Yksi vaihtoehto olisi luoda jonkinlainen blogiverkosto, johon loisi sisäisen säännöstönsä. Tästä voisi kerätä tavallaan yhdistelmäblogeja, johon jonkinlaisella äänestyksellä tms keräisi mielenkiintoisimmat päivittäin. Kun verkoston sisällä kaikki linkittäisivät itsensä yhdistelmäblogiin, se palvelisi itseänsä ja toisinpäin.

Itsessään sille voisi koodata lehtimuotoisemman platformin, johon voisi pyytää ei-bloggaajilta debatti-muotoisia kolumneja — ajatuksella insinööri/humanisti, oikeisto/vasemmisto, jos kyse olisi politiikasta. Sen linkittäminen pienempiin lehtiin loisi tavallaan puhtaan ‘kolumnivaran’. Sillähän voisi olla oma lisenssioikeus, jolloin juttuja saisi käyttää printatussa mediassa vakiokorvausta vasten, joka sitten toimisi ‘independent’ teostona.

Kari Haakana ihmetteli, mikseivät kulttuurilehdet ole netissä. Itse kysyisin mieluummin, olisiko mahdollista perustaa nettiin oma kulttuurilehtitukea tai muuta vastaavaa rahoitusta saava julkaisu. En sitten tiedä, miten hyvin se toimisi tällaisessa “tavallisten ihmisten tarinoita” -tyyppisessä jutussa. Kirjoittajiksi pitäisi saada toimittajaopiskelijoita tai vastaavaa porukkaa, jolle mitättömillä korvauksilla ja tekstien julkaisemisella olisi oikeasti merkitystä.

Jotain yritystähän tässä verkkolehtijutussa yliopistopuolella on. Ärsyke on esmes kokonaan verkossa, ja sitten on verkkopedagogiikan Piirtoheitin. Ainejärjestöpuolella ilmeisesti verkkoontuminen kiinnostaa laajemminkin.

Siellä isona ongelmana on, että paperille kirjoittamista pidetään parempana näyttönä kuin verkkoon kirjoittamista, ja iso osa kirjoittajista hakee nimenomaan juttunäytteitä työhakemuksiin.

Testiblogissakin alkuinnostuksen jälkeen porukka alkoi kirjoittelemaan liian ei-journalistista sisältöä (siis juuri sitä perinteistä bloggaus-meininkiä ‘On my point of view..’), eikä keskittynyt siihen, mitä oli tarkoitus tehdä.

Se on ihan totta, että paperille tulevaa tekstiä miettii aivan eri hartaudella, kuin digitaalisessa muodossa olevaa. Johtuisiko siitä, että paperilla teksti on ikäänkuin ‘peruuttamattomasti’, kun se on kouriintuntuvasti olemassa.. vaikka yhtälailla ne lehdetkin menevät kierrätykseen;)

Rahoituksen saaminen “hyvin toimitetulle verkkolehdelle” on melkoisen hankala juttu. Itse asiassa ongelma ei ole nyt ilmiöissä, vaan tekijöiden puutteessa. Ei ole ihmisiä, jotka kirjoittaisivat verkkoon keskitetysti ja mietitysti samaan tapaan kuin esimerkiksi pienlehtiin. Yritystä alkaa vähän olla, mutta kimppablogit ovat tähän asti olleet ihan jotain muuta kuin “tarinoita elävästä elämästä”.

Verkolla ei ole samanlaista vetoa tehdä kunnon jälkeä ja nähdä vaivaa kuin paperilla, jostakin syystä. Tänne tulee useammin vain ripellettyä jotain sen sijaan, että tekisi taustahaastatteluja tai kävisi oikeasti juttelemassa ihmisten kanssa.

Ainakin minulla on tullut hivenen samanlainen reaktio kuin kirjoittamasi, että lukee mieluummin kertomuksia ‘elävästä elämästä’. Yksi mitä kaipaisi, olisi hyvin toimitettu suomalainen nettilehti, eikä siis mikään printatun version tynkä. Blogosphere, eikä kansalaisjournalismikaan taida olla oikeasti avain siihen(?)