Miellän digniteetin kaikille ihmiselle kuuluvana arvokkuutena, jonka tärkeys tulee siitä, että se kiinnittyy moraalikäsityksiin, mitä alkuperäisessä tekstissä nimitin moraaliseksi arvoksi. “Every human has equal value in his/her dignity”, tyyppisesti. Tässä saatan mennä terminologian kanssa pahasti metsään, koska olen lukenut filosofiaa lähinnä sivun sieltä, toisen täältä. Korjauksia otetaan vastaan.

Kirjoitan asiasta, koska vaikka ihmisoikeusperiaatteet rajoittavat ihmisten kohtelua, ne on jouduttu johtamaan jostain. Määritelmän mukaan “oikeus” on perusteltu vaatimus.

Perustelu jokaiselle ihmiselle pelkän ihmisyyden perusteella kuuluville oikeuksille on nähdäkseni (ja tulkintani mukaan) nimenomaan jokaiselle ihmiselle kuuluva arvokkuus. Ei oikeuksia oikeuksien, vaan arvokkuuden vuoksi.

Eli vielä kerran: ihmisarvo on se, minkä takia ihmisiä pitää kohdella ihmisinä. Ihmisyys velvottaa.

Ihmisen arvokkuus (dignity) ei liity arvokkaina pidettyihin ominaisuuksiin. Ideana on pikemminkin asettaa rajoituksia sille, millä tavoin ihminen saa toista ihmistä kohdella. Nämä rajoitukset ovat riippumattomia siitä, onko kyseessä “hyvä” tai “huono” ihminen.

Kaikki ihmiset eivät ole samanarvoisia siinä mielessä, että toiset tosiaan ovat kauniimpia jne. kuin toiset. Kaikkien kohtelua kuitenkin rajoittavat samat ihmisoikeusperiaatteet.

-Moraalinen arvo katsotaan jonkin kohteen ominaisuudeksi.
-Se ettei jotain saa tehdä, on kohteeseen koskevaa toimintaa koskeva rajoite.

Nämä ovat eri asioita. Mielestäni arvoista puhuttaessa täytyy aina olla mielekästä vertailla onko a vai b arvokkaampi. Ns.ihmisen arvokkuus ei tarkoita ihmisen “arvoa” tässä mielessä, vaan rajoitetta ketä hyvänsä ihmistä kohtaan suunnatulle toiminnalle.