‹ Miten uusilla stadilaisilla menee •
Katselin maahanmuuttaja-aiheista keskustelua Hesarin sivuilta, oppimismielessä. Vastaan tuli vanha itsesensuurisyytös, jonka mukaan media pimittää olennaista tietoa, kun ei kerro rikoksentekijöiden maahanmuuttajataustasta. [1] Huokaus. Jostain syystä selitys siitä, että maahanmuuttajuus ei ole rikoksen kannalta kovinkaan usein olennaista[2] ei tunnu menevän läpi ilman kunnon esimerkkiä.
No, otetaan esimerkki, vieläpä ihan aito ja kotimainen: Suomen sisällissodan jälkeen[3] lehdistöllä oli tapana mainita rikosjutuissaan olennaisena pidetty tieto rötöstelijöiden puoluetaustasta. Olennainen puoluetausta oli etenkin silloin, kun se ei ollut sama kuin kirjoittajalla. Kun vapaailtaa viettänyt suojeluskuntalainen törttöili kännissä ja joutui riitaan naissotkujen takia, punikkilehdet otsikoivat juttuun takuuvarmasti suojeluskuntalaisuuden – ja päinvastoin.
Vedetäänpä tuo vanha, hyvä suomalaiskäytäntö nykypäivään: “Kokoomuksen kannattajiin kuulunut 45-vuotias mies syyllistyi törkeään rattijuopumukseen.” “Vasemmistoliiton kannattajajäsen syyllistyi törkeään pahoinpitelyyn.” “Puukottaja oli tiettävästi äänestänyt viime vaaleissa vihreitä.”
Onko sensuuria, että esimerkiksi Hesari ei kerro rikoksentekijöiden puoluetaustaa[4] Millä tavoin etninen tausta on olennaisempi kysymys kuin poliittinen suuntautuminen?
Silläkin uhalla, että jankutan ja toistan, ruodin HS.fi:n keskustelusivuilta poimimaani väitettä toiseksi esimerkiksi.
Jos suomalainen tappaa perheensä, niin se uutisoidaan esimerkiksi näin. Lahtelainen insinööri tappoi perheensä. Mikäli maahanmuuttaja on verityön takana, uutisointi on seuraavanlaista. Insinööri tappoi perheensä.
Jos Rovaniemeltä vuonna 1996 Lahteen muuttanut insinööri tappaa perheensä, ei tätä takuuvarmasti uutisoida “rovaniemeläinen insinööri tappoi perheensä” ja hullunahan sitä pidettäisiin, joka jotain tällaista vaatisi. Mutta jos vuonna 1996 on muuttanut Lahteen vaikkapa Mogadishusta, niin jostain syystä sen mainitsematta jättäminen on sitten kansan syvien rivien mielestä vaarallista itsesensuuria.
Huomaan muuten olevani kohtuullisen tyytyväinen siihen, että Hesarin maahanmuuttajakeskustelun valmistelussa päädyimme puhumaan “ulkomailta muuttaneista uusista helsinkiläisistä”. Tuo lause on saanut minut miettimään suhtautumistani maahanmuuttajiin muukalaisina: muutin itse pääkaupunkiin 1990-luvun puolivälissä ja olen siis itse huomattavasti “uudempi helsinkiläinen” kuin monet jututtamani somalit, jotka ovat saapuneet tänne noin viittä vuotta aikaisemmin. Mikäs minä olen kutsumaan ketään “uudeksi helsinkiläiseksi”?
- (Aina välillä Hesariin tulee lukijapalautetta, joissa Hesarin rikosuutisointia verrataan esimerkiksi Ilta-Sanomiin ja todetaan, että koska lehti ei kerro totuutta (kuten Ilta-Sanomat), lukija on päättänyt lopettaa tilauksensa. Usein näissä paulautteissa manitaan myös sana neekeri ja ilmaus kunnon suomalaiset. Ei siinä voi oikein muuta tehdä kuin miettiä, että voi-voi.) ↩
- Joskus se tietenkin voi olla. Jos vaikkapa Helsingin kiinalaiset alkaisivat sytemaattisesti tappamaan Järvenpään afgaaneita nimenomaan siksi että ovat kiinalaisia ja järvenpäälaiset afgaaneita, tämä olisi olennainen tieto. Näitä tulee kyllä vastaan melko harvoin. ↩
- Lueskelen tällä hetkellä Valkoisen hämärän maa? -kirjaa, joka kertoo sisällissodan jälkeisten vuosien poliittisesta kontrollista Suomessa ja käyttää lähteinään lehtikirjoituksia, siitä tällä kertaa rajaus sodan jälkeiseen aikaan. Kyllähän sitä puoluetaustalla on retosteltu ennen sisällissotaa ja paljon sen jälkeenkin. ↩
- No toki kertoo, jos vaikkapa poliittisen nuorisojärjestön puheenjohtaja, mutta rivijäsenten kohdalla tällaisia ei juuri kysellä. ↩
Samasta aiheesta
Tags: itsesensuuri, journalismi, journalismin-etiikka, maahanmuuttajat, media, sananvapaus, sensuuri, syrjinta, tasa-arvo
13 comments
Comments feed for this article
Trackback link
http://pohdiskeleva.liftari.org/2006/11/24/sensuuria-puoluetausta-mainittava-rikosjutuissa/trackback/
Marraskuu 24, 2006 at 12:01 pm
Kirsi
Me toimittajat olemme usein vaikeassa valintatilanteessa: pitäisi kertoa mahdollisimman paljon ja pitäisi olla antamatta tietoa, joka ei ole olennaista asian kannalta.
Itse en kirjoita uutisia, joten juttusi ei saa minua vereslihalle, mutta yleistämiseen liittyvät ongelmat ovat mielestäni erittäin haastavia. Kun puhutaan vaikkapa siitä, että suomalaiset lihovat jatkuvasti tai että joku kansanryhmä ei pidä itsestään yhtä hyvää huoleta kuin joku toinen, ei puhuta totta. Tai puhutaan ehkä, mutta vain yleisellä tasolla. Lukija kuitenkin (usein kirjoittajakin) yleistää asian koskemaan kaikkia ryhmän jäseniä.
Esimerkissäsi on vielä ne insinööri-parat, jotka ilmeisesti ovat siis ammattikunta, joka on hyvin murhanhimoista
Marraskuu 27, 2006 at 1:43 am
Niko Lipsanen
Maahanmuuttajatausta on käsittääkseni tapana kuitenkin mainita silloin, kun puhutaan rikosten uhreista. Olisiko tästäkin luovuttava, sillä eihän rikosten uhrien puoluetaustaakaan yleensä katsota mainitsemisen arvoiseksi?
Marraskuu 27, 2006 at 9:25 am
Teppo
Ei se minun käsittääkseni sen kummempi tapa ole, liittynee kai lähinnä oletukseen rikoksen motiiveista – oletetaan, että esimerkiksi tappelu on saanut alkunsa rasistisesta huutelusta. Silloinhan se sinänsä on olennaista tietoa, samalla tavoin kuin jos kokoomusnuoret ja vasemmistonuoret ottavat matsia haukuttuaan toisiaan ensin lahtareiksi ja kommareiksi.
Ja Kirsi, eihän sitä Hesarin pikku-uutisissa insinöörejäkään ole tapana syyllistää, yleensähän kerrotaan lähinnä rikoksentekijän ikä ja sukupuoli.
Jos tällaista linkkiä henkilökohtaisen taustan ja rikoksen välillä ei ole, en näe hirvittävästi syytä kertoa asiaan kuulumattomia yksityiskohtia. Iltapäivälehdistähän ei tietenkään tässä tässä puhuta, koska nehän kertovat kaiken epäolennaisen, sillä ne tekevät rikoksista sosiaalipornoa.
Marraskuu 27, 2006 at 6:33 pm
Niko Lipsanen
Mitkä kaikki tekijät sitten ovat epäolennaisia? Voiko tekijän ja uhrin iän kertoa? Ei kai, eihän sillä ole merkitystä. Entä sukupuolen? Se nyt ainakin on täysin tarpeeton tieto. Ammatin? Ei tietenkään. Eli lieneekö jatkossa tarpeen informoida rikoksista muutoin, kuin kertomalla esimerkiksi, että “Lauantaina aamuyöstä tapahtui pahoinpitely Myllypurossa.” Vai onko ajankohdan ja tapahtumapaikan kertominen oleellista?
Lähinnä minua siis kiinnostavat ne kriteerit, joilla jotkin taustatiedot nähdään oleellisiksi ja toiset ei.
Marraskuu 27, 2006 at 11:42 pm
Teppo
Käsitykset siitä, mikä on olennaista, vaihtelevat varmasti ajan ja kulttuurin mukaan. Aika laillahan noissa on tilannekohtaistakin harkintaa. Perusuutiskaavahan menee “kuka, mitä, missä, milloin, miksi ja millä seurauksin?” Sitten koetetaan kertoa tarpeeksi tekijästä, tapahtumasta, sitoa se ajankohtaan ja paikkaan, taustoihin ja sen aiheuttamiin vaikutuksiin niin, että ihmiset ovat informoituja ja ymmärtävät tapahtuneen.
Mikä sinusta, Niko, on olennaista?
Marraskuu 28, 2006 at 5:24 pm
Niko Lipsanen
Kysymyshän ei ole helppo, mutta yritetään kuitenkin muotoilla jotain.
Oleellista on kertoa uutinen niin, että lukija ei jää virheelliseen käsitykseen uutistapahtuman sisällöstä. Tämä puoltaa mielestäni etnisyyden kertomista. Suomessa on kuitenkin vahva suomalaisuusoletus, joten rikosuutisissakin yleensä odotetaan tekijän ja uhrin olevan etnisiä suomalaisia, jollei toisin mainita.
Ikä ja sukupuoli lienee syytä mainita siksi, että vaikka niistä ei samanlaista perusolettamusta (ainakaan iästä) niin usein olekaan, ne ovat sellaisia tekijöitä, joiden perusteella ihmiset tapaavat kategorisoida toisia ihmisiä. Jos niitä ei mainita, niin lukijoista saattaa usein tuntua, että uutinen on vajavainen.
Puoluetausta lienee epäolennainen juuri siksi, että harva lukija sitä tietoa jää kaipaamaan, vaikka sitä ei kerrottaisikaan. Sisällissodan jälkeen saattoi olla toisin.
En siis osaa nähdä etnisyyden mainitsemista erityisenä ongelmana. Ehkä paras olisi, että toimittajat mainitsisivat sen säännönmukaisesti niin tekijän kuin uhrin osalta riippumatta siitä, kuuluvatko he kantaväestöön vai johonkin etniseen vähemmistöön. Tällä tavoin ei olisi vaaraa, että mitään etnistä ryhmää erityisesti osoitettaisiin sormella.
Marraskuu 28, 2006 at 11:57 pm
Teppo
Kiitos pohdiskelustasi, muotoilit hankalaan kysymykseen selkeän vastauksen. Kokeillaanpa, pystynkö yhtä hyvään suoritukseen:
Hyväksyn pointin siitä, että jos etninen tausta mainittaisiin poikkeuksetta, se ei olisi periaatteessa eettisesti ongelmallista.
Käytännössä se olisi kuitenkin mahdotonta. Toimittajat joutuisivat heikoin tiedoin poliisin tiedonannon perusteella ratkomaan melko visaisia kysymyksiä etnisyyden luonteesta: Mikä on etninen tausta, jos tekijä (tai uhri) on pikkulapsena suomalaisperheeseen adoptoitu vietnamilaislapsi? Missä vaiheessa sukuperimältään 500 vuotta Suomessa asunut, romaniperinteen hylännyt ihminen lakkaa olemasta mustalainen? Onko kaksi sukupolvea sitten Amerikan kautta Suomeen muuttaneen saksanjuutalaisen perheen puoliverinen lapsi saksalainen, amerikkalainen, juutalainen vai suomalainen? Kuuluisiko muuten juutalaisuus ylipäätään etnisyyksien listaan? Entä saamelaisuus? Missä vaiheessa ihminen olisi niin suomalainen, että hänet voisi jutussa mainita etniseltä taustaltaan suomalaisena? Tällainen saattaa kuulostaa saivartelulta, mutta se olisi toimittajan arkea, kun etnisyys oikeasti pitäisi mainita uutisissa tasapuolisesti.
Siksi toisekseen etninen tausta on minusta suurimmassa osassa tapauksissa irrelevantti tieto, kuten alkuperäisessä postauksessani kirjoitin. Se kuuluu ominaisuuksiin, jotka kyllä osin määrittelevät ihmistä, mutta kuitenkin samaan sarjaan kuin perhesuhteet (eronnut, naimisissa, rikkaan/köyhän lapsi), fyysiset ominaisuudet (pitkä, lihava, lihaksikas, hintelä) tai synnynpaikkakunta (Oulu, Kemi, Helsinki, Tukholma), joista minkä tahansa mainitsematta jättäminen saattaisi jonkun mielestä antaa jollain kriteerein uutistapahtumasta virheellisen kuvan, mutta tuskinpa kovin moni on valmis vaatimaan mitään mainituista standardiksi rikosuutisen uhrin ja tekijän kuvaamiseen.
Haluan korostaa vielä, että en missään nimessä ole kieltämässä ihmisten etnisen taustan mainitsemista uutisissa. Se ei vain kuulu minusta hyvään lehtimiestapaan.
Nähdäkseni tarve saada rikoksentekijän etninen tausta mukaan uutisiin heijastaa nykyistä tapaa erotella ihmisiä meihin ja muihin. Sisällissodan jälkeen jakolinja meni valkoisten ja punaisten välillä, nyt sen tilalle on tullut tarve jakaa rikoksentekijät suomalaisiin ja maahanmuuttajiin. Välissähän vastaavaksi olennaiseksi taustamuuttujaksi miellettiin ammattinimikkeet - pitkälti samankaltaisista tarpeista jaotella ihmisiä taustan perusteella kategorioihin.
Tällaiset kategoriajaot tuskin ovat koskaan olleet kovin hedelmällisiä. Tämän todistanee historia melko tehokkaasti. Toki niitä viljelemällä voi tehdä juttuja, joissa on menoa, meininkiä ja jotka uppoavat kansaan kuin häkä, mutta ovatko ne hyvää journalismia? Eivät minun mielestäni.
Joulukuu 5, 2006 at 12:20 am
Niko Lipsanen
En näe suurta ongelmaa siinä, että etnisyys ei aina ole yksiselitteinen asia. Tiedotusvälineet voivat mainita asiasta sillä tarkkuudella, kun se on niille tiedossa ja kuin näkevät tarpeelliseksi. Tuskin on tarpeen jokaisen osallisen perhehistoriaa käydä läpi.
Oletko muuten sitä mieltä, että tekijän tai uhrin ikä ja sukupuoli ovat relevanttia tietoa rikosuutisissa? Jos ovat, niin miksi?
Yksi erityisongelma on sitten tietysti termin “suomalainen” käyttö. Se kun viittaa sekä kansalaisuuteen että etniseen ryhmään, jotka suurimmaksi osaksi edelleen menevät limittäin. Ongelmalliseksi asia muuttuu silloin, kun uutisen kohteena oleva henkilö ei ole jompaakumpaa. Niissä yhteyksissä pitäisi tarkentaa, kumpaa “suomalaisuutta” silloin tarkoitetaan. Esimerkiksi uutisissa suomalaisen rauhanturvaajan lahjusskandaalista Afganistanissa tuli varmasti monelle käsitys, että kyseessä olisi etninen suomalainen eikä pelkästään Suomen kansalainen. Tuollainen uutisointi on harhaanjohtavaa ja asettaa tietyn etnisen ryhmän (suomalaiset) aiheettomasti huonoon valoon. Siksi tuollaisissa uutisissa pitäisi nimenomaan käyttää ilmaisua “Suomen kansalainen”, jotta ei sekoitettaisi asioita käyttämällä turhan monimerkityksistä käsitettä.
Joulukuu 5, 2006 at 2:12 am
Teppo
Öh… onko tämä ollut trolli alusta alkaen?
Joulukuu 6, 2006 at 9:45 pm
Niko Lipsanen
Sen varmaan tiedät sinä parhaiten, kun merkinnän kerran kirjoititkin. Mutta ei tämä minusta trollilta ole missään vaiheessa tuntunut, vaan varsin mielenkiintoiselta keskustelunaiheelta.
Tiivistetysti: Sinusta etnisyyden mainitseminen ei ole olennaista, koska puoluetaustaakaan ei mainita. Minä taas vertaan etnisyyttä ennemmin ikään ja sukupuoleen, jotka on tapana mainita. Olenkin useampaan kertaan kysynyt sinulta, ovatko sinusta ikä ja sukupuoli aiheellisia mainintoja rikosuutisia. En kuitenkaan jaksa jankuttaa asiasta enempää, koska et näemmä halua vastata.
Joulukuu 6, 2006 at 10:36 pm
Teppo
Selvä, Niko, kunhan tsekkasin. Alkoi vain väittely mennä sen verran villiksi, että epäilin erehtyneeni.
Ikä ja sukupuoli eivät läheskään aina ole olennaisia asioita, mutta ne ovat yleensä helposti todennettavia ja varsin ongelmattomia faktoja, joilla uutiseen saa niin sanotusti lihaa luiden päälle.
Ongelmaksi ne muodostuisivat, jos vaikkapa kolariuutissa mainittaisiin sukupuoli vain silloin, kun kuljettaja on mies tai ikä kuskin ollessa alle kolmekymppinen.
Joulukuu 7, 2006 at 5:51 am
Niko Lipsanen
Olemme siis samaa mieltä ainakin siitä, että sex/gender-erottelu on yhteiskunnallisesti irrelevantti? Koska jos se ei olisi irrelevantti, niin silloin sukupuolen toteaminen olisi kaikkea muuta kuin ongelmaton fakta.
Joulukuu 7, 2006 at 8:04 am
Teppo
Sex/genderillä on paikkansa, ja se ei ole tämä.