Sekä Aleksi että Suvi[1] haastoivat minut blogistanissa iät ja ajat kiertäneeseen kirjameemiin, jonka toivoin kiertävän minutkin kaukaa. No, kohdalle osui, ja koska kieltäydyin hiljan Ollin vessakirjameemihaasteesta[2] niin tähän on kai sitten pakko osallistua.
Samalla mainostan viikonloppuna yleisölle avaamaani Pohdiskelevan liftarin kirjastoa, johon ajattelin alkaa keräillä pieniä arvioita ja makustelupaloja lukemistani kirjoista. Kun Markus ikiaikoja sitten selitti, että olisi vastuuntuntoista pitää julkista listaa lukemisistaan, olin samaa mieltä. Asiat siirtyvät ajatuksista innovaatioiksi vaihtelevalla tahdilla, tällä meni kauan.
1. Kirja, joka muutti elämäni
Kuivakka vastaukseni olisi varmaan, että Risto Kuneliuksen Viestinnän vallassa. Pänttäsin yliopiston pääsykoekirjan läpi keväällä 1999 useaan otteeseen, ja uskon sen olleen yksi elämäni käännekohdista. Kirjahan tosin olisi voinut olla mikä tahansa…
Veitikkamaista vastausta tähän en nyt keksi. Sori.
2. Kirja, jonka olen lukenut useammin kuin kerran
Risto Kuneliuksen Viestinnän vallassa 
. Tosin en kevään 1999 jälkeen.
Sen sijaan Erlend Loen Supernaiivin pariin palaan vuosi toisen jälkeen, aina kun ahdistaa. Siitä tulee kevyempi – tai ainakin vähän yksinkertaisempi – olo.
3. Kirja mukaan autiolle saarelle
Sellainen, jossa kerrottaisiin, miten tehdään herkullisia Thai-aterioita tyhjästä paljain käsin ja kaksikymmentä tapaa tehdä talviasuttava hökkeli. Sekä muita hyödyllisiä asioita. Proosaa siellä varmaan ehtisi kirjoittaa itsekin, sen jälkeen kun olisi saanut tietokirjansa opeilla sivilisaation pystyyn.
4. Kirja joka teki minusta hupakon
Olisinkohan joskus höpsähtänyt kirjasta pidemmäksi aikaa? Aleksi mainitsi Supernaiivin, mutta en minä siitä hupakoksi sanoisi muuttuneeni. Mitä minä oikein luin teininä? En muista…
5. Kirja, joka sai minut kyyneliin
Jos saan virittäydyttyä tunnelmaan oikein kunnolla, itken kirjoja lukiessa ihan yhtä suurella todennäköisyydellä kuin elokuvissa. Eli hyvin suurella. Ja aivan samalla tavoin unohdan asian, kun saan kirjan käsistäni. Eskapismia on se.
Eli ei mitään hajua tästäkään.
6. Kirja, jonka toivon tulevan kirjoitetuksi
Tällä hetkellä toivon hyvää, uutta ja mukaansatempaavan hyvin tehtyä analyysiä Venäjän tilanteesta. Anna Politkovskajan kuoleman jälkipuintiin tarvitsisi eväitä. Adrenaliiniä kansalle.
7. Kirja, jonka toivoisin jääneen kirjoittamatta
Pöh. Kyllä ne kaikki on ollut hyvä kirjoittaa, jollain tavalla – kai. Muistaakseni jotain Kata Kärkkäisen pätkää haastattelun pohjaksi lukiessani mietin erityisen kovasti, että olikohan tämä tarpeen, mutta en minä sitä nyt jälkikäteen kieltäisi kirjoittamasta, vaikka etukäteen voisin [3]
8. Kirja, jota luen parhaillaan
Aloitin juuri Peter Høegin Naisen ja apinan, minkä lisäksi olen kaksi vuotta koettanut muistaa selailla Dalai-Laman mietelauseita. Niitä pitäisi olla yksi vuoden jokaiselle päivälle, minun tahdillani niitä riittää kymmeniksi vuosiksi. Niin, ja sitten selailtavanani on myös Vuosaari-Seuran julkaisema Helsingin Vuosaari.
9. Kirja, jonka olen aikonut lukea
Listasta voisi tulla pitkä, kaikkihan pitää lukea – koska se on kirjoitettu. Koraaniin olisi kiva perehtyä, Dumasin seikkailut voisivat keventää joskus, venäläiset klassikot ovat enimmiltään kahlaamati läpi… Kirjastoon merkitsin suunniteltujen listalle Hirvosta ja Hotakaista. Jos teillä sattuu olemaan kyseisiä kirjoja hyllyssä, otan lainoja vastaan.
10. Haasta 5 bloggaajaa
Nyt loppui mielikuvitus, niin monet ovat jo vastanneet… Sovitaanko, että haastan ne viisi tätä blogia lukevaa bloggaajaa, ketkä ilmoittautuvat ensimmäisinä kommentoimalla tätä merkintää? Joo, sovitaan! Ilmoittautuminen alkaa… ei vielä… ei vielä… eikä vieläkään … NYT!
- Suvi valitteli, että olisi halunnut haastaa muitakin. Koska minä sain tuplahaasteen, voisin hyvinkin antaa Suvin käyttää vielä yhden haastepaikan lisää. Ole hyvä vaan, Suvi ↩
- Vessalukemistot vm. 2006 – Olisin kuvitellut Ollin vessalukemistolistausta parodiaksi tästä kirjameemistä, ellei se olisi saanut ensimmäisen koeajonsa jo vuosi sitten. Hauska on se, osallistukaa ken avautumista arvostaa. ↩
- Tämä lause olisi toki saanut jäädä kirjoittamatta ↩
Samasta aiheesta
Tags: A-Heartbreaking-Blog-of-Staggering-Genius, Edoa-etsimässä, henkilökohtaista, Jatkuva-funktio, kirjallisuus, lukeminen, meemit
-
[En ota haastetta uusiks vastaan, mut kommentoin silti. Maratoonikommentti, kun töissä alkaa väsyttää.]
Nainen ja apina on mahtava! Ainut kirja jonka olen lukenut HETI toisen kerran uudestaan saatuani sen kerran loppuun. Høeg on kirjoittanut kasan hyviä kirjoja, mutta tuo oli paras lukukokemus – ehkä siksi, että se oli ensimmäinen. Maaginen realismi on mua eniten koukuttava kaunokirjallisuuden laji.
Luin sitä teininä junassa. Istuin siinä kohdassa missä on penkit vastakkain ja eikös siihen pamahda kolme iloista vähän vanhempaa känniääliötä, matkalla johonkin bileisiin. Yritin olla nenä kirjassa välittämättä porukan kälätyksestä ja remuamisesta, mutta epäonnistuin viimeistään silloin, kun ne alkoivat spekuloida romaanini nimellä et mitä kirjassa mahtaa tapahtua. Ahem.
Siinä kohtaa joku jätkistä huomauttaa, et “toi on lukenu samaa aukeamaa kymmenen minuuttia”. Vaistomaisesti heti käänsin sivua ja koko porukka repeää täysin.
Mulla on The Essential Koran. Ostin sen osittain siksi, että se oli nätti kirja: kauniit kannet ja epätasaisesti leikatut sivut paksua paperia. Silti sen lukeminen tuntuu vähän huijaukselle. Poikakaverilla on Saudeista ostettu ihan Oikea Koraani arabiaksi, mutta ei se niin hyvin kieltä osaa että sitä ois lukenut – se on edelleen muoveissa.
Pitäisköhän Supernaiivi laittaa lukulistalle, kun sen on useampi ihminen maininnut. Tuhat kärpästä ei voi olla väärässä. eiku
-
Supernaiivi on kyllä jonkinlainen sukupolviromaani, jonka lukeminen yhdistää aika isoa osaa ikäpolvesta. Se kuuluu samaan sarjaan kuin Kuinka minusta tuli tyhmä ja, hetkonen, mitäs niitä muita on, joissa elämän tarkoitus katoaa koulutetulta, keskiluokkaiselta kakaralta.
Niitähän me olemme, ja identiteetti aina hukassa
-
Heh, Supernaiivi ja Martin Pagen Kuinka minusta tuli tyhmä ovat tosiaan samasta puusta veistettyjä. Meinasin aluksi väittää vastaan, koska eivät Loen ja Pagen kirjat nyt niin suosittuja ole, kaiketi.
Antauduin kuitenkin lopulta myöntämään, että niitä voi pitää sukupolviromaaneina, koska niissä tiivistyy jotain sellaista, jonka hyvin moni 70- ja 80-luvuilla syntynyt nuori voi kokea omakseen – siis joku epämääräinen (ja lähtökohtaisesti epäilyttävä) sukupolvikokemus.
Eräällä tavalla sukupolveamme yhdistävä kirja voisi olla myös Naomi Kleinin No logo… vai voisiko?
Ai niin, yritin (ja yritän) aloittaa pientä keskustelun tynkää kirjoista, jotka olisivat saaneet jäädä julkaisematta Timon (kuolleista heränneessä) blogissa: http://www.valt.helsinki.fi/blogs/ttnurmi/post74.htm#comments
-
Hmm… No logon suosio meni ohi aika nopeasti. Moni sen luki, toki. Ainakin sen lukeminen yhdistää osaa ikäisistämme, mutta lukiko sitä kukaan valtsikan ulkopuolella?
-
“Moni sen luki, toki. Ainakin sen lukeminen yhdistää osaa ikäisistämme, mutta lukiko sitä kukaan valtsikan ulkopuolella?”
Veitsen kierittämistä haavassa: ainakin siinä lukiossa, jossa itse olin
-
No, mä haastan sit itseni…
Supernaiivista olenkin kirjoittanut omaan blogiini, se oli mullekin tärkeä kirja. “Nainen ja apina” oli muistaakseni hyvä, mutta Høegin “Rajatapauksia” oli parempi ja hyvin voimakas lukukokemus, tosin siitäkin on jo aikaa vaikka kuinka kauan kun sen luin. Mulla on jonkun verran kirjoja joita muistan rakastaneeni, mutta kysyttäessä mulla ei ole hajuakaan mitä niissä tapahtui…
-
Höhö, löysin vasta nyt Technoratilla tuon viittauksen vessalukemistolistaukseen.
Olen lähes loukkaantunut ajatuksesta, että sydämellisen rehellistä avautumistani pidetään jonkinlaisena parodiana, jumaliste.
Tietääkseni kukaan ei ole (blogini kommenttiosio poisluettuna) kylläkään osallistunut tähän… meemiin.
-
PS: Miulla olisi sama ykkösvastaus, tosin maustettuna Fisken Merkkien kielellä. (Sen olen tosin lukenut vain kerran tai pari.)
-
Hei Olli, jos jo lähtökohtaisesti ihmettelee ihmisten intoa avautua, niin vessalukemistosta avautuminen tuntuu kyllä jo homman vetämiseltä överiksi. Kelaa nyt. Jätkä kertoo miljardille potentiaaliselle lukijalle, mitä se lukee kun se vääntää torttua toiletissa. Now now twisted is that?
Mullakin muuten oli koekirjana sekä-että. Unohdin näköjään Fisken, jostain syystä. Johtuiskohan siitä, että se on hukkunut jossain vaiheessa. Niin on muuten Kuneliuskin
9 comments
Comments feed for this article
Trackback link: http://pohdiskeleva.liftari.org/2006/10/16/elamani-kirjat/trackback/