkainasettelevasta kielenkäytöstäsi.

“Mitä hallinnollisiin termeihin tulee, niin Suomihan on yhdistetty näin tiiviiksi “etniseksi” ryhmäksi keskusjohtoisesti kansanisien valistusprojektissa. Sitä ennen oli eri hallintokuntien alaisia savolaisia, karjalaisia ja hämäläisiä, joiden kyky ymmärtää toisiaan oli enemmän tai vähemmän rajallinen. Suomalaisuus on siis osin Suomen tuote.”

Savolaiset, karjalaiset ja hämäläiset ovat tulleet suomalaisiksi. Miksi saamelaiset ja romanit eivät ole tulleet, vaikka ovatkin eläneet samassa valtiossa? Siksi, että he ovat suomalaisia heimoja enemmän pysyneet toisistaan erillään. Hämäläisistä, karjalaisista ja savolaisista on tullut suomalaisia, koska he ovat sukupolvien ajan naineet toisiaan ristiin sen sijaan, että esim. Hämeeseen muuttaneet savolaiset olisivat sielläkin pariutuneet pääosin vain toisten savolaisten kesken, ja päinvastoin. Romanit ja saamelaiset ovat sekoittuneet paljon vähemmän, ja siten pysyneet etnisesti erillään suomalaisuudesta. Siitä tuossa on kyse huomattavasti enemmän kuin valtiosta, koska tuo prosessi oli käynnissä jo paljon ennen kuin Suomen valtiota oli olemassa edes autonomisena yksikkönä.

Ei minusta ole kyse vastakkainasettelusta, vaan nimien antamisesta olemassaoleville ilmiöille (tässä tapauksessa siis etnisyydelle). Likaisuuden tai varastelevuuden liittäminen henkilöön hänen etnisyytensä perusteella on rasismia, mutta ei hänen etnisyytensä arvaileminen. Eihän se ole kummempi asia kuin vaikka ikä, jota sitäkin on joskus vaikea ihmisestä arvata.

Toisaalta tuollainen käsitetaiteilu, jossa esimerkiksi saamelainen on etninen käsite, mutta suomalainen ei, ei millään lailla poista tuollaista arvelua. Silloin puhutaan “suomalaisen” sijaan “kantaväestöstä” tai “etnisestä suomalaisuudesta”. Käsitteiden rukkaileminen ei muuta itse ilmiötä eikä saa ihmisiä olemaan kiinnostumatta siitä.

Ei suomalaisuus ole sen parempaa kuin saamelaisuus, mustalaisuus tai somalius. Siksi minusta ei ole mitään syytä, miksi kaikkia Suomen kansalaisia pitäisi kutsua suomalaisiksi.

Ei-suomalaisuus ei tee ihmisestä huonompaa kuin suomalaiset. Jos tästä on samaa mieltä, silloin ei ole mitään syytä eettisesti “ylentää” muun etnisen taustan omaavia ihmisiä suomalaisiksi. Jos taas on tästä eri mieltä, niin silloin on rasisti.

Sanonpa minäkin oman käsitykseni, vaikkakin hieman myöhässä.

Suomi on monikulttuurinen maa ja tulevaisuudessa sitä yhä voimakkaammin. Jos joku haluaa kutsua suomalaisiksi vain suomalaisista vanhemmista syntyneitä valkoihoisia suomea puhuvia ihmisiä niin siitä vaan, mutta se joukko käy yhä pienemmäksi. Siksi se ei mielestäni tänä päivänä ole enää kovin relevantti määritelmä.

Itse ajattelen, että suomalainen on ennen kaikkea ihminen, joka kokee itsensä suomalaiseksi. Kannatan siis tuota Veran “kulttuurillisesti suomalainen” -käsitettä. Juu, se on laaja ja hajanainen joukko mutta mitä sitten?

Niin monet määritelmät ja käsitteet ovat tänä päivänä hämärtymässä. Kansallinen identiteetti ei ole ainoa monimutkainen kysymys. (Myös esim. sukupuoli-identiteettiä on alettu horjuttaa. Onko sukupuolia sittenkin useampia kuin kaksi?) Itse en näe tuollaista kehitystä huonona, päinvastoin. On mielenkiintoista tajuta miten monenlaisia meitä suomalaisia nykyisin on. Se pistää pohtimaan myös omaa identiteettiä laajemmin.

Niko sanoi tuolla jossain aikaisemmin, että suomalaiset “ansaitsevat yleiskielisen määrityksen, jota voivat käyttää omasta etnisyydestään”. Millä tavalla “ansaitsevat”? En minä ainakaan sellaista tarvitse. Olen matkustanut paljonkin ympäri maailmaa eikä vastaan ole tullut tilannetta, jossa kokisin tarpeelliseksi ilmaista etnisen taustani tuolla tavoin. Hassua muuten, että Ruotsissa ja Virossa tunnen olevani ennen kaikkea suomalainen, Etelä-Euroopassa koen olevani skandinaavi ja esim. Etelä-Amerikassa koin hyvin voimakkaasti olevani nimenomaan Eurooppalainen.

Itselleni suomalaisuudessa tärkeintä on kuitenkin kieli. Jos jotain haluan suomalaisuudesta säilyttää niin tämän kauniin kielen.

Alkuosa Reetan kommentista ei koskene minun näkemyksiäni, koska varsin eksplisiittisesti ilmoitin omaksi kannakseni, ettei ihonväri ole millään lailla ratkaiseva tekijä tässä asiassa.

Mutta Reetaa voisi pyytää myös pohtimaan soveltuuko se, mitä hän sanoo “suomalaisista” myös “saamelaisiin”? Hehän ovat suomalaisia huomattavasti pienempi etninen ryhmä, joten Reetan tavastaa pitää määritelmän alle kuuluvien ihmisten lukumäärää perusteena seurannee, että “saamelainen” määritelmänä on käymässä täysin tarpeettomaksi.

Suomalaiset eivät muuten ole skandinaaveja eikä Suomi ole osa Skandinaviaa. Tietysti, jos Reetassa virtaa myös skandinaavista verta on hänen oikeutettua pitää itseään skandinaavinakin.

Jos sukupuolia on enemmän kuin kaksi, niin pitäisikö nykyinen kiintiölainsäädäntö romuttaa? Tai jos omaa munat, mutta pitää itseään naisena, niin pitäisikö tällainen henkilö kunnallisessa lautakunnassa laskea mukaan mies- vai naiskiintiöön? Tämä nyt menee jo aiheesta sivuun, mutta kommentoin nyt kuitenkin Reetaa.

Niin, kyllä kai saamelaisenkin määritelmä tulee tulevaisuudessa muuttumaan ihan vain siksi, että saamelaisia on niin vähän, ettei jokaiselle enää riitä kumppaniksi toista “puhdasta” saamelaista. Siksi minä olisin myös valmis kutsumaan saamelaiseksi ihmistä, joka itse tuntee itsensä saamelaiseksi. Jos on esim. 1/4 tai 1/8 saamelainen (tai vielä vähemmän), mutta kokee itsensä saamelaiseksi niin kyllä se minulle sopii. Tosin ymmärrän senkin, että saamelaiset itse saavat päättää sen määritelmän, jonka mukaan kutsuvat jotakuta saamelaiseksi eikä heidän tarvitse hyväksyä tätä minun käsitystäni.

Koska kuitenkin itse olen suomalainen niin katson, että minulla on myös oikeus sanoa ketkä minun mielestäni ovat suomalaisia ja minulle kyllä kelpaavat kaikki, jotka tuntevat itsensä suomalaisiksi. En kaipaa sen tiukempaa määritelmää.

(Sukupuolikiintiöihin en ota kantaa. En ole muutenkaan ihan varma mitä mieltä olen niistä. Mutta tosiasiahan on, että Suomessakin syntyy vuosittain useita lapsia, joista ei voi selkeästi sanoa ovatko he poikia vai tyttöjä. Usein heidät samantien leikataan muistuttamaan jompaa kumpaa sukupuolta, koska intersukupuolisuus on edelleen niin outo asia. Tämä on tosiaan aivan aiheen ohi, mutta yksi esimerkki siitä, että olivat määritelmät ja kategoriat paperilla kuinka itsestäänselviä tahansa ovat ne kuitenkin aika häilyviä todellisuudessa.)

Päteekö “suomalaiseen” kuitenkin sama logiikka kuin “saamelaiseen”?

Eli onko niin, että myös suomalaisuus on geeneissä ja teoreettisesti kuviteltavissa oleva “puhdas suomalainen” on henkilö, jolla ei ole muuta kuin suomalaisverta verenperinnössään? Eli et ilmeisesti katso, että saamelaisalueella asuva ihminen, jolla ei ole yhtään saamelaisverta, voisi kutsua itseään saamelaiseksi? Ja samalla johdonmukaisuudella suomalaisalueella asuva henkilö, jolla ei ole yhtään suomalaisverta, ei voi kutsua itseään suomalaiseksi?

Tuollaiseen johtopäätökseen kommentistasi tulin, koska muulla tavoin ilmaisut 1/4- ja 1/8-saamelaisista eivät liene ymmärrettävissä. Jos näin on, niin olemme asiasta loppujen lopuksi samaa mieltä.

Toisaalta kommenttisi on sisäisesti niin ristiriitainen, että siitä voi vetää minkä johtopäätöksen tahansa. Jos siis mielestäsi riittää, että tuntee itsensä suomalaiseksi tai saamelaiseksi, niin hyväksyt suomalaiseksi Brasilian sademetsissä elävän intiaanin, joka kertoo tuntevansa itsensä sellaiseksi.

Tässä yhteydessä vain en ymmärrä, mitä tarkoitat 1/4- ja 1/8-saamelaisilla. Liittyvätkö nuo käsitteet sittenkään lainkaan verenperintöön vai onko kyse osatuntemuksista. Eli osasaamelainen tuossa yhteydessä on henkilö, joka tuntee itsensä osittain saamelaiseksi riippumatta siitä, mitä etnistä ryhmittymää hänen vanhempansa ovat (tai siis tuntevat olevansa).

Minä olen mielestäni yrittänyt ilmaista näkemykseni mahdollisimman selkeästi. Pinnistäisit sinäkin Reetta vähän.

No, yritetään vielä kerran.

Teppo kysyi alussa meidän omia henkilökohtaisia mielipiteitämme. Minä kerroin oman mielipiteeni, en väittänyt, että se on absoluuttinen totuus.

Mielestäni Veran jaottelu on toimiva. Itse pidän tuosta “kulttuurillisesti ” suomalainen / saamelainen / brasilialainen käsitteestä. Se on hankala eikä ollenkaan selkeä käsite, mutta en minä pelkää käsitteitä vain siksi, että ne eivät ole selkeitä ja mustavalkoisia. Maailma on monimutkainen eikä ollenkaan helposti lokeroitavissa ja siksi en usko, että tiukat kategoriat ja määritelmät pätevät todellisuudessa. Siksi mielipiteeni ehkä kuulostavat sekavilta ja ristiriitaisilta. En yritä voittaa sinua Niko puolelleni, kerron vain miten minä näen maailman. Näen, että se on monimutkainen kokonaisuus enkä siksi kaipaa tiukkoja käsitteen määrittelyjäkään. (Ja joo, oli aika jolloin kaipasin niitä, mutta en enää. Oli myös aika, jolloin minun oli pakko olla oikeassa, nykyisin voin myöntää, että en aina tiedä varmoja vastauksia, kunhan pohdiskelen.)

En edelleenkään lähde määrittelemään kuka on saamelainen. Mielestäni saamelaiset saavat tehdä sen määritelmän ihan itse kuten parhaaksi näkevät. Me muut olemme määritelleet heitä niin kauan vuosien ajan, että minä hyppään tässä pois pelistä.

Suomalainen on mielestäni ihminen joka tuntee itsensä suomalaiseksi, oli veressä sitten perinteisiä “suomalaisia geenejä” tai ei. Ei sinun Niko tarvitse ajatella samalla tavalla, mutta näin MINÄ näen suomalaisuuden.

Itse asiassa tapaisin hirveän mielelläni Brasilian sademetsissä asuvan intiaanin, joka on vakuuttunut siitä, että on suomalainen! Hitsi, toivottavasti sellainen tulee joskus vastaan!

Sinulla on, Niko, hullunkurinen tapa käyttää tahallista väärinymmärtämistä pääasiallisena väittelytekniikkana.

Itse asiassa hämmennykseni on aivan aitoa siinä mielessä, että en edelleenkään kykene käsittämään, mitä Reeta tarkoittaa “saamelaisella” tai “suomalaisella”. Minusta näyttää vahvasti siltä, että silloin kun hän puhuu tuntemussaamelaisista hän tarkoittaa “saamelaisella” eri asiaa kuin puhuessaan osasaamelaisista. Tai ainakaan en kykene kehittämään mielessäni mitään saamelaisen määritelmää, mikä sopisi järkevästi niihin molempiin. Mielekkään keskustelun edellytyksenä kuitenkin on, ettei käsitteiden merkitystä vaihdeta kesken keskustelun.

Sinänsä on totta, että kärjistän ja olen metodologisesti ymmärtämättä senkin, minkä todennäköisesti luulen käsittäväni. Tämä on tärkeä metodi keskustelussa. Ihmiset ilmaisevat itseään epäselvästi, mutta yleensä sen mitä he haluavat sanoa, voi tulkita jokseenkin oikein. Melko usein käy kuitenkin niin, että vain luulee tietävänsä, mitä toinen tarkoittaa. Siksi on epäselvissä tilanteissa parempi johdonmukaisesti kyseenalaistaa toisen käsitteet ja pakottaa toinen määrittelemään, mitä hän niillä tarkoittaa. Vasta silloin voidaan olla varmoja, että puhutaan samasta asiasta.

Esimerkiksi tässä keskustelussa minusta vaikuttaa siltä, että sekä sinusta että Reetasta olisi jotenkin moraalisesti väärin, jos ei halua pitää suomalaisena kaikkia sellaisia, jotka itseään suomalaisena pitävät. Minun mielestäni tähän ei liity mitään moraalista aspektia, vaan ongelma on puhtaasti käsitteellinen. On annettava jokin mielekäs merkitys käsitteelle “suomalainen”, jotta voidaan käyttää kuvaamaan sitä jotain maailmassa esiintyvää ilmiötä, jota pidämme suomalaisuutena.

Moraalisesta aspektista ei ole kuitenkaan suoraan puhuttu. Olen postuloinut sen ainoana mahdollisena selityksenä omituisille näkemyksillenne. Mutta koska en tietenkään voi olla varma tulkintani oikeudesta, olen metodologisesti ymmärtämättä ja pyrin saamaan eksplisiittisen vastauksen siihen, mitä te “suomalaisuudella” tarkoitatte.

Reeta on periaatteessa antanutkin jo määritelmän. Suomalainen on, jos itse itseään suomalaisena pitää. Toisaalta hänen mukaansa ainakin saamelaisuuteen liittyy kollektiivinen aspekti, eli saamelaiset joukolla voivat päättää, mitä saamelaisuus tarkoittaa. En edelleenkään tiedä, voivatko tähän kollektiiviseen päätöksentekoon osallistua kaikki saamelaisena itseään pitävät. Lisäksi en ole saanut selkeää vastausta siihen, ovatko “suomalainen” ja “saamelainen” siinä mielessä rinnasteisia käsitteitä, että niiden voidaan katsoa muodostuvan samoilla pelisäännöillä. Ja viimeiseksi, en edelleenkään ymmärrä mitä 1/4- tai 1/2-saamelaiset tai -suomalaiset tässä yhteydessä tarkoittavat. Ymmärtäisin tuon, jos tuolla tarkoitettaisiin saamelaista tai suomalaista verenperintöä. Mutta koska Reetan mielestä saamelaisuus tai suomalaisuus ei ole verenperinnössä, niin sitä se ei voi tarkoittaa. Mutta mitä sitten.

Minusta vaikuttaa, että etenkin Reeta vain kiertelee asiaa eikä suostu tarttumaan selkeisiin ongelmakohtiin omissa väitteissään. Seuraava lainaus käy siitä hyvin esimerkiksi:

Itse asiassa tapaisin hirveän mielelläni Brasilian sademetsissä asuvan intiaanin, joka on vakuuttunut siitä, että on suomalainen!

Niin minäkin tapaisin. Oikein mielelläni. Mutta en minä sitä kysynyt. Miksi et vastaa kysymyksiin?

Otetaan käytännön esimerkki. Karibi-intiaaneja asuu vielä nykyisinkin pieni joukko Dominicalla. Karibit itse määrittelevät, että karibi-isästä syntynyt lapsi on karibi, vaikka äiti ei olisikaan. Kyse on kuitenkin nimenomaan verenperinnöstä. He ovat perinteisesti myös sitä mieltä, että karibiäidin lapsi ei ole karibi, jos isä ei ole.

Tapasin Dominicalla karibinaisen, jolla oli kolme tytärtä. Vanhimman heistä isä on karibi, joten hänen karibisuutensa lienee ongelmatonta. Kahden nuoremman isä on kuitenkin musta. Perinteisen karibimääritelmän, josta karibiyhteisö pitää kiinni, mukaan he eivät siis ole karibeja.

En kysynyt heiltä, pitävätkö he itseään karibeina. Mutta jos he pitävät, niin ovatko he karibeja? Oletetaan, että karibeihin pätevät samat säännöt, kuin mitä Reeta sanoo pätevän saamelaisiin. Karibeilla on siis itse oikeus päättää sitä, ketkä ovat karibeja. Hyvä. Yhteisö on sitä mieltä, että tytöt ovat karibeja. Entä jos tytöt itse ovat sitä mieltä, että he ovat karibeja? Reetan mielestä he siis ovat karibeja, koska jokainenhan voi sen itse päättää. Minäkin voisin päättää olevani karibi, jos vain haluaisin. Mutta tämä vain on ristiriidassa sen kanssa, mitä Reeta sanoi saamelaisten (karibien) oikeudesta itse määritellä, keitä saamelaiset (karibit) ovat.

Väitän siis, että Reetan väitteet siitä, että saamelaisuus on sitä mitä saamelaiset itse päättävät ja saamelainen on kuka tahansa, joka tuntee olevansa saamelainen, ovat keskenään ristiriitaisia. Ja siksi mieletöntä höttöä.

Vai mitä mieltä Reeta olet? Jos edellä mainitut tytöt ovat sitä mieltä, että he ovat karibeja, niin ovatko he sitä sinun mielestäsi? Entä jos minä olisin mielestäni karibi?

Niko, lukaisepa vanha kommenttini verkkokeskusteluista. Se on huonosti kirjoitettu, tunnustan, mutta siinä voisi olla sinulle pointti.

Lukaisin. En ole varma, mikä se pointti on, minkä haluaisit minun merkinnästä löytävän. En usko, että tässäkään keskustelussa kukaan vaihtaa näkemystään. Mutta haluaisin tietää edes sen, mitä esimerkiksi Reeta yrittää sanoa. Mutta koska hänen viestinsä ovat sisäisesti ristiriitaisia, en kykene.

30 Erratum: yhteisö siis EI pidä tyttöjä karibeina, vaikka tytöt itse pitäisivätkin.

Niko, tämän kerran jälkeen lopetan. Sitten saat tuulettaa ja riemuita siitä, että voititpas, minä en enää tähän keskusteluun osallistu.

Joo, puhuessani 1/8 saamelaisista/suomalaisista tarkoitin juuri tuota verenperintöä, koska se tosiaan on perinteinen käsitys siitä miten kansallisuus määritellään. Sitten sanoin, että itse voisin ottaa suomalaisten käsitteeseen mukaan kaikki jotka tuntevat itsensä suomalaisiksi, joten en itse kannata tuota “verenperintö” ajatusta. (Joo, oli ehkä epäselvää käyttää molempia määritelmiä peräkkäin ilman, että erottelin ne selkeästi toisistaan. Oletin, että muut ymmärtävät, että toinen oli siis tämä “vanha” tapa määritellä asia ja toinen se uudempi, jota itse kannatan.)

Lainaus Nikolta :
“Reetan mielestä he siis ovat karibeja, koska jokainenhan voi sen itse päättää. Minäkin voisin päättää olevani karibi, jos vain haluaisin. Mutta tämä vain on ristiriidassa sen kanssa, mitä Reeta sanoi saamelaisten (karibien) oikeudesta itse määritellä, keitä saamelaiset (karibit) ovat.”

Ei se ole ristiriidassa Niko. Minä olen suomalainen, joten määrittelen osaltani suomalaisuutta ja minun mielestäni suomalainen voi olla jokainen, joka haluaa. En kuitenkaan ole saamelainen, karibi tai intiaani, joten en sano, että jokainen, joka tuntee olevansa jotain näistä sitä automaattisesti on. Sen saavat nuo yhteisöt itse päättää. Olen saninut sen jo monta kertaa Niko, skarppaa vähän sinäkin. Minä katson oikeudekseni olla mukana määrittelemässä suomalaisuutta, mutta en lähde määrittelemään muita kansalaisuuksia.

Joo, voisin jopa hyväksyä brsilian sademetsissä elävän intiaanin suomalaiseksi jos hän on itse siitä syvästi vakuuttunut. Käytännössä en usko, että tällaista tilaisuutta tulee kovin usein vastaan. Siksi käytin tekstissäni niin kutsuttua huumoria, olen pahoillani, jos se vaikeutti sisällön ymmärtämistä. Mutta siis joo, mun mielestä olisi erittäin mielenkiintoista kuulla miksi joku, jolla ei ole minkäänlaista suhdetta Suomeen kokisi olevansa suomalainen.

Onhan tällaisia esimerkkejä toki maailmassa ollutkin. Esim. jotkut eurooppalaiset ja amerikkalaiset new age -ihmiset ovat omineet itselleen eri kulttuurien vanhoja tapoja ja heidän joukossaan saattaisi hyvinkin olla joku, joka kokee olevansa intiaani tai saamelainen tms. ilman minkäänlaista hekilökohtaista kontaktia noihin kansoihin. Ymmärrän, että intiaaneja tämä saattaa risoa. Saako joku toiselta puolen maailmaa vain “päättää” kuuluvansa johonkin ryhmään? En tiedä. Tästä nämä kansat saavat mielestäni päättää keskenään. Minun suomalaisuuteeni kuitenkin mahtuvat vaikka ne brasilialaiset intiaanitkin, jos he intohimoisesti näin haluavat. Käytännössä en usko, että kovin moni haluaa ja siksi en usko, että näin laajasta “suomalaisuuden” käsitteestä seuraa ongelmia.

Niko, tämä oli tässä nyt. Hyvää jatkoa! Käsitykseesi keskustelumetodisi toimivuudesta en voi yhtyä. Mielestäni ei ole parasta “johdonmukaisesti kyseenalaistaa toisen väitteet” vaikka luulisikin ymmärtävänsä oiekin. Silloin olisi mielestäni hedelmällisintä sanoa: “Luulen, että tarkoitat tätä, vaikka sanot noin” ja yrittää yhdessä löytää jonkinlainen yhteisymmärrys. Sinä kuitenkin selvästi yrität löytää toisen kirjoituksesta ennen kaikkea käsitteelliset virheet etkä ajatusta niiden takana. Ok, monet tekevät niin, mutta sellainen vain on mielestäni äärimmäisen tylsää keskustelua. Siinä kilpaillaan ja riemuitaan kun toinen puhuu itsensä pussiin. Yleensä toisen osapuolen itseriittoisuus lisääntyy, mutta lisääntyykö molemminpuoleinen ymmärrys? Sanot, että haluat ymmärtää mitä ajan takaa, mutta et pysty. Luulen, että pystyt kyllä, mutta et tahdo.

Hyvä. Nyt Reeta selvensi, mitä hän tarkoitti. Noin oletinkin sen olevan, mutta en ollut varma.

Nähdäkseni Reetan näkemys johtaa kuitenkin edelleen ristiriitaisuuksiin. Reetan tapa määritellä “suomalainen” täysin omalla tavallaan ja olla edes välittämättä siitä, mitä muut sillä tarkoittavat, vie pohjaa mielekkäältä keskustelulta. Keskusteluahan ei voi käydä, jollei käsitteistä päästä yhteisymmärrykseen. Myös yhteisön kollektiivisesti määrittelemä etnisyys on ongelmallista, koska yhteisöhän voi olla hyvinkin erimielinen (kuten mekin tässä suomalaisina olemme erimielisiä “suomalaisen” käsitteestä). Reetan kaikki käy -näkemys johtaa vain siihen, että “suomalaisuus” muuttuu merkityksettömäksi, koska käsitteen merkitys syntyy siitä, että se rajaa jotain ulkopuolelleen.

Olisi tietysti mielenkiintoista tietää, onko Reetalla käsitettä etniselle suomalaisuudelle tai tunnustaako hän edes tuollaisen ilmiön olemassaoloa. Mutta keskustelu taitaa olla jo ohi. Joka tapauksessa on kummallista itseensäkäpertymistä, ettei voisi muka määritellä mitään sellaista ryhmää, johon itse ei kuulu (siis Reetan periaatteilla esimerkiksi minä en voisi antaa määritelmää käsitteille “oikeakätinen” tai “ruskeasilmäinen”, koska olen itse vasenkätinen ja sinisilmäinen. Vai ovatko ne jollain lailla eri asioita? Ne eivät viittaa etnisiin ryhmiin, mutta ei Reetan mielestä viittaa “suomalaisuuskaan”.

).

Tiivistetään vielä: Reetan mielestä saamelaisuus ovat sitä, mitä saamelaiset sanovat saamelaisuuden olevan. Se on tosiasiallisesti kehäpäätelmä. Jotta voisimme määritellä “saamelaisen”, meidän pitää ensin tietää “saamelaisuuden” määritelmä. Mutta “saamelaisuuden” voivat määritellä vain saamelaiset, ja Reetan määritelmän perusteella me emme tiedä, keitä he ovat.

“Suomessa asuu suomalaisia, joiden suomalaisuuden aste vaihtelee. Osa on ollut täällä pidempään, osa vähemmän aikaa.”

Jos puhutaan “suomalaisista”, jättäen saamelaiset ja romanit pois laskuista, niin suomen kansa on geneettisesti hyvin yhtenäinen ja muinoin syntynyt hyvin pienestä kantakansasta, joka sitten on kasvanut suuremmaksi. Migraatioita suomalaisten ja muiden kansojen välillä on tapahtunut hyvin vähän (paitsi Karjalainen heimo, joka eroaa hieman muista “suomalaisista” heimoista), joten “suomalaisista” ei kyllä oikeastaan voida puhua erilaisina suomalaisuus-asteina. Huomaatkaa, että puhuessani “suomalaisista” heittomerkkien sisällä, tarkoitan suomalaisesta kansakansasta periytyvää kansaa (enemmistöä). Suomalaisista ilman heittomerkkiä puhuessani tarkoitan yleensä suomen kansalaisia, olivatpahan heidän geeninsä lähtöisin mistä päin maailmaa tahansa.

“Jatketaan taustoittavaa saivartelua: Suomessa ei oletettavasti jääkaudella asutusta ollut, kun maata peitti kilometrejä paksu ikijää. Kaikkien täällä nykyään asuvien juuret siis johtavat maan nykyisten rajojen ulkopuolelle, kun historiaa kelataan tarpeeksi taaksepäin.”

Niinpä, ihminen (Homo sapiens sapiens) kehittyi itäisen Afrikan savanneilla n. 250 000 vuotta sitten ja lähti sitten levittyätymään. Jokaisen ihmisen juuret siis johtavat Afrikkaan.

“Savolaiset, karjalaiset ja hämäläiset ovat tulleet suomalaisiksi. Miksi saamelaiset ja romanit eivät ole tulleet, vaikka ovatkin eläneet samassa valtiossa? Siksi, että he ovat suomalaisia heimoja enemmän pysyneet toisistaan erillään.”

Savolaisilla, Hämäläisillä ja Karjalaisilla on esihistoriallisesti PALJON läheisempi tausta, kuin Saamelaisilla ja Romaneilla. Savolaiset, Hämäläiset ja Karjalaiset polveutuvat pääpiirteittäin samasta itämerensuomalaisesta kantakansasta, ja vielä kauempaa suomalais-ugrilaisesta kantakansasta. Saamelaiset, vaikkakin puhuvat suomen kielen kanssa samaan kielikuntaan lukeutuvaa kieltä, ovat geneettisesti hyvin kaukana “suomalaisista” ja muistakin Euroopan kansoista. Tämä voidaan selittää luotettavasti kielenvaihtoteorian avulla. Romanien juuret taas juontuvat Pohjois-Intiaan eli geneettisesti ja kielellisesti ja kulttuurillisesti kauas “suomalaisista”. Suomeen romanit tulivat ensimmäisen kerran Ruotsin ja Balttian maiden kautta vasta noin 1500-luvulla, eikä kahden täysin erilaisen kulttuurin kohtaaminen ymmärrettävästi aiheuttanut väestöjen sulautumista. Myös uskonnolliset vainot romaneja kohtaan olivat voimakkaita.
Saamelaisten ja romanien täysin erilaiset juuret, joista seuraa erilainen kulttuuri ja kieli, ovat vaikuttaneet siihen miksi heimot ovat pysytelleet erillään.