Helmikuu 2006

Mielenkiintoinen pikkujuttu Nepalista: mielenosoituksia järjestäneet opiskelijat ovat nostamassa kansainvälisessa rikostuomioistuimessa (ICC) jutun Nepalin hallitusta vastaan. Syynä on hallituksen poliisille antama avoin määräys ampua mielenosoittajia.

Tämä tapaus testaa mielenkiintoisesti kansainvälistä ihmisoikeussysteemiä. Ihmisoikeudethan eivät ole pelkästään kaunis ideaali, vaan niiden tueksi ollaan pyritty luomaan kansainvälinen oikeusjärjestelmä. Tämän järjestelmän puitteissa ihmiset voivat haastaa hallitukset, jotka säätävät epäinhimillisiä lakeja ja toimivat sen jälkeen “laillisesti” (vrt. natsi-Saksa). Nepalin tapauksessa on kyse juuri tällaisesta tilanteesta: mellakkapoliisin valtuuksiin on lisätty toisinajattelijoiden tappaminen rauhanomaisissa mielenosoituksissa.

Käytännössä järjestelmä ei vielä toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Saapa nähdä, miten tällä kertaa käy.

Hesarin verkkosivuilla kerrotaan, että Yahoolla on ilmeisesti toinenkin kiinalaisuhri. Yhtiö auttoi Kiinan hallitusta jäljittämään sähköpostipalveluaan käyttäneen Li Zhin, joka oli kansainvälisillä verkkosivuilla arvostellut paikallisviranomaisia korruptiosta. Zhi sai kahdeksan vuoden vankeustuomion “yrityksestä kaataa kommunistinen järjestelmä”.

Tiedot pohjautuvat Journalistit ilman rajoja -järjestön lähteisiin. Yahoo kiistää tietävänsä Li Zhistä mitään.

Aiemmin paljastuneessa Shi Taon tapauksessa Yahoon osuus kiinalaisen toisinajattelijan jäljittämisessä oli dokumentoitu oikeudenkäyntiasiakirjoihin. Tao sai kymmenen vuoden rangaistuksen. Amnesty kehottaa vetoamaan Yahoon johtajiin Taon puolesta ja tällaisten tapausten toistumista vastaan.

Kiinan markkinoille rymisteleviä yrityksiä on syytetty osallisuudesta sananvapauden polkemiseen. Google on suostunut sensuroimaan hakujaan ja Microsoft sulkenut toisinajattelijoiden blogeja. Yahoon temppu on kuitenkin näistä kaikista rankin: yritys ei ole pelkästään sensuroinut, vaan auttanut toisinajattelijoiden vangitsemisessa.

Amnestylla on tarjolla mielenkiintoinen videoklippi (RealMedia), jossa tutkiva journalisti Hollman Morris kertoo, miten hänen piti paeta Kolumbiasta maan presidentin esitettyä julkisuudessa perättömiä syytteitä yhteistyöstä maan hallitusta vastaan taistelevien sissien kanssa. “Kolumbiassa ihmisiä tapetaan tuollaisten syytösten takia.”

Journalistien henki on muutenkin halpa Kolumbiassa. Reporters sans frontiéresin mukaan maassa tapetaan useita toimittajia vuosittain, edellinen murhayritys tapahtui viime lauantaina. Tosin lauantaisessa tapauksessa on ilmeisesti epäselvää, johtuiko päähän ammuttu laukaus uhrin työstä radiojuontajana, vai oliko ampuja muuten vain kännissä ja vihainen.

Joka tapauksessa keväästä tulee rankka Kolumbian lehdistölle. Hommia ja haastajia riittää, sillä kevään aikana pidetään sekä parlamentti- että presidentinvaalit. Perinteisesti myös toimittajiin kohdistuvien tappouhkauksien määrä lisääntyy vaalitunnelmien tiivistyessä. Eivätkä ne Kolumbiassa välttämättä jää uhkauksiksi.

Sedis vinkkaa Jerusalem Postiin, jonka mukaan Iranissa ollaan käynnistämässä Holokaust-aiheinen pilapiirroskilpailu. Itse olen koettanut miettiä, mikä voisi olla sopiva aihe pohjoismaisten arvojen loukkaamiseen - en usko siihen väittämään, ettei sellaista kuvaa olisi, joka saisi kansan kärttyisäksi. Miettikää vaikka Teemu Mäkeä.

Vastasolvausten miettiminen on kyllä tyylikästä kostoiskuperiaatteen noudattamista. Helvetin typerää, helvetin ennalta arvattavaa. Ihanan helvetistä.

Mielipiteessä on muuten mielenkiintoinen merkintä eurooppalaisen vasemmiston Palestiina-sympatiasta ja siitä, että Saksassa itse asiassa vasemmistohenkiset kallistuvat Israelin puolelle.

Onko Israelin ja Palestiinan tilanne sellainen, että siinä pitäisi olla jonkun puolella? Molemmathan käyttäytyvät kuin teinit testosteronipiikin jälkeen.

Amnestylta tuli tänään uusi Guantánamo Bayn pidätyskeskusta koskeva raportti. Nyt kiinnitetään huomiota muun muassa siihen, että osa Guantánamossa pidettävistä vangeista on “kadonneita” - heidän omaisensa eivät ole vuosiin kuulleet heistä, eivätkä tiedä ovatko he edes hengissä. Kymmenet vangit ovat nälkälakossa ja vaativat, että heitä kohdeltaisiin kansainvälisen oikeuden rajaehtojen mukaan. Pidätykset ovat jatkuneet vuosia eikä kotiinpaluusta ole tietoa. Monet ovat epätoivoissaan koettaneet itsemurhaa. Kotiin päässeet ovat joutuneet vainon kohteeksi ja omien hallitustensa kidutuskeskuksiin.

Yksityiskohtia voi lukea englanninkielisestä raportista. Homma muituttaa kovasti Etelä-Amerikan likaisten sotien kuvioita. Sen verran kevyemmin tosin, että vankileirillä ei toistaiseksi ole kuollut satamäärin vankeja, joista oltaisiin hankkiuduttu eroon pudottamalla ruumiit rahtikoneista valtamereen.

Toivottavasti näin ei käy. Ja toivottavasti tuo homma saadaan loppumaan. Siellähän pidetään ihmisiä kuin eläimiä.