Ilta-Sanomissa uutisoitiin tänään kyselytutkimus, jonka mukaan kolmannes suomalaisista olisi valmis hyväksymään kuolemanrangaistuksen. Harmi sanoa, mutta ei tämä nyt niin iso yllätys ollut. “Saunan taakse vaan” -ajatteluun törmää aika usein.
Sen sijaan mielenkiintoista oli se, että eläkeläiset olivat selvästi jyrkemmin kuolemanrangaistusta vastaan kuin nuoremmat, ja kaikkein hanakimmin hirttosilmukkaa heiluttelevat työikäiset.
Eihän tuollaisesta kyselystä kovin kummoisia päätelmiä pitäisi lähteä vetämään, mutta koska spekulointi on kivaa, heittäisin ilmaan irtoajatuksia: Onko niin, että kun vanhuus tulee lähelle ja kuolema kolkuttelee ovella, alkaa elämää arvostaa ja äärimmäisten päätösten tekeminen muiden elämästä tuntua vieraalta? Ja voisiko olla niin, että kuolemantuomion kannatus liittyy nopeiden ja tehokkaiden käytännön ratkaisujen etsimiseen, mikä olisi puolestaan yleisin ajatusmalli ahkerimmassa työnteon vaiheessa.
Erityisen tehokastahan on muuten joukkopäätöksellä lynkkaaminen heti epäillyn löydyttyä. Inhimillisyys ja oikeudenmukaisuus ovat molemmat pirun aikaaviepiä ja kalliita ratkaisuita, kun pitää pohtia, punnita ja pitää huolta. Vanhuksista ja vangeista.
Samasta aiheesta
Tags: Ihmisoikeudet, kuolemanrangaistus, kuolemantuomio, Suomi, Uutiset
-
No onpahan edes jotain hyvää sitten siinä, että Suomen eduskunta siirtyy eläkeläisten käsiin tässä lähiaikoina…
-
Totta. Minulla tämä tutkimustulos muuten palautti uskoa vanhusten viisauteen. No kiddin’.
-
Kuolemanrangaistus ei ole nopea ja tehokas vaan yhtä kallis kuin elinkautinen vankeus. Se olisi hyvä olla olemassa vertailu kohtana, niin ei tavalliset tappajat tai kuolemantuottajat selviäisi muutamalla vuodella, mikä on jo ihmishengen halveksuntaa.
3 comments
Comments feed for this article
Trackback link: http://pohdiskeleva.liftari.org/2006/11/18/vanhuus-tekee-viisaaksi-tai-ainakin-varovaiseksi/trackback/