Blogimaailmalle oma kulttuurilehti?

Tuollaiselle voisi oikeastikin löytyä kysyntää. Itse aina ihmettelen, kun löydän hyvän blogin, että miksi löysin tämän vasta nyt?

Blogistanilta puuttuu Suomessa uskottavia foorumeja ja auktoriteetteja. Tasa-arvoisessa blogistanissa auktoriteetit eivät synny sääntöjen kautta vaan itseään tutkiskelevan foorumin kautta. Foorumin, jonka toimintaa tukee blogeista kiinnostuneet.

Erittäin hyvä idea on silta vanhan ja uuden välillä. Hyviä blogeja tulisi palkita ja niitä olisi hyvä tuoda esille, jotta kiinnostus blogeja kohtaan kasvaisi.

Niin kauan kuin kyse olisi käytännössä blogien esittelystä, en ole erityisen innoissani. Eihän paperilehtienkään tarkoitus kai ensisijaisesti ole esitellä hyviä kirjoittajiaan? Lehden aiheenrajausta ja ideaa voisi siis vielä hieman miettiä?

Kirjakustantajat taas esittelevät kirjailijoitaan, samoin kuin kirjakustantamojen lehden.

Blogistanian kirjoittajia ovat kuitenkin kaikki, jotka ylläpitävät blogia.

Viides rooli esittelee näkemyksiä liittyen pikamielipiteiden tekemiseen. Jokin asia aina puhuttaa yleisesti useita kirjoittajia.

Teppo, aiot siis jonkunlaista Blogisanomien toisintoa?
http://sanomat.vuodatus.net/

Blogisanomia eivät kyllä tainneet lukea kuin bloggaajat, pääviehätys oli tietysti siinä jos tuli itse mainituksi. Kirjoittajia oli kaksi ja he jaksoivat ihmeen pitkään. Useamman kirjoittajan ryhmäblogit ovat tavanneet hiljetä nopeammin, kst. esim. vahtikoira. http://www.vahtikoira.net/

Köh, no ei tässä nyt sentään vielä tosissaan mitään television valtausta suunnitella :). Ideoita voi viskellä, mutta purematta en ihan heti mitään niele.

Jos joku luotaa (Teppo?) innolla ja hyvin, niin eiköhän siinä sitten muitakin pysy perässä.

Ainakin tuo minun ja muiden ryhmäblogi Kulutusjuhla on varmasti jaksanut näin kauan siksi, että minä häärään siellä yliaktiivisena ja muut tuovat oman mausteensa.

Teppo, pistin ekat aivopieruni aiheesta blogiini. Tiivistettynä: a) Kuulostaa hyvältä, b) Mieluummin pian kuin myöhemmin ja c) Kannetaan juttutyyppejä huolta enemmän huolta tekijöiden jaksamisesta ja jatkuvuudesta.

Jahas, trackback ehti perille ennen kommenttia. Ihan miten vaan.

Teppo, blogien kulttuurisisällöt kiinnostavat minuakin. Jos vielä humanistit oppivat annostelemaan asiaansa ja keskustelemaan luovasti, blogistanista ei enää pääse pois lainkaan.

Itse lukisin mielelläni myös juttuja siitä, mitä blogeissa on meneillään. (Vaikka käytänkin paljon aikaa verkossa, oma näkökulmani on pääasiassa sosiaali ja terveys.)
Pitkät analyysipötköt eivät mielestäni toimi blogeissa. Ne kuuluvat mielestäni paremminkin printtimediaan. Itse hahmotan blogin keskusteluksi ja luulen, että moni muu tekee samoin. Blogien yhteisöllisyyttä en myöskään soisi unohdettavan. Menee varmaankin puoli vuotta ainakin (jos väki pysyy samana) ennen kuin tällaiseen blogiin on pakko tulla ellei se nyt sitten tarjoa sellaista tiedonjäsentämispalvelua, jota kukaan muu ei tarjoa ja jota blogin käyttäjä mielellään vilkaisisi…

Herrasväki taitaa kaivata enemmän verkkokulttuuria esittelevää lehteä. Pitää nyt kuitenkin tulla tänne mainostamaan meidän kuukauden ikäistä kulttuuriverkkolehteämme Nonoa (http://nono102.blogspot.com/).

Nonon idea olisi siis toimia yhteisöllisesti, herätellä keskustelua. Toivottavasti leikkaamme kirjallisuuden, käsitetaiteen, valokuvauksen ja journalismin sarkaa, joskus, kunhan tästä vähän ehditään kehittyä. Fiksuja tekijöitä tarvitaan lisää, koko ajan.

Ainakin julkaisulapsemme idea on kehitelty oikeasti yhteisöllisesti. Olemme nimittäin samalla tekijäporukalla puuhastelleet keväästä asti runotorstain ja valokuvatorstain parissa. Ja noiden kahden yli ei kyllä kovin moni yhteisöllisyydessä pääse.

OlliS:llä oli hyviä ajatuksia, joten kyllä tässä väkisinkin vähän innostuu

Itse haluaisin lukea blogitutkimusasiaa meiltä ja muualta (ihan lyhkäisinä mainintoina, linkit lisätietoihin), blogijuoruja (sis. myös miittitietoja), jonkin verran tekniikoiden kehittymisestä, niitä haastatteluita, analyysejä blogiskenen ilmiöistä eri näkökulmilta.

Jonkinlaiset videopätkät kelpaavat myös.

Ja itse olen valmis jotain asian eteen tekemään eli oletettavasti esim. kirjoittamaan jonkun jutun kerran-pari kuussa, kun nyt näköjään muutenkin olen näissä blogeissa niin jumissa

Äärimmäisen mielenkiintoinen idea, jonka toteuttamista haluan tukea ennalta määrittelemättömällä tavalla.

Pidän tuota laajennettua bloggaamisen käsitettäsi hyvänä. Pelkkien blogien sijasta tulee ottaa huomioon myös muut vastaavat välineet, joiden viehätys on vastaavissa ilmiöissä - omaehtoisessa julkaisemisessa, verkostoitumisessa ja vuorovaikutuksessa.

Sitten hankaankin hieman vastaan.

Pakko sanoa, että verkkokultuuriin keskittyvä printtilehti tuntuu ajatuksena hyvältä, mutta blogivetoinen verkkolehti kuulostaa hieman laimealta. Blogit tuovat ehkä lisäarvoa Hesarille, mutta jos bloggaajat alkavat pitää blogia blogeista, niin pitää kysyä, että muuttuiko mikään? Lukijan näkökulmasta konkreettinen aikakauslehti on ihan eri juttu kuin pari blogia lisää Google Readerin feed-virrassa.

Asiansa osaava toimittaja tekee loistavan henkilökuvan kenestä tahansa, mutta jos sellaisia tehdään bloggaajista ja vieläpä verkkoon, niin saa kyllä panostaa ihan pirusti. Blogi kun on jo itsessään suuri henkilökuva bloggaajasta, jossa kuka tahansa voi olla suorassa vuorovaikutuksessa bloggaajan kanssa. Tämä on juuri sellainen juttutyyppi, joka kärsii minusta verkossa valtavan inflaation jo visuaalisesti, printtipuolella ongelmaa ei ole. Printtilehden perustamisen ongelmana ovatkin sitten moninkertaiset taloudelliset riskit, toki homman voi aloittaa pienemmässä mittakaavassa.

Olipa formaatti mikä hyvänsä, niin toimituksella pitää olla voimakas kontakti blogosfääriin. Täytyy myöntää, että ajatus juorublogista kuulosti aluksi hauskalta, mutta tarkemmin ajateltuna hieman ontuvalta. Ei kai homma mene TOP-listalaisten kyyläämiseksi? Sitä paitsi jos minä haluan tietää joidenkin bloggaajien kuulumisista, niin minä luen heitä. Uusia blogeja ja ihmisiä löydän verkostoa seuraamalla. Olisiko tuo blogi vain suodatin muiden joukossa, mikä tekisi juuri siitä niin erikoisen?

(Verkko)kulttuuriblogi kuulostaa jo paremmalta, mutta jälleen vilkaisu omaan RSS-lukijaan herätää epäilys siitä miten yksi blogi voisi tuoda sillekään saralle merkittävää lisäarvoa. Samoin viikon blogi/kuva -ajattelu sopii hyvin printtiin, mutta mikä toisi juuri tämän julkaisun valinnoille painoarvoa hektisessä verkossa?

Koska olen jurputtanut verkkolehden ongelmista, niin pitänee myös tehdä ratkaisuehdotus: järkevin lähtökohta blogeihin keskittyvän verkkolehden perustamiselle, on perustaa se osoitteeseen Blogilista.fi

Hmm… vähän posket punoittaen tässä ajattelin kuitenkin pari sanaa ideasta lausua. Blogisanomat eivät nimittäin mielestämme ollut mikään hömppälehti, vaan me teimme sitä antaumuksella. Vaikka ammattitaitoa ei ehkä monien mielestä ollutkaan, niin näkemystä sitäkin enemmän (nythän tässä kovasti viestintää opiskellaan, että sitä taitoa tulisi lisää). BS:n tarkoitushan oli tuoda kaikkia blogeja lähemmäksi lukijoita, eli bloggareita tutuiksi toisille bloggareille.

Nythän blogeja on jo liki 7000, joten työ olisi ollut täysin mahdotonta ilman jonkinlaista korvausta menetetystä vapaa-ajasta. Vaikka Blogisanomat oli vain sivun parin pituinen, yhden lehden tekemiseen meni koko päivä, koska niitä blogeja täytyi todellakin lukea! Ja ennen kaikkea lukea tasaisesti kaikkia blogeja ja kirjoittaa niistä, koska mikään ei ärsytä enempää kuin sellainen lehti, joka keskittyy ainoastaan esim. kirjallisiin blogeihin (koska kaikki blogit ovat mielestäni kirjallisia), tai tekemään haastatteluja kirjailjoista tai muutoinkin jo mainetta niittäneistä ammattilaisista. Nono ajanee tämän asian jo suvereenisti.

Mutta tuosta ideasta, ensin huonot uutiset: Monen sivun laajaan katsaukseen tulee menemään päiväkausia, jos tarkoitus on todellakin selata kaikkia listan blogeja läpi. Se tulee siis olemaan erittäin puuduttavaa puuhaa, eikä siihen auta pirunkaan ammattitaito tai akateeminen jargon. Bloggareissa on sen verran kovaa ainesta, että jos homma ei mene niin kuin sen pitäisi mennä, kriittistä kitisijää riittää sähköpostin täydeltä sekä blogeissa kautta maan.

Sitten hyvät uutiset: Idea on kannatettava, hieno ja kunnianhimoinen. Toivon kovasti tuulta purjeisiinne ja odotan innolla ensimmäistä ammattaitaidolla tehtyä julkaisuanne.

Hei

Ihan ensimmäiseksi tätyy sanoa, että idea on hyvä, kuten aina

Erityisesti lämpenen tuolle bloggaamisen laajennutulle määritelmälle (”helppoa julkaisemista verkossa”), jolloin kiinnostuksen keskiöön saadaan oikeasti jännä ilmiö. Pelkkiin blogeihin (lähden liikkeelle tekninen alusta -määritelmästä) rajoittuminen olisi mennyt turhan tarkaksi. Ei kukaan jaksa keksiä loputtomasti uusia näkökulmia Wordpressin uusiin ominaisuuksiin - näin kärjistäen.

Sisältöpuolelta juttu kuulostaa siis mainiolta. Itse jäin kuitenkin pohtimaan teknisiä kysymyksiä.

Tietyllä tapaa yhdyn Erkan ajatuksiin siitä, että toimituskunnan tuottama blogi blogeista on kenties hieman vaikea vaihtoehto, jos suunniteltavaa julkaisua halutaan verrata vanhoihin kunnon kulttuurilehtiin. Minulle tulee sitä paitsi kiusallisesti mieleen eräs takavuosien verkkopalveluiden suosikkiformaatti: portaali.

Nyt ei kuitenkaan käsittääkseni oltaisi tekemässä mitä tahansa portaalia, vaan journalistisin konventioin ja kriteerein toimivaa julkaisua. Minusta tähän asti hahmotellut sisällölliset linjat ovat kuulostaneet enemmän aikakaus- kuin uutislehdeltä. Se voi osoittautua hieman luultua vaikeammaksi.

Pelkään, että www-selaimessa toimiva aikakauslehti aiheuttaa vaikeuksia varsinkin pidempien ja ilmiötä syvemmin käsittelevien artikkeleiden kanssa. Esimerkiksi HS:n Kuukausiliitteen juttujen lukeminen verkosta kuulostaa melko kankealta.

Olemassa olevat verkkokulttuurilehdet eivät juuri käyttömukavuudellaan hämmästytä. Hyvä esimerkki huonosta luettavuudesta on Megafoni (http://megafoni.kulma.net/). Kun jo itsessään vähintäänkin haastavaa ranskalaista filosofiaa joutuu lukemaan ruudulta (jota pitää vierittää kilometritolkulla alaspäin), luovuttaa arvioni mukaan moni. Sama koskee Mediumia (http://www.m-cult.net/mediumi/).

Ja kappas vaan, kun katsoo listaa Suomen kymmenestä suosituimmasta sivusta (http://www.gallupweb.com/tnsmetrix/) ei listalta löydy yhtään aikakauslehteä. Paperisissa kulttuurilehdissä on se pirullinen puoli, että vaikka ne eivät toimikaan teoriassa, kertoo käytäntö muuta.

Tavallaan uusi verkkokulttuurilehti joutuisi melko haasteellisen tehtävän eteen: millaista on hyvä verkkojournalismi aikakauslehtien osalta? Millaisia muotoja aikakauslehtijournalismi verkossa saa? Tähän ei nähdäkseni kovin moni vanha aikakauslehti ole vielä onnistunut vastaamaan. Verkko on ollut pikemminkin selluloosasta väsättyä tuotetta täydentävä, lisäarvoa tuova palvelu (vrt. Parnasso).

Mutta perusidea on mielestäni edelleen hyvä. Journalististen konventioiden mukaan tehdylle älykkäälle uutisaiheiden suodattamiselle, näkökulmien terävöittämiselle sekä tekstin editoimiselle on edelleen kysyntää. Näin uskon.

Eli jos tehdään nettijulkaisu, niin tehdään siitä sitten rohkeasti nettiä. Mietitään kärjet teräviksi ja näkökulmat tarkoiksi. Ei yritetäkään leikkiä syvällisiin ja pitkiin artikkeleihin nojaavaa kulttuurilehteä. Blogeja, podcasteja, galluppeja, haastatteluja Second Lifessä – mitä tahansa. Tai tehdään se perinteinen kulttuurilehti sitten rehellisesti paperista.

(On täysin mahdollista, että horisen ihan omiani. Yritän korostaa sitä, että paperin tuomien konventioiden tuomista sellaisenaan verkkoon on syytä välttää.)

Niin ja yksi juttu vielä. Jos tehdään julkaisua vapaaehtoispohjalta, niin toimituspalaverit ja muut kokoukset on pakko pitää kasvokkain. Etämotivointi on pirun vaikeaa. Tekosyy tuopin kumoamiseen neljä kertaa vuodessa tuttujen kanssa on ainakin itselleni freelancerina oiva kannustin kirjoittaa ilmaiseksi.

Pahoittelut pitkästä kommentista.

En usko, että kukaan haluaa väheksyä Blogisanomia. Mielestäni se on edelleen yksi tärkeimpiä suomalaisia blogeja (ja odotan edelleen sen paluuta).

Juuri blogistanin valtaisa koko olisi minusta hyvä syy jättää massiiviset haltuunotot pois pelistä, tai ainakin ulkoistaa ne. Mielestäni top-listan alapään blogeille voi tuoda paremmin* lukijoita sillä, että haastattelee yhden tekijän tai tekee koostejutun parista-kolmesta samankaltaisesta blogista.

(*Paremmin: Vie vähemmän aikaa tekijältä, eli fiksumpi aika/vaiva-suhde.)

Teppo, fyysinen tapaaminen lienee tosiaan hankalaa, mutta milloin skaipataan?

Erkka, kiitos paljon. Se oli nätisti sanottu, mutta ei kannata odotella ainakaan tältä suunnalta. Ja ihan hyvin se juoruosio istuisi tuohonkin lehteen.

Jos ihan nyt vain meidän kesken, niin vaikka ajatus tuntuu kuinka kiehtovalta ja “kun muutenkin näitä blogeja lueskelen niin miksen samalla tekisi lehteä”, on ihan tärähtänyt lähtökohta. Ensinnäkään aikaa ei jää niille blogeille, joita itse haluaisi lukea. Niiden tilalla “joutuu” lukemaan kaikenlaista muuta:

• Ostin tänään kaksi kiloa appelsiineja ja kuorin kotona yhden. Siinä oli hirveästi siemeniä. en voinut syödä kuin yhden siivun, koska hampaaseeni alkoi sattumaan. En nyt jaksa kirjoittaa enempää, koska tämä tieto kone ei ole olo huoneessa ja sieltä alkaa kohta salatut elämät.

Noin esimerkiksi ja tuhansia vastaavia. Puhumattakaan kaikista niistä naisvastaisista blogeista, joita lukiessa pää alkaa täristä, tai niistä bloggareista, jotka kokevat tulleensa aiheetta syrjäytetyiksi ja natkuttavat aiheesta päivät pitkät blogissansa.

Se ulkoistaminen ei ole paha idea, eivätkä haastattelutkaan, eikä mikään muukaan. Idea on hieno juttu, mutta halusin vain, että tiedätte mihin olette ryhtymässä. Missään muussa joukkoviestimessä ei ole näin aktiivista “julkisoa” kuin netissä. Ja bloggarit ovat mahdottoman kriittisiä silloin, kun heidän alueelleen tunkeudutaan. Niin vaativaa yleisöä harvoin näkee.

Slate ja Salon käynevät esimerkeiksi vepissä toimivista aikakausjulkaisuista.

Ja kommenttina Saaran huomioon siitä, että sarkaa riittäisi ihan pirusti: en minä ainakaan alkaisi tätä projektia varten erikseen vielä seuraamaan läjää uusia blogeja, vaan kirjoittaisin sellaisista asioista, jotka sattuvat tielleni ja sattuvat kiinnostamaan. Neutraalius (siis kattavuuden mielessä) huitsin nevadaan, subjektiivisuus on blogien vahvuus.

Ja jos bloggaajat tosiaan intoutuisivat haukkumaan ja kommentoimaan tätä julkaisua, aina parempi. Ei-paperilehden juttuja on huomattavasti helpompi täydentää ja palautteeseen voi reagoida esim. jatkojuttujen muodossa paljon nopeammin. Siinä missä joku Hesari lähinnä pahoittelee sähköpostitse jutusta poisjääneille, vepissä voidaan lykätä ulos toinen stoori vaikka heti – jos siihen siis on journalistiset perusteet.

But I digress.

Ei se kyllä ihan mene noin. Onhan perustettavalle lehdelle ensin ajateltava mahdollisimman laaja kuvitteellinen yleisö, jotta sille riittäisi lukijoita muistakin kuin oman porukan sisältä.

Toimituksen omien mielenkiinnonkohteitten mukaan rakennettu lehti saattaa jäädä hyvinkin suppeaksi (mitä nyt kielenkäytön ynnä muiden viitteiden perusteella voisin mieltymyksiksi kuvitella) ja jutut loppua hyvinkin pian.

Asun Ranskassa ja täällä ilmestyi n 4 numeron ajan Netizen-lehti joka oli omistettu blogosfäärille. Lukijoita ei tuntunut riittâvän ja lehti vaikutti hitusen liian kankealta ja tekniseltä, mutta silti metsästin sitä kovasti kioskeista.

Olisin ehdottoman kiinnostunut kotimaisesta nettiversiosta (printti menee logistisista syistâ hankalaksi ainakin itselleni) ja voisin jopa harkita tyrkyttyväni ulkomaanblogikirjeenvaihtajaksi, jos epämääâräisellä aikataululla sisältöä tuottava taho mahtuu mukaan…

Seuraan innolla jatkoa !

P.S. Sisältöön tulisi ehdottomasti lisätä pieniä teknisiä jippoja, gallup-kyselyvälineitä, juuri noita kuvapalvelujen vertailuja, myös blogialustojen analysointia…

Olen vähän myöhässä mukana mutta kiinnostunut osallistumaan - Kunhan lehdessä ei ole blogiarvosteluja.

Aihe on mielenkiintoinen. Oma kokemukseni ryhmäblogista on varsin peassimisten.

Olen kolme vuotta yrittänyt saada oman kotikaupunkini kirjoittajia tuottamaan sisälatöä vaasalaisia.info kaupunkiblogiin mutta huonolla menestyksellä.

Yksi aivan erinomainen kamerankäayttäjä on rekrytoitunut.

http://ww.vaasalaisia.info