Kahden maailmansodan jalkeisen ajanjakson aikana ja kaiken sotahistoriallisen tietoisuuden avustamana, luulisi etta olisimme loytaneet vaihtoehtoja sodille ja militaristisyydelle konfliktien ratkaisijana. Nayttaa kuitenkin silta etta tyokalulaatikkomme sisaltavat vain ohjuksia ja rynnakkokivaareja.

Mielestani se etta USA kayttaytyy nain, ottaen huomioon sen hampaisiin asti aseistatumisen, ei ole suuri ihme, mutta etta tallainen asenne on kasvuvaiheessa jopa Suomessa, on aihe huolestumiseen.

Oma asiansa on sitten se, etta etupaassa oikeistoryhmat ovat ottaneet kaytantoon tallaisen tekopyhan hurskailun, jossa he kokoontuvat erillaisten patsaiden yms. muistomerkkien laheisyyteen “juhlimaan” menneita sotia: “niin etteivat ne enaa koskaan tapahtuisi”. On vain outoa etta tasta sodanvastaisuudesta huolimatta he yleensa kantavat valtavat maarat kaikenlaisia mitalleja, jotka poikkeuksetta liittyvat sotaan.

Meiden pitaisi alkaa veistamaan patsaita niille vaaratilanteille, joissa diplomaatisin keinoin valtimme sodan ja myos henkiloille, jotka sen mahdollistivat. Tietysti ei naiden patsaiden ymparille varmasti olisi ihmisia ihan tungokseen asti.