Sosiaalipsykologi Stanton Peele vieraili alma materissamme männävuonna juttelemassa addiktioista ja viinasta, tupakasta, heroiinista, seksistä ja kukkien haistelusta. Hänen mukaansa ihminen on uskomustensa ja toimintamalliensa orja. Kohtuukäyttö on mahdollista, kun uskoo sen olevan sitä. Eikä tarvitse koko ajan edes tahdonvoimalla pusertaa täysiä pysyäkseen kaidalla polulla.

AA-tyylinen yhdenkin lipsahduksen surkuttelun aiheuttama itseruoskinta ei ollut Peelen mielestä järkevää. Lopettamisesta tulee vaikeaa, jos ihminen uskoo, että yksi biletupakka on pilannut lopettamisen ja koko homma pitää aloittaa hirveällä psyykkaamisella uusiksi.

Peelellä oli muuten hyvä lavakarisma ja ironian tajua. Hän kertoi Yhdysvaloissa valtion rahoilla tehdystä laajamittaisesta amfetamiiniriippuvuuden ihmiskokeesta. “Watch closely. We will do it again.” Seuraava slide: “Vietnam”.

http://www.peele.net/philosophy/index.html

Lääketieteessä hyväksytyn selitysmallin tyrmäämin tyystiin kuulostaa radikaalille, mutta toisaalta Peelen teoriassakin tuntuu piilevän pointti. Tiettyyn toimintamalliin ja kognitiiviseen kaavaan jämähtäminen selittäisi neurofysiologiaa kompaktimmin arkihavaintoni tupakanhingun iskiessä muiden tupakoinnin näkemisestä. Ei tarvitse olla edes biletilanne vaan tuntemuksen voi laukaista pössyttely telkkarisarjassa.

En polttanut vuoteen joskus 2000-luvun alussa. Tai poltin; harkitusti vuoden aikana kahtena ennalta päättämänäni viikonloppuna. Kuitenkin ravintolatupakointikeskustelussa minua silti ottivat enemmän nuppiin täyskieltoa ajavat puheenvuorot. Samaistuin edelleen tupakoijiin.

Joo, hassuja tarinoita on kuultu, kuten kaikenlaisia kotitekoisia korvaushoitoja. Eräs lopetti tupakoinnin muka polttamalla eli panemalla suuhunsa hammastikun. Nyt hän ei voi lopettaa sitten niiden jatkuvaa imeskelemistä. Omasta kokemuksesta sanoisin, että tupakoinnin lopettaminen on helpompaa kuin laihduttaminen. Syömistä ei voi lopettaa seinään.

Tämä on kyllä totisinta totta. Sauhuttelussa on tulossa hyvää vauhtia dinosaurusten puuhaa.

Itse lopetin syksyllä 2004, joten kohta tulee kaksi vuotta täyteen. Biletupakoihin on tullut toki soruttua pari kertaa ja seuraavana aamuna on aina ollut melkoinen morkkis. Ehkä tällä kertaa on onnistunut näinkin hyvin siksi, että on antanut nämä heikkouden osoitukset anteeksi itselle. Ei se yksittäinen hairahdus torpedoi tai vähennä päätöksen (tupakoinnin lopettaminen) arvoa. Jotenkin se vakaumus on vaan kaivettu näiden takaiskujen jälkeen taas pintaan… turhan helppoa se ei ole toki ollut.