Kuolema sanomalehdessä

Nepalissa viikonloppuna helikopterin mukana kadonnut suomalaisdiplomaatti Pauli Mustonen on ensimmäinen ihminen, jolta muistan pummaanneeni tupakkaa ja jonka kohtaloa joudun seuraamaan aamun lehtien onnettomuusuutisista. Tapasin Mustosen useaan kertaan Nepalin-matkaani liittyen, sekä ennen matkaa ja sen aikana. Mukava mies, ymmärsi ilmasto- ja ihmisoikeusasioita. Juuri nyt hän nauttii komennusmaassaan erityistä huomiota, sillä Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella hän on myös EU:n korkein edustaja Nepalissa.

Muistan erityisen hvvin, miten istuimme patiolla, joimme viskiä ja kuuntelin briiffausta Nepalin vallankumouksen jälkeisestä poliittisesta tilanteesta.

Tunnistin helikopterin matkustajalistalta myös pari muuta nimeä. Koetin esimerkiksi saada haastattelun WWF:n Chandra Gurungilta, mutta minut ohjattiin hänen alaisensa puheille.

Tilanne tuntuu kummalliselta. Uutiset hyppäävät varoittamatta silmille ja iskevät tunteisiin. Maailma, josta eilen saattoi vielä tehdä nokkelaa analyysiä sivustakatsojan roolista, muistuttaa että minä ja tuttuni olemme tässä virrassa ihan samalla tavalla mukana kuin kaikki ne muutkin, joita en tunne.

Uh… Huomenta, maailma, miten pyyhkii? Samassa sopassa ollaan. Nyt täytyy vain toivoa harvinaista, hyvää uutista: helikopterin matkustajien löytymistä elossa.

Edit: Seuraavaa uutista ei tarvinnut odottaa aamuun asti. Turmakopteri löytyi, eikä eloonjääneitä ole. Surullinen olo.

Share this: These icons link to social bookmarking sites where readers can share and discover new web pages.
  • del.icio.us
  • Facebook
  • Google
  • Digg
  • Technorati
  • TwitThis

Samasta aiheesta

Tags: , , , , , ,