Tietokato niittää näin syksyllä viljaa minun tietoviljelmilläni. Viime viikolla meni blogi, nyt kovalevy. Eilisiltana 250 gigan ulkoinen LaCie päästi kesken iltaa ruman korahduksen, pihahti päälle ja kuoli pois. Levylle oli tuhansien valokuvien ja satojen mp3-muotoon muutettujen älppärien koti, ja nyt se lakkasi olemasta.
Onneksi olin kaksi viikkoa sitten käynyt ostamassa varmuuskopiointia varten uuden kovalevyn. Kaikesta LaCien sisällöstä oli kopio, vieläpä edellisenä yönä otettu. Kovalevyn kuolema maksoi tällä kertaa vain kohtuullisen summan rahaa. Korvaamattomia menetyksiä, kuten vaikkapa Nepalin-matkakuvien lopullista häviämistä, ei tapahtunut.
Olen hiljalleen alkanut ymmärtää varmuuskopioiden merkityksen, osin kantapään kautta. Herätys homman kuntoonlaittamiseen tuli vähän kummallista kautta: luin mac-uutisista, että uutee applen käyttöjärjestelmään varmuuskopioiden ottaminen rakennetaan sisään perustoimintoihin. Onneksi luin ja innostuin laittamaan asiat kuntoon jo nyt.
Macissahan ei tosiaankaan vielä ole omaa, kunnollista varmuuskopiontiohjelmistoa, ellei .mac-palveluun yhdistettyä vaihtoehtoa lasketa. Koska .mac-tili on järjettömän kallis suhteessa siitä irtoavaan iloon, Applen Backupia ei todellakaan lasketa.
Hankin itselleni kehutun ja kohtuuhintaisen SuperDuper-softan, joka onkin toiminut simppelissä peruskäytössä erinomaisesti.
Varmuuskopiointisoftaa tarvitaan macissa parista eri syystä.
Ensinnäkään kaikki järjestelmän toimintaan liittyvät tiedostot eivät suostu kopioitumaan drag&drop-tyylillä oikein, jos ollenkaan. Itse asiassa kaikki varmuuskopiointiin tarkoitetut ohjelmistotkaan eivät osaa tehdä tätä kopiointia menettämättä olennaista metadataa – tässä suhteessa Superduper ilmeisesti pesee muut softat mennen tullen.
Toisekseen satojen gigojen kopioiminen vie hirvittävästi aikaa, jos sen tekee jokaisella kerralla alusta asti tavu tavulta. Varmuuskopiointiin käytettävät ohjelmistot säästävät aikaa kopioimalla vain edellisen kopioinnin jälkeen luodut tai päivitetyt tiedostot. Esimerkiksi minulla käytössä oleva softa osaa päivittää 250 gigan kovalevyn varmuuskopion reilusti alle kymmenessä minuutissa. Ero on iso verrattuna siihen, että ensimmäisellä kerralla kopiota tehdessä tiedostojen siirtämiseen arkistona toimineelta firewire-levyltä usb-väylää varmuuskopiolevylle kului työpäivän verran.
No, ensi viikolla pitää taas käydä ostamassa uusi ulkoinen kovalevy. Tällä tietokuolematahdilla tuo viikonloppuni pelastanut varmuuskopiokin nimittäin varmaankin kuolee ennen joulua.
Samasta aiheesta
Tags: apple, Elämä, kovalevyt, LaCie, mac, superduper, tietotekniikka, tietoturva, varmuuskopiointi
3 comments
Comments feed for this article
Trackback link
http://pohdiskeleva.liftari.org/2006/09/24/kovalevyn-kuolema-ja-varmuuskopioinnin-ihanuus/trackback/
Syyskuu 24, 2006 at 4:29 pm
rope
Kappas vaan, kivalta vaikuttava blogi. Ellei olisi noita mainoksia, pah.
Vastustan, vastusta sinäkin !
http://www.adfreeblog.org/
Syyskuu 25, 2006 at 10:12 am
Teppo
Rope: Ymmärrän yskän. Jouduin itsekin pohdiskelemaan asiaa, kun vuosi sitten laitoin mainokset sivulle. Mielenkiinnosta jatkan silti kokeilua yhä…
Syyskuu 25, 2006 at 10:42 pm
Aijoovai
Itselläni on seonnut yksi LaCie 250GB, mallia tuollainen, jonka juuri ostit. Ei mennyt fyysisesti rikki, vaan ainoastaan kovalevyn sisällysluettelo korruptoitui läppärin (XP) tiltatessa pahalaatuisesti.
No, läppäri ei enää tunnistanut kovalevyä ja vaihtoehdoiksi jäi joko sisällysluettelon elvyttäminen 200€ maksavalla softalla tai levyn jyrääminen.
Onneksi mullakin oli melko tuore varmuuskopio tuosta ulkoisesta kovalevystä toisella samanlaisella, joten jyräys oli mielekäs vaihtoehto.
Tulipa taas todistetuksi, että on vain kahdenlaista dataa: sellaista mistä on tallella satavarmasti varmuuskopio - ja sellaista minkä menetät.