Ikä ja sukupuoli eivät läheskään aina ole olennaisia asioita, mutta ne ovat yleensä helposti todennettavia ja varsin ongelmattomia faktoja…

Olemme siis samaa mieltä ainakin siitä, että sex/gender-erottelu on yhteiskunnallisesti irrelevantti? Koska jos se ei olisi irrelevantti, niin silloin sukupuolen toteaminen olisi kaikkea muuta kuin ongelmaton fakta.

Ikä ja sukupuoli eivät läheskään aina ole olennaisia asioita, mutta ne ovat yleensä helposti todennettavia ja varsin ongelmattomia faktoja, joilla uutiseen saa niin sanotusti lihaa luiden päälle.

Ongelmaksi ne muodostuisivat, jos vaikkapa kolariuutissa mainittaisiin sukupuoli vain silloin, kun kuljettaja on mies tai ikä kuskin ollessa alle kolmekymppinen.

Tiivistetysti: Sinusta etnisyyden mainitseminen ei ole olennaista, koska puoluetaustaakaan ei mainita. Minä taas vertaan etnisyyttä ennemmin ikään ja sukupuoleen, jotka on tapana mainita. Olenkin useampaan kertaan kysynyt sinulta, ovatko sinusta ikä ja sukupuoli aiheellisia mainintoja rikosuutisia. En kuitenkaan jaksa jankuttaa asiasta enempää, koska et näemmä halua vastata.

Oletko muuten sitä mieltä, että tekijän tai uhrin ikä ja sukupuoli ovat relevanttia tietoa rikosuutisissa? Jos ovat, niin miksi?

Yksi erityisongelma on sitten tietysti termin “suomalainen” käyttö. Se kun viittaa sekä kansalaisuuteen että etniseen ryhmään, jotka suurimmaksi osaksi edelleen menevät limittäin. Ongelmalliseksi asia muuttuu silloin, kun uutisen kohteena oleva henkilö ei ole jompaakumpaa. Niissä yhteyksissä pitäisi tarkentaa, kumpaa “suomalaisuutta” silloin tarkoitetaan. Esimerkiksi uutisissa suomalaisen rauhanturvaajan lahjusskandaalista Afganistanissa tuli varmasti monelle käsitys, että kyseessä olisi etninen suomalainen eikä pelkästään Suomen kansalainen. Tuollainen uutisointi on harhaanjohtavaa ja asettaa tietyn etnisen ryhmän (suomalaiset) aiheettomasti huonoon valoon. Siksi tuollaisissa uutisissa pitäisi nimenomaan käyttää ilmaisua “Suomen kansalainen”, jotta ei sekoitettaisi asioita käyttämällä turhan monimerkityksistä käsitettä.

Hyväksyn pointin siitä, että jos etninen tausta mainittaisiin poikkeuksetta, se ei olisi periaatteessa eettisesti ongelmallista.

Käytännössä se olisi kuitenkin mahdotonta. Toimittajat joutuisivat heikoin tiedoin poliisin tiedonannon perusteella ratkomaan melko visaisia kysymyksiä etnisyyden luonteesta: Mikä on etninen tausta, jos tekijä (tai uhri) on pikkulapsena suomalaisperheeseen adoptoitu vietnamilaislapsi? Missä vaiheessa sukuperimältään 500 vuotta Suomessa asunut, romaniperinteen hylännyt ihminen lakkaa olemasta mustalainen? Onko kaksi sukupolvea sitten Amerikan kautta Suomeen muuttaneen saksanjuutalaisen perheen puoliverinen lapsi saksalainen, amerikkalainen, juutalainen vai suomalainen? Kuuluisiko muuten juutalaisuus ylipäätään etnisyyksien listaan? Entä saamelaisuus? Missä vaiheessa ihminen olisi niin suomalainen, että hänet voisi jutussa mainita etniseltä taustaltaan suomalaisena? Tällainen saattaa kuulostaa saivartelulta, mutta se olisi toimittajan arkea, kun etnisyys oikeasti pitäisi mainita uutisissa tasapuolisesti.

Siksi toisekseen etninen tausta on minusta suurimmassa osassa tapauksissa irrelevantti tieto, kuten alkuperäisessä postauksessani kirjoitin. Se kuuluu ominaisuuksiin, jotka kyllä osin määrittelevät ihmistä, mutta kuitenkin samaan sarjaan kuin perhesuhteet (eronnut, naimisissa, rikkaan/köyhän lapsi), fyysiset ominaisuudet (pitkä, lihava, lihaksikas, hintelä) tai synnynpaikkakunta (Oulu, Kemi, Helsinki, Tukholma), joista minkä tahansa mainitsematta jättäminen saattaisi jonkun mielestä antaa jollain kriteerein uutistapahtumasta virheellisen kuvan, mutta tuskinpa kovin moni on valmis vaatimaan mitään mainituista standardiksi rikosuutisen uhrin ja tekijän kuvaamiseen.

Haluan korostaa vielä, että en missään nimessä ole kieltämässä ihmisten etnisen taustan mainitsemista uutisissa. Se ei vain kuulu minusta hyvään lehtimiestapaan.

Nähdäkseni tarve saada rikoksentekijän etninen tausta mukaan uutisiin heijastaa nykyistä tapaa erotella ihmisiä meihin ja muihin. Sisällissodan jälkeen jakolinja meni valkoisten ja punaisten välillä, nyt sen tilalle on tullut tarve jakaa rikoksentekijät suomalaisiin ja maahanmuuttajiin. Välissähän vastaavaksi olennaiseksi taustamuuttujaksi miellettiin ammattinimikkeet - pitkälti samankaltaisista tarpeista jaotella ihmisiä taustan perusteella kategorioihin.

Tällaiset kategoriajaot tuskin ovat koskaan olleet kovin hedelmällisiä. Tämän todistanee historia melko tehokkaasti. Toki niitä viljelemällä voi tehdä juttuja, joissa on menoa, meininkiä ja jotka uppoavat kansaan kuin häkä, mutta ovatko ne hyvää journalismia? Eivät minun mielestäni.

Oleellista on kertoa uutinen niin, että lukija ei jää virheelliseen käsitykseen uutistapahtuman sisällöstä. Tämä puoltaa mielestäni etnisyyden kertomista. Suomessa on kuitenkin vahva suomalaisuusoletus, joten rikosuutisissakin yleensä odotetaan tekijän ja uhrin olevan etnisiä suomalaisia, jollei toisin mainita.

Ikä ja sukupuoli lienee syytä mainita siksi, että vaikka niistä ei samanlaista perusolettamusta (ainakaan iästä) niin usein olekaan, ne ovat sellaisia tekijöitä, joiden perusteella ihmiset tapaavat kategorisoida toisia ihmisiä. Jos niitä ei mainita, niin lukijoista saattaa usein tuntua, että uutinen on vajavainen.

Puoluetausta lienee epäolennainen juuri siksi, että harva lukija sitä tietoa jää kaipaamaan, vaikka sitä ei kerrottaisikaan. Sisällissodan jälkeen saattoi olla toisin.

En siis osaa nähdä etnisyyden mainitsemista erityisenä ongelmana. Ehkä paras olisi, että toimittajat mainitsisivat sen säännönmukaisesti niin tekijän kuin uhrin osalta riippumatta siitä, kuuluvatko he kantaväestöön vai johonkin etniseen vähemmistöön. Tällä tavoin ei olisi vaaraa, että mitään etnistä ryhmää erityisesti osoitettaisiin sormella.

Mikä sinusta, Niko, on olennaista?

Lähinnä minua siis kiinnostavat ne kriteerit, joilla jotkin taustatiedot nähdään oleellisiksi ja toiset ei.

Ja Kirsi, eihän sitä Hesarin pikku-uutisissa insinöörejäkään ole tapana syyllistää, yleensähän kerrotaan lähinnä rikoksentekijän ikä ja sukupuoli.

Jos tällaista linkkiä henkilökohtaisen taustan ja rikoksen välillä ei ole, en näe hirvittävästi syytä kertoa asiaan kuulumattomia yksityiskohtia. Iltapäivälehdistähän ei tietenkään tässä tässä puhuta, koska nehän kertovat kaiken epäolennaisen, sillä ne tekevät rikoksista sosiaalipornoa.