Lokakuu 2006

Eufemian keskustelussa palattiin vanhaan aiheeseen: pitäisikö perustaa blogilehti? Niin, pitäisikö? Olisiko tekijöitä? Ja tilausta?

Olisin itse kiinnostunut kokeilemaan, löytyisikö blogilehdelle paikkansa tämän maan tuhansien lehtien joukossa. Uskon, että mahdollinen markkinarako on olemassa ja että huolella tehden tästä voisi aueta pari (osa-aikaista ja huonopalkkaista) työpaikkaa toimittajille - siis palkkaa bloggaamisesta.

Tavoitteena tällaisella projektilla olisi luoda blogistanin tärkein metablogi, suomalaisen verkkojulkaisukulttuurin^[1] keskipiste. Blogilehden tulisi olla samaa blogimaailmalle kuin Teatteri-lehti on teatterille tai Tanssi-lehti tanssille. Ajatuksissani on jonkinlainen Wiredin, Tiedotustutkimuksen, Parnasson ja Kaltion sekoitus, mutta mielikuva ei ole kovinkaan kirkas - vielä. Se nyt ainakin on varmaa, että nörttitekniikasta on jo ihan tarpeeksi julkaisuja - kun taas bloggaajista suuri(n?) osa on naisia.

Jos varteenotettavia julkaisua toimittamaan ja avustamaan löytyy, olen ehdottomasti mukana. Ilmoittakaa kiinnostuksestanne. Katsotaan, saadaanko riittävästi voimia kasaan ja isketään viisaat päämme palaverissa yhteen.

Heitän tähän muutamia perusajatuksia kommentoitavaksi:

Tarkoitan bloggaamisella ‘helppoa julkaisemista verkossa’:”(Määritelmä on napattu nimimerkki Wisdomin kommentista Mike Madaion blogissa.)”:. Näin MySpace-sivun pitäminen, videoiden lisäily YouTubeen ja Flickr-harrastus on bloggaamista siinä missä Bloggeriin naputtelu. Omaehtoinen julkaiseminen on uusi harrastus, johon on hurahtanut muutama kymmenen tuhatta suomlaista.

Verkossa alkaa olla paljon todella lahjakkaita kirjoittajia, kuvaajia ja videotaiteilijoita, jotka ansaitsisivat enemmän huomiota. Blogilista auttaa löytämään suosituimmat blogit, mutta parhaiden löytämiseen se on heikko työkalu. Ja itsekseen etsimiseen menee saatanasti aikaa.

Verkkokulttuurijulkaisu olisi väistämättä osin myös harrastelehti. Ihmiset tarvitsevat paikan, josta saavat vinkkejä (Flickr vai oma kuvagalleria? Miten kirjoitat paremmin blogitekstiä?). Harrastelehdestä myös selviää on just nyt maailmalla in. Pitäisi olla myös valmis muuttumaan verkon mukana: jos julkaiseminen siirtyy tekstiblogeista 3D-maailmoihin, sinne pitää mennä perässä.

Hauskaa ja vakavaa sopivassa suhteessa: blogimaailmassa liikkuu juoruja bloggaajien elämästä, mutta toisaalta pohditaan politiikkaa ja identiteettitiedettä. Molempien puolien pitää näkyä.

Blogilehti toimisi tietenkin pääosin verkossa ja sen ytimessä olisi laadukas ryhmäblogi. Ajatus olennaisimman tiivistämisestä harvakseltaan ilmestyvään, tyylikkääseen printtilehteen tuntuu kuitenkin kiehtovalta. Printti toimisi siltana uuden ja vanhan maailman välillä ja saattaisi tuoda lisää fiksua väkeä verkkojulkaisemisen pariin.

Homman keskiössä pitää olla journalistinen laatu. Artikkelit ovat tarkoin harkittuja, näkökulmasta oikeinkirjoitukseen asti. Laatu tuo lukijoita, ja luettuun lehteen on mahdollista saada myös osaavia avustajia.

Miksi pitäisi tehdä lehti, kun voisi ihan hyvin vain kirjoitella omaan blogiin? Monestakin syystä. Yhdessä syntyy parempaa laatua. Kun helmet kootaan yhteen koriin, ne on helpompi löytää. Yhdessä tekeminen on kivaa. Ja kun tehdään laatua yhdessä, on mahdollista saada hommaan tukea opetusministeriöltä^[2] , mikä hyvässä lykyssä tekee marginaalilehden tekemisestä osapäivätyönä taloudellisesti mahdollista.

Päivitin selaimeni Firefoxin kakkosversioon ja satuin huomaamaan Performance-nimisen blogieditorin, joka itse asiassa on Firefoxin lisäosa. Softassa on hauskoja ominaisuuksia - se osaa esimerkiksi ladata kuvia Flickriin ja liittää ne osaksi postauksia.

Kaikkia Wordpressin hienouksia Performance ei osaa käyttää. Etenkin, kun on tullut asenneltua noita lisäosia blogisoftaansakin, näiden yhteensopivuusjuttujen kanssa tulee eteen kaikenlaisia säätöjä. Tähänkin testimerkintään pitää käydä räpsimässä avainsanat jälkikäteen, koska tietenkään hommat eivät mene yhteen tägilisäosa UTW:n kanssa.

Kaiken päälle on vielä todettava, että Performancen tyyli heittää Flickr-kuvat sivulle ilman linkkiä Flickriin on palvelun käyttöehtojen vastaista.

Kevyt, ihan kelvollinen työkalu varmaan monelle, mutta minä taidan kyllä pitäytyä luottoeditorissani Ectossa. Jos editori nyt ylipäätän on tarpeen - kyllähän tekstit voi kirjoittaa ihan vaan tekstieditorilla ja heittää siitä blogiin, jos joskus kirjoitusvimman iskiessä ei ole verkkoa saatavilla.

Edit: Flickriin ei näköjään kannata laittaa kovin isoja kuvia, koska Performance laittaa ne täysikokoisina blogiin. Ihan vinkkinä vaan.

Soittelin muutama päivä sitten kaverille pyytääkseni kaljalle, mutta jannupa olikin Kiinassa. Kyllähän minä Sounds like Suomi -kiertueesta tiesin, vaan en muistanut.

Kiinaa kiertävillä suomalaisilla sähkömuusikoilla on hauska videoblogi, jossa on klippejä keikoista^[1] ja yleisen meiningin ihmettelyä - hotellin pesulassa esimerkiksi alushousut muuttuvat liiveiksi. Perusblogeihin tottuneelle matkapäiväkirja on vähän hankala selata, mutta siinä on kyllä kivoja ominaisuuskia: kaikki merkinnät on geotägätty^[2] ja sijainti näkyy googlen satelliittikartalla.

Journalismin nuoret toivot ovat näköjään reissulla Lontoossa. Suviko raportoi Japani-keskeisessä matkablogissaan tällä kertaa Briteistä - olisiko siis aika vaihtaa blogin nimeä, vai onko sieltä nollameridiaanin saarivaltiostakin tarkoitus etsiä edoa?

Matkablogeissa on kyllä tenhoa. Tuntuu mukavalta lukea ja kuulla, mitä tutuille kuuluu, kun ovat kuulumattomissa. Vähän kuin saisi postikortteja on demand. Mutta miten paljon sitä innostuisi ihan tyystin vieraiden ihmisten matkoista ja fiilistelyistä?

Voima julkaisi viime viikolla Ultra Bra -henkisen laulun kunniaksi Anna Politkovskan muistoksi. Nyt biisiin tekeillä on video, johon etsitään kynttilämielenosoituksissa mukana olleiden ottamia kuvia ja videota.

Projekti etenee melkoisella vauhdilla, kuvat tarvitaan kasaan keskiviikkoon 25. lokakuuta 2006 mennessä. Kyselkää mukana olleilta, pyytäkää ottamaan yhteyttä. ^[1] Valokuvia tarvitaan paljon, ja erityisesti videokuvasta olisi kuulemma huutava tarve.

Kyse on hyväntekeväisyysprojektista. Panoksensa ovat antaneet jo muun muassa Joanna Haartti, Risto Hemmi, Terhi Kokkonen, Kerkko Koskinen, Susanna Kuparinen, Elena Leeve, Antti Lehtinen, Joel Melasniemi, Silvia Modig, Jussi Nikkilä, Ilmari Pohjola, Verneri Pohjola, Pepa Päivinen, Tommi Saarikivi, Dan Tigerstedt, Olavi Uusivirta, Jukka Viikilä, Pihla Viitala ja Klaus Welp – nyt on mahdollisuus päästä mukaan siis hyvään tekijäporukkaan.

Niin juu, ja käykää ihmeessä kuuntelemassa se biisi: Uuden ajan kynnyksellä – Laulu Anna Politkovskajalle.

Kaikki ovat varmaan huomanneet jo BBC:n uutisen, jonka mukaan kolmannes maailman ihmisistä kannattaa kidutusta jossain tilanteessa. ^[1] Melko huolestuttavaa. Ihmiset ovat tyhmiä.

Suomalaisissa ihmisoikeuskeskusteluissa minua huolestuttaa enemmän se tyhmyys, jolla joka saatanan väkivaltakeskusteluun vedetään “kyllä henkinen väkivalta voi olla yhtä julmaa kuin fyysinen väkivalta”. Eli siis, sinun vittuilusi sattuu minuun enemmän kuin minun lyöntini sinuun.

Mistä nämä tyypit sikiävät?

Totta kai ihmisiä voi kyykyttää ja aiheuttaa traumoja ilman nyrkkejä, ihan vain psyykkaamalla, mutta kunnon piekseminen on kuitenkin ihan eri juttu. Kumman ottaisit mieluummin: puolisosi huutamassa päivittäin, että sinusta ei ole mihinkään vai vaimokkeen/miehekkeen, joka pieksää sinut kerran kuussa harjanvarrella viikoksi sairaalaan?

Onko muuten suomeksi olemassa sitä lähinnä jenkkiläisistä elokuvista tutta lorua, jossa sanotaan, että “sticks and stones may break my bones, but names can never hurt me”?

Sekä Aleksi että Suvi^[1] haastoivat minut blogistanissa iät ja ajat kiertäneeseen kirjameemiin, jonka toivoin kiertävän minutkin kaukaa. No, kohdalle osui, ja koska kieltäydyin hiljan Ollin vessakirjameemihaasteesta^[2] niin tähän on kai sitten pakko osallistua.

Samalla mainostan viikonloppuna yleisölle avaamaani Pohdiskelevan liftarin kirjastoa, johon ajattelin alkaa keräillä pieniä arvioita ja makustelupaloja lukemistani kirjoista. Kun Markus ikiaikoja sitten selitti, että olisi vastuuntuntoista pitää julkista listaa lukemisistaan, olin samaa mieltä. Asiat siirtyvät ajatuksista innovaatioiksi vaihtelevalla tahdilla, tällä meni kauan.

1. Kirja, joka muutti elämäni

Kuivakka vastaukseni olisi varmaan, että Risto Kuneliuksen Viestinnän vallassa. Pänttäsin yliopiston pääsykoekirjan läpi keväällä 1999 useaan otteeseen, ja uskon sen olleen yksi elämäni käännekohdista. Kirjahan tosin olisi voinut olla mikä tahansa…

Veitikkamaista vastausta tähän en nyt keksi. Sori.

2. Kirja, jonka olen lukenut useammin kuin kerran

Risto Kuneliuksen Viestinnän vallassa ;). Tosin en kevään 1999 jälkeen.

Sen sijaan Erlend Loen Supernaiivin pariin palaan vuosi toisen jälkeen, aina kun ahdistaa. Siitä tulee kevyempi - tai ainakin vähän yksinkertaisempi - olo.

3. Kirja mukaan autiolle saarelle

Sellainen, jossa kerrottaisiin, miten tehdään herkullisia Thai-aterioita tyhjästä paljain käsin ja kaksikymmentä tapaa tehdä talviasuttava hökkeli. Sekä muita hyödyllisiä asioita. Proosaa siellä varmaan ehtisi kirjoittaa itsekin, sen jälkeen kun olisi saanut tietokirjansa opeilla sivilisaation pystyyn.

4. Kirja joka teki minusta hupakon

Olisinkohan joskus höpsähtänyt kirjasta pidemmäksi aikaa? Aleksi mainitsi Supernaiivin, mutta en minä siitä hupakoksi sanoisi muuttuneeni. Mitä minä oikein luin teininä? En muista…

5. Kirja, joka sai minut kyyneliin

Jos saan virittäydyttyä tunnelmaan oikein kunnolla, itken kirjoja lukiessa ihan yhtä suurella todennäköisyydellä kuin elokuvissa. Eli hyvin suurella. Ja aivan samalla tavoin unohdan asian, kun saan kirjan käsistäni. Eskapismia on se.

Eli ei mitään hajua tästäkään.

6. Kirja, jonka toivon tulevan kirjoitetuksi

Tällä hetkellä toivon hyvää, uutta ja mukaansatempaavan hyvin tehtyä analyysiä Venäjän tilanteesta. Anna Politkovskajan kuoleman jälkipuintiin tarvitsisi eväitä. Adrenaliiniä kansalle.

7. Kirja, jonka toivoisin jääneen kirjoittamatta

Pöh. Kyllä ne kaikki on ollut hyvä kirjoittaa, jollain tavalla - kai. Muistaakseni jotain Kata Kärkkäisen pätkää haastattelun pohjaksi lukiessani mietin erityisen kovasti, että olikohan tämä tarpeen, mutta en minä sitä nyt jälkikäteen kieltäisi kirjoittamasta, vaikka etukäteen voisin ^[3]

8. Kirja, jota luen parhaillaan

Aloitin juuri Peter Høegin Naisen ja apinan, minkä lisäksi olen kaksi vuotta koettanut muistaa selailla Dalai-Laman mietelauseita. Niitä pitäisi olla yksi vuoden jokaiselle päivälle, minun tahdillani niitä riittää kymmeniksi vuosiksi. Niin, ja sitten selailtavanani on myös Vuosaari-Seuran julkaisema Helsingin Vuosaari.

9. Kirja, jonka olen aikonut lukea

Listasta voisi tulla pitkä, kaikkihan pitää lukea - koska se on kirjoitettu. Koraaniin olisi kiva perehtyä, Dumasin seikkailut voisivat keventää joskus, venäläiset klassikot ovat enimmiltään kahlaamati läpi… Kirjastoon merkitsin suunniteltujen listalle Hirvosta ja Hotakaista. Jos teillä sattuu olemaan kyseisiä kirjoja hyllyssä, otan lainoja vastaan.

10. Haasta 5 bloggaajaa

Nyt loppui mielikuvitus, niin monet ovat jo vastanneet… Sovitaanko, että haastan ne viisi tätä blogia lukevaa bloggaajaa, ketkä ilmoittautuvat ensimmäisinä kommentoimalla tätä merkintää? Joo, sovitaan! Ilmoittautuminen alkaa… ei vielä… ei vielä… eikä vieläkään … NYT!